Turvallisuus http://usvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132803/all Tue, 14 Aug 2018 06:18:47 +0300 fi Trump ja Putin Suomeen pysyvästi! http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259447-trump-ja-putin-suomeen-pysyvasti <p>Rupattelin mielikseni tässä lomalla erään rehdin poliisin kanssa. Hänellä oli mainio ehdotus miten Suomi saadaan turvalliseksi kaikille.</p><p>Tämän poliisin mukaan monet ongelmat ratkeaisivat, jos Trump ja Putin saataisiin tänne pysyvästi. Asumaan. Vartioituna. Ja hyvinä Suomen valtion kunniavieraina. Joka päivä olisi poronseläkettä, lakkahyytelöä ja kansantanssia!</p><p><strong>Kun piikki oli auki eikä turvallisuudesta tingitty</strong></p><p>Kyseinen poliisi perusteli kantaansa omalla kokemuksellaan heinäkuisesta huippukokouksesta. Silloin poliiseja etsittiin lomilta jopa lomilta joka puolelta. Halukkaat lähetettiin pikkubusseilla Helsinkiin ja kaikki saivat tehdä töitä mielin määrin. Piikki oli auki. Valtioneuvosto maksoi ylimääräiset kulut eikä päivystäjä tinkinyt ylitöistä tai neuvotellut poliisien määrää alemmaksi. Nyt ei pihistelty. Rahaa riitti turvallisuuteen. Presidentit olivat niin tärkeitä vieraita.</p><p>Ehkä tärkeämpiä kuin me tavikset?</p><p>Kyseisen poliisin ehdotuksessa oli tietysti leikkiä mukana mutta mukana oli myös jotain vakavaa tosiasiaa. Hänen mukaansa nyt tällä hetkellä tingitään vaarallisella tavalla tavallisten suomalaisten hengen ja omaisuuden suojasta. Mikäli joku poliisi sairastuu, on vaikeuksia löytää sijaisia.</p><p>Nyt poliisi joutuu toimimaan kuin hölmöläinen, joka jatkaa peittoa toisesta päästä. Usein ns. tavallisia tapauksia joudutaan vain &rdquo;huomioimaan&rdquo; ja yksi iso onnettomuus jossain tärkeässä liikenteen solmukohdassa saattaa ison kaupungin turvallisuuden vaaraan. Sen jälkeen kansalaisille myydään ei oota ja odottakaa rauhassa käskyä.</p><p><strong>Entäpä jos olisikin näin? </strong></p><p>Jäin miettimään poliisin humoristista ehdotusta.</p><p>Ehkä siinä olisi järkeä? Jos taviskansalaisten henki ei ole niin hupa, niin ehkä näiden presidenttien on? Näiden vieraiden varjolla suomalaisetkin saisivat lain turvaa?</p><p>Itse asiassa olisi järkevää pitää Trumppia ja Putinia meillä vieraina aina. Suuret vieraat vietäisiin aina uuteen paikkaan, jossa on ollut rikosongelmia. Hyvinkäälle, pääkaupunkiseudulle, Turkuun, Lappiin (jossa poliisi on todella harvinainen näky). Pora I ja Pora II uudistusten jälkeen kansalaisille tulisi jälleen turvallinen olo. Ei enää heittellejättöä! Ei kävisi kuten nyt Göteborgissa, jossa on mellakoita ja autot palavat.</p><p><strong>Järkevämpi ehdotus</strong></p><p>Kun nyt kuitenkin näyttää siltä, että me emme saa näitä kahta presidenttiä tänne ainaiseksi, niin on ehkä turvauduttava järkevämpään vaihtoehtoon.</p><p>Entä jos priorisoisimme veroa maksavien kansalaisten turvallisuuden ja investoisimme joka vuosi vaikkapa 30 miljoonaa uutta euroa 100 poliisin viran perustamiseen. Neljässä vuodessa se olisi 120 miljoonaa ja 400 poliisin virkaa (tosin joka vuosi eläköityy 200 poliisia per vuosi ja nekin pitäisi huomioida). Oikeita vakituisia virkoja oikeille poliiseille. Ei vain määräaikaisia sijaisuuksia vaan oikeita töitä. Ei armopaloja vaan tulevaisuutta poliisin työssä.</p><p>Mutta mistä nämä poliisit saadaan? Mistä pätevät hakijat?</p><p>Varat tähän hankkeeseen voisi ottaa vaikkapa hallituksen elinkeinoelämälle antamasta tuesta. Se olisi siitä vain noin 10% . Ehkä pääministeri voisi taivutella kaverikapitalistinsa ja hyväveli-verkostonsa armahtamaan tavallisia kansalaisia? Ehkä heitäkin arveluttaa se, että meillä ei ole tarpeeksi poliiseja? Elinkeinotuet vääristävät kilpailua ja ehkä niistä voisi nipistää 10% poliisien työhön. Ei vain niin, että heitetään silloin tällöin pari karkki-miljoonaa sisäasianministeriölle.</p><p>Tai ehkä sisäministeri Mykkänen voisi livauttaa rahaa maahantulijoiden kustannuksista &ndash; siitä 1,5 miljardin potista? Ehkäpä jokainen tulija ei tarvitse ajokorttia tahi älykännykkää? Ja jos meillä on voimavaroja nettipoliisin kyyläystä varten, niin miksei tavalliseen poliisityöhön?</p><p>Vielä kerran: tämän rehdin poliisin huumori paljasti ison ongelman. Ratkaistaan ongelma. Ei haudota sitä. &nbsp;</p><p>On vain päätettävä: ovatko tavis-suomalaiset arvokkaita?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rupattelin mielikseni tässä lomalla erään rehdin poliisin kanssa. Hänellä oli mainio ehdotus miten Suomi saadaan turvalliseksi kaikille.

Tämän poliisin mukaan monet ongelmat ratkeaisivat, jos Trump ja Putin saataisiin tänne pysyvästi. Asumaan. Vartioituna. Ja hyvinä Suomen valtion kunniavieraina. Joka päivä olisi poronseläkettä, lakkahyytelöä ja kansantanssia!

Kun piikki oli auki eikä turvallisuudesta tingitty

Kyseinen poliisi perusteli kantaansa omalla kokemuksellaan heinäkuisesta huippukokouksesta. Silloin poliiseja etsittiin lomilta jopa lomilta joka puolelta. Halukkaat lähetettiin pikkubusseilla Helsinkiin ja kaikki saivat tehdä töitä mielin määrin. Piikki oli auki. Valtioneuvosto maksoi ylimääräiset kulut eikä päivystäjä tinkinyt ylitöistä tai neuvotellut poliisien määrää alemmaksi. Nyt ei pihistelty. Rahaa riitti turvallisuuteen. Presidentit olivat niin tärkeitä vieraita.

Ehkä tärkeämpiä kuin me tavikset?

Kyseisen poliisin ehdotuksessa oli tietysti leikkiä mukana mutta mukana oli myös jotain vakavaa tosiasiaa. Hänen mukaansa nyt tällä hetkellä tingitään vaarallisella tavalla tavallisten suomalaisten hengen ja omaisuuden suojasta. Mikäli joku poliisi sairastuu, on vaikeuksia löytää sijaisia.

Nyt poliisi joutuu toimimaan kuin hölmöläinen, joka jatkaa peittoa toisesta päästä. Usein ns. tavallisia tapauksia joudutaan vain ”huomioimaan” ja yksi iso onnettomuus jossain tärkeässä liikenteen solmukohdassa saattaa ison kaupungin turvallisuuden vaaraan. Sen jälkeen kansalaisille myydään ei oota ja odottakaa rauhassa käskyä.

Entäpä jos olisikin näin?

Jäin miettimään poliisin humoristista ehdotusta.

Ehkä siinä olisi järkeä? Jos taviskansalaisten henki ei ole niin hupa, niin ehkä näiden presidenttien on? Näiden vieraiden varjolla suomalaisetkin saisivat lain turvaa?

Itse asiassa olisi järkevää pitää Trumppia ja Putinia meillä vieraina aina. Suuret vieraat vietäisiin aina uuteen paikkaan, jossa on ollut rikosongelmia. Hyvinkäälle, pääkaupunkiseudulle, Turkuun, Lappiin (jossa poliisi on todella harvinainen näky). Pora I ja Pora II uudistusten jälkeen kansalaisille tulisi jälleen turvallinen olo. Ei enää heittellejättöä! Ei kävisi kuten nyt Göteborgissa, jossa on mellakoita ja autot palavat.

Järkevämpi ehdotus

Kun nyt kuitenkin näyttää siltä, että me emme saa näitä kahta presidenttiä tänne ainaiseksi, niin on ehkä turvauduttava järkevämpään vaihtoehtoon.

Entä jos priorisoisimme veroa maksavien kansalaisten turvallisuuden ja investoisimme joka vuosi vaikkapa 30 miljoonaa uutta euroa 100 poliisin viran perustamiseen. Neljässä vuodessa se olisi 120 miljoonaa ja 400 poliisin virkaa (tosin joka vuosi eläköityy 200 poliisia per vuosi ja nekin pitäisi huomioida). Oikeita vakituisia virkoja oikeille poliiseille. Ei vain määräaikaisia sijaisuuksia vaan oikeita töitä. Ei armopaloja vaan tulevaisuutta poliisin työssä.

Mutta mistä nämä poliisit saadaan? Mistä pätevät hakijat?

Varat tähän hankkeeseen voisi ottaa vaikkapa hallituksen elinkeinoelämälle antamasta tuesta. Se olisi siitä vain noin 10% . Ehkä pääministeri voisi taivutella kaverikapitalistinsa ja hyväveli-verkostonsa armahtamaan tavallisia kansalaisia? Ehkä heitäkin arveluttaa se, että meillä ei ole tarpeeksi poliiseja? Elinkeinotuet vääristävät kilpailua ja ehkä niistä voisi nipistää 10% poliisien työhön. Ei vain niin, että heitetään silloin tällöin pari karkki-miljoonaa sisäasianministeriölle.

Tai ehkä sisäministeri Mykkänen voisi livauttaa rahaa maahantulijoiden kustannuksista – siitä 1,5 miljardin potista? Ehkäpä jokainen tulija ei tarvitse ajokorttia tahi älykännykkää? Ja jos meillä on voimavaroja nettipoliisin kyyläystä varten, niin miksei tavalliseen poliisityöhön?

Vielä kerran: tämän rehdin poliisin huumori paljasti ison ongelman. Ratkaistaan ongelma. Ei haudota sitä.  

On vain päätettävä: ovatko tavis-suomalaiset arvokkaita?

]]>
16 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259447-trump-ja-putin-suomeen-pysyvasti#comments Donald Trump Poliisi Turvallisuus Vladimir Putin Tue, 14 Aug 2018 03:18:47 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259447-trump-ja-putin-suomeen-pysyvasti
Suomen tulee varautua jopa 100 000 turvapaikanhakijaan - millä eväillä? http://teemutorssonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259112-suomen-tulee-varautua-jopa-100-000-turvapaikanhakijaan-milla-evailla <p>Tuntuiko vuoden 2015 yli 30 000 Suomeen tullutta turvapaikanhakijaa ja tähän liittyen negatiiviset lieveilmiöt suurelta? Nyt suunnitellaan varautumista jopa 100 000 turvapaikanhakijaan. Aamulehti uutisoi asiasta <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/suomi-pyrkii-varautumaan-jopa-100-000-turvapaikanhakijan-aaltoon-migrin-pitaisi-neuvotella-maakuntien-kanssa-mutta-ennen-sote-lakeja-ei-ole-neuvottelukumppania-201117887/" target="_blank">tänään</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>On selvää että turvapaikanhakijajärjestelmä ei ole suunniteltu massamuuttoa vastaanottavaksi. Vastaanottojärjestelmä ja yhteiskunta laajemminkaan ei ole fyysisesti, mentaalisesti ja tiedollisesti valmis tällaiseen määrään ihmisten maahantulemista.</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo; Lehdon mukaan ihmisiä voi alkaa virrata mistä suunnasta tahansa. &rdquo; Kait itsenäinen valtio pystyy tekemään muutakin, kuin vain olemaan ja toimimaan näiden &rdquo;virtojen vietävänä&quot;?</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt tarvitaan järjestelmällisyyttä, kontrollia ja rohkeutta tehdä niin että oman kansakunnan turvallisuus ja elämäntapa säilyy.</p><p>&nbsp;</p><p>Ei tähän maahan ihan miten vain pitäisi pystyä tulemaankaan ja koko turvapaikkajärjestelmä tulisi järjestää aivan uudella tavalla. Esim. jo vuonna 2015 kehittämäni malli turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen on edelleen relevantti: https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/grhk_EfVpWo?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/grhk_EfVpWo?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p>Siitä olen samaa mieltä että Suomen täytyy varautua, mutta minun eväät tähän on vähän toiset:</p><p>&nbsp;</p><p>1) Meillä suomalaisilla on oikeus turvalliseen ja meidän yhteiskunnan näköiseen elämään, ei monikulttuurisuusideologialle</p><p>&nbsp;</p><p>2) Turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen täysremontti. Vastaanottokeskuksista liikkumisen tulee olla hyvin rajoitettua. Osaksi Suomen yhteiskuntaan ei pidä päästää henkilöitä joiden taustoista ei ole mitään tietoa. Muutaman kuukauden maassaolon jälkeen tp-hakijat laitetaan kehnoille valmiuksilla osaksi yhteiskuntaa. Tällä kerjätään verta nenästä, varsinkin kun joukossa on jihadisteja ja muita vaarallisia henkilöitä.</p><p>&nbsp;</p><p>3) Elintasopakolaisuuden vetovoimatekijät pois</p><p>&nbsp;</p><p>4) Toimiva rajavalvonta, itsenäiseen maahan ei tuosta vain lampsita sisään</p><p>5) Kotiuttaminen ennen kotouttamista. Kun konflikti tai muu turvapaikanhakuperuste on lakannut olemasta asian tila, niin kotouttaminen. Hienoa jos ajalla on opittu vähän suomen kieltä ja tehty työtä, mutta tämä ei automaattisesti tarkoita kansalaisuutta. Tämä on normaali asia mitä kuuluukin tehdä, ei mikään urotyö.</p><p>&nbsp;</p><p>6) Kansalaisuuden saamisen kriteerit tiukemmaksi</p><p>&nbsp;</p><p>7) Alusta pitäen tulijoille korostetaan meidän kulttuuria, tapoja ja normeja. Jos puuro ei maistu, niin voi olla syömättäkin</p><p>&nbsp;</p><p>8) Tulijan tuet vastiikkeelisiksi. Raha ei tule taikaluukusta, vaan työstä</p><p>&nbsp;</p><p>9) Laittomat heti maasta pois</p><p>&nbsp;</p><p>10) Suomessa on Suomen lait, turha haaveillakaan sharia-laista. Tälle stoppi heti alkuunsa</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuntuiko vuoden 2015 yli 30 000 Suomeen tullutta turvapaikanhakijaa ja tähän liittyen negatiiviset lieveilmiöt suurelta? Nyt suunnitellaan varautumista jopa 100 000 turvapaikanhakijaan. Aamulehti uutisoi asiasta tänään.

 

On selvää että turvapaikanhakijajärjestelmä ei ole suunniteltu massamuuttoa vastaanottavaksi. Vastaanottojärjestelmä ja yhteiskunta laajemminkaan ei ole fyysisesti, mentaalisesti ja tiedollisesti valmis tällaiseen määrään ihmisten maahantulemista.

 

” Lehdon mukaan ihmisiä voi alkaa virrata mistä suunnasta tahansa. ” Kait itsenäinen valtio pystyy tekemään muutakin, kuin vain olemaan ja toimimaan näiden ”virtojen vietävänä"?

 

Nyt tarvitaan järjestelmällisyyttä, kontrollia ja rohkeutta tehdä niin että oman kansakunnan turvallisuus ja elämäntapa säilyy.

 

Ei tähän maahan ihan miten vain pitäisi pystyä tulemaankaan ja koko turvapaikkajärjestelmä tulisi järjestää aivan uudella tavalla. Esim. jo vuonna 2015 kehittämäni malli turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen on edelleen relevantti: https://www.youtube.com/watch?v=grhk_EfVpWo

 

Siitä olen samaa mieltä että Suomen täytyy varautua, mutta minun eväät tähän on vähän toiset:

 

1) Meillä suomalaisilla on oikeus turvalliseen ja meidän yhteiskunnan näköiseen elämään, ei monikulttuurisuusideologialle

 

2) Turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen täysremontti. Vastaanottokeskuksista liikkumisen tulee olla hyvin rajoitettua. Osaksi Suomen yhteiskuntaan ei pidä päästää henkilöitä joiden taustoista ei ole mitään tietoa. Muutaman kuukauden maassaolon jälkeen tp-hakijat laitetaan kehnoille valmiuksilla osaksi yhteiskuntaa. Tällä kerjätään verta nenästä, varsinkin kun joukossa on jihadisteja ja muita vaarallisia henkilöitä.

 

3) Elintasopakolaisuuden vetovoimatekijät pois

 

4) Toimiva rajavalvonta, itsenäiseen maahan ei tuosta vain lampsita sisään

5) Kotiuttaminen ennen kotouttamista. Kun konflikti tai muu turvapaikanhakuperuste on lakannut olemasta asian tila, niin kotouttaminen. Hienoa jos ajalla on opittu vähän suomen kieltä ja tehty työtä, mutta tämä ei automaattisesti tarkoita kansalaisuutta. Tämä on normaali asia mitä kuuluukin tehdä, ei mikään urotyö.

 

6) Kansalaisuuden saamisen kriteerit tiukemmaksi

 

7) Alusta pitäen tulijoille korostetaan meidän kulttuuria, tapoja ja normeja. Jos puuro ei maistu, niin voi olla syömättäkin

 

8) Tulijan tuet vastiikkeelisiksi. Raha ei tule taikaluukusta, vaan työstä

 

9) Laittomat heti maasta pois

 

10) Suomessa on Suomen lait, turha haaveillakaan sharia-laista. Tälle stoppi heti alkuunsa

]]>
32 http://teemutorssonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259112-suomen-tulee-varautua-jopa-100-000-turvapaikanhakijaan-milla-evailla#comments Humanitaarinen maahanmuutto Monikulttuurisuus Turvallisuus Turvapaikanhakijat Vastaanottokeskukset Mon, 06 Aug 2018 14:13:34 +0000 Teemu Torssonen http://teemutorssonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259112-suomen-tulee-varautua-jopa-100-000-turvapaikanhakijaan-milla-evailla
Ne jyrää meitin! http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258706-ne-jyraa-meitin <p>Vielä pari vuotta sitten vuortakin vakaammalta vaikuttanut Angela Merkelin asema Saksan ja &ndash; Trumpin tultua valtaan &ndash; koko demokraattisen maailman johtajana on murentunut ällistyttävää vauhtia. Viime vuoden liittopäivävaalit jo tekivät hänestä efektiivisesti poliittisti ramman, vaikka sitä ei haluttu heti vaalien jälkeen yleisesti tunnustaa. Viime viikkojen tapahtumat ovat sen kuitenkin tehneet vastaansanomattoman selväksi jokaiselle, jolla on silmät nähdä ja korvat kuulla. Merkel hallituksineen voi kaatua koska vain, ja vaikka ei kaatuisikaan, on fataalilla tavalla heikentynyt, vaikka selvisikin sisäministerinsä aiheuttamasta kriisistä.</p><p>Italiassa vaalit voitti ja valtaan pääsi &ndash; tai päätyi - koalitio, jonka pystytyssä pysymistä voi niin ikään epäillä. Erona Saksaan on kuitenkin, että huteroilla jaloilla seisova hallitus ei siellä ole enää vuosikymmeniin ollut mikään uusi ja järkyttävä yllätys. Italia on kuitenkin ollut irrelevantti nimenomaan siksi, että muut suuret EU-maat ovat olleet niin vakaita kuin ovat olleet. Se ei ole enää vallitseva asiaintila.</p><p>Itäisessä EU:ssa neljä maata, Puola, Unkari, Tsekki ja Slovakia, eivät tosin ole akuutissa hallituskriisissä, mutta kaikki keikuttavat EU-venettä yhä vakavammin. Niiden joukkoon on nyt liittynyt myös Itävalta, ei tosin mainitun neljän muodostaman Visegrad-ryhmän jäsenenä, mutta rettelöitsijänä kyllä.</p><p>Kreikka tarpoo talouskriisissään, joka on saatu eristettyä niin, että se ei enää uhkaa koko EU:ta (puuta täytyy tässäkin kohden kyllä koputtaa), mutta pakolaiskriisin ensi linjan maana sekin on yhä EU:n ongelmalistan kärjen tuntumassa.</p><p>Maahanmuutto onkin kaikkia mainittuja kriisiin joutuneita maita yhdistävä tekijä. Vuosina 2015-16 koettu turvapaikanhakijoiden tulva EU:hun, mukaan lukien ensimmäistä kertaa Suomeen, vei asian kanssa painineiden ajan niin tarkkaan, että syvempien syiden ja seurausten pohdintaan ei heillä liiennyt aikaa. Niitä analysoimaan värvättiin ulkoministeriössä minut (jos kohta muutkin siihen osallistuivat). Akuutin kriisin päätyttyä saatoin vetää muutamia johtopäätöksiä, joista voin pitää kiinni vielä tänäänkin.</p><p>Ensimmäinen johtopäätös &ndash; tai pikemminkin tilastollinen tosiasia &ndash; oli, että todellista &rdquo;muuttoliikekriisiä&rdquo; ei vuosina 2015-16 loppujen lopuksi ollut. Turvapaikanhakijoita tuli kyllä Suomeen loppukesän 2015 ja helmi-maaliskuun vaihteen 2016 välillä noin 10 kertaa enemmän kuin siihen asti vuosittain. Varsinainen &rdquo;tulva&rdquo; kesti kuitenkin vain kaksi kuukautta, ja jos kokonaisluvut tasoitetaan esimerkiksi kolmelle vuodelle, jäljelle jää kyllä &rdquo;pullistuma&rdquo;, mutta kolmelle vuodelle jaettuna turvapaikan saaneita kertyi vain noin 10&nbsp;000 eli runsaat 3000 vuodessa, kun heitä ennen kriisiä oli vuosittain parisen tuhatta. Koko EU:ssa näkyy sama ilmiö, sillä erolla, että &rdquo;piikki&rdquo; vuosina 2015-6 oli pienempi. Koko EU-alueelle tasoitettuna heitä tuli alle 0,2 prosenttia EU:n väestöstä, ja turvapaikan saaneiden määrä lienee jäänyt hieman yli 0,1 prosenttiin väestöstä.</p><p>Aivan ilman kriisiä ei tietenkään selvitty näilläkään luvuilla. Hyvin nopeasti kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä aiheutti hallinnollisen kriisin, kun nämä piti jonnekin majoittaa ja huoltaa. Kuten oli ennakoitavissa &ndash; ja myös ennakoin &ndash; Suomeenkin syntyi lisäksi pian laittomasti maahan jääneiden joukko, aivan uusi ongelma meillä. Koko EU:n tasolla pahimmat ongelmat olivat ensinnäkin ulkorajavalvonnan pettäminen, mikä johti maahantulijoiden hallitsemattomaan vaellukseen kohti suosituimpia päämäärämaita. Toiseksi, turvapaikanhakijoiden käsittelyä koskeva perussääntö, jonka mukaan vastuu maahan tulevista on sillä jäsenmaalla, jonne turvapaikanhakija ensiksi saapuu, menetti käytännössä merkityksensä, sillä määränpäähänsä saapuneita ei voitu palauttaa ensimmäiseen saapumismaahansa, ei humanitäärisistä eikä myöskään käytännöllisistä syistä. Kolmas kriisiyttävä tekijä oli maahantulijoiden saapuminen vain pariin jäsenmaahan ja sen jälkeen suunnistaminen vain muutamaan muuhun, ennen muuta Saksaan. Tästä aiheutuneet ongelmat olisi ollut helppo ja järkevää välttää toteuttamalla tehokkaasti turvapaikan saaneiden jakaminen jäsenmaihin. Sen sijaan tästä asiasta tuli yksi pahimmista jäsenmaiden välejä jäytäneistä kiistoista, vaikka siitä muodollinen päätös saatiinkin aikaan.</p><p>Nämä materiaaliset ongelmat kalpenivat ja kalpenevat yhä psykologisen kriisin rinnalla, ja sen kriisin syvyyttä ja varsinkaan kestoa en osannut minäkään ennakoida. Asenteet maahanmuuttoa kohtaan yleensä ja pakolaisia kohtaan erityisesti alkoivat kyllä yllätyksettömästi koventua hyvin pian sen jälkeen kun tulijamäärät nopeasti kasvoivat vuonna 2015 ja heidän kärsimystensä ja kuolemiensa, varsinkin Kreikan rannikolle huuhtoutuneen pikkupojan ruumiin, aiheuttama ensimmäinen myötätuntoaalto oli hiipunut.</p><p>Loogista olisi kuitenkin ollut, että kun turvapaikanhakijoiden määrä pian palasi kutakuinkin kriisiä edeltävälle tasolle, myös mentaalinen kriisi olisi vaimentunut. Näin ei ole käynyt, pikemminkin painvastoin, ja se kriisi on kanavoitunut perinteisten poliittisten voimasuhteiden järkkymiseksi jopa vakauden ankkuriksi mielletyssä Saksassa. Mikä sen voi selittää? Kolme asiaa tulee mieleen.</p><p>Ensimmäinen on mieliin, tai ehkä pikemminkin alitajuntaan, jäänyt tunne asioiden riistäytymisestä hallinnasta, mitä televisiokuvat pitkin maita ja mantuja vaeltavista ihmislaumoista, yömyöhällä häthätää vastaanottokeskuksiksi muutettuihin korpihotelleihin saapuvista busseista ja ikuiselta tuntuvasta hedelmättömästä kiistelystä EU-kokouksissa aiheuttivat. Se on jäänyt elämään.</p><p>Toiseksi, vaikka taloussuhdanne on Euroopassa turvapaikkakriisin akuutin vaiheen jälkeen selvästi parantunut, perusturvallisuus on järkkynyt ja tulevaisuuskäsitykset ovat edelleen pessimistiset. Eikä kysymys ei ole pelkästään käsityksistä, vaan monet tosiaan ovat jääneet syrjään talouden noususta ja suorastaan syrjäytyneet. Tämäkin on megatrendi, ja kuten megatrendeillä yleensäkin, keinoja sen kääntämiseen ei tunnu olevan &ndash; tai ainakaan sellaisten keinojen käyttöön ei löydy poliittista tahtoa. Yksi seuraus on muukalaisvastaisuuden kasvu.</p><p>Kolmanneksi on kysymys myös kulttuurisesta turvattomuuden tunteesta. Ulkomaalaisperäisen väestön määrä on kenties monissa Euroopan maissa saavuttanut tason, jonka kantaväestö, ja eritoten edellä mainittu taloudellisesti syrjäytynyt osa siitä, kokee uhkaksi, ei vain toimeentulolleen vaan myös identiteetilleen. Tähän voidaan esittää vastaväite, että vähintään yhtä suurta on asenteiden koveneminen ollut maissa, joissa ulkomaalaisperäistä väestöä on hyvin vähän. Kyse ei kuitenkaan ole vain absoluuttisista määristä, vaan siitä miten nopeasti tilanne ympäristössä on muuttunut, ja historiallisista kokemuksista, Itä-Euroopassa esimerkiksi ulkoa tuodun komentovallan muistosta.</p><p>Pohjimmiltaan kyse on ihmisen laumaeläinluonteesta; laumalla taasen on oltava yhteistä identiteettiä luovia ominaisuuksia, jotta se voi ylipäätään syntyä. Tätä ovat ulkoisia uhkakuvia, erilaisuuden torjuntaa hyväksikäyttävät liikkeet onnistuneet tehokkaasti hyväksikäyttämään. Vastakkaista kantaa edustavien argumentit kuten huonosti erittelyä kestävä monikulttuurisuuden ihanne ja abstraktit (kiistämättä niiden moraalista oikeutusta) tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihanteet, terveen huoltosuhteen ylläpitämisen tarve, tai edes hyvinvointivaltio, eivät selvästikään tuota sellaista ryhmäidentiteettiä, että sillä pystyttäisiin kilpailemaan tehokkaasti populistisen demagogian kanssa. Jotain tehokkaampaa olisi löydettävä, eikä minulla ole siihen vastausta, ei ainakaan sellaista joka mahtuisi tällaiseen blogiin. Yksi ainesosa siinä kuitenkin olisi oltava konsensus siitä, millaista sopeutumista on voitava edellyttää maahantulijoilta ja millaista niiltä, jotka heitä vastaanottavat. Nyt sen määrittelyä hallitsevat ne, joiden ratkaisu on estää maahantulo ja jopa päästä eroon jo maahan tulleista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vielä pari vuotta sitten vuortakin vakaammalta vaikuttanut Angela Merkelin asema Saksan ja – Trumpin tultua valtaan – koko demokraattisen maailman johtajana on murentunut ällistyttävää vauhtia. Viime vuoden liittopäivävaalit jo tekivät hänestä efektiivisesti poliittisti ramman, vaikka sitä ei haluttu heti vaalien jälkeen yleisesti tunnustaa. Viime viikkojen tapahtumat ovat sen kuitenkin tehneet vastaansanomattoman selväksi jokaiselle, jolla on silmät nähdä ja korvat kuulla. Merkel hallituksineen voi kaatua koska vain, ja vaikka ei kaatuisikaan, on fataalilla tavalla heikentynyt, vaikka selvisikin sisäministerinsä aiheuttamasta kriisistä.

Italiassa vaalit voitti ja valtaan pääsi – tai päätyi - koalitio, jonka pystytyssä pysymistä voi niin ikään epäillä. Erona Saksaan on kuitenkin, että huteroilla jaloilla seisova hallitus ei siellä ole enää vuosikymmeniin ollut mikään uusi ja järkyttävä yllätys. Italia on kuitenkin ollut irrelevantti nimenomaan siksi, että muut suuret EU-maat ovat olleet niin vakaita kuin ovat olleet. Se ei ole enää vallitseva asiaintila.

Itäisessä EU:ssa neljä maata, Puola, Unkari, Tsekki ja Slovakia, eivät tosin ole akuutissa hallituskriisissä, mutta kaikki keikuttavat EU-venettä yhä vakavammin. Niiden joukkoon on nyt liittynyt myös Itävalta, ei tosin mainitun neljän muodostaman Visegrad-ryhmän jäsenenä, mutta rettelöitsijänä kyllä.

Kreikka tarpoo talouskriisissään, joka on saatu eristettyä niin, että se ei enää uhkaa koko EU:ta (puuta täytyy tässäkin kohden kyllä koputtaa), mutta pakolaiskriisin ensi linjan maana sekin on yhä EU:n ongelmalistan kärjen tuntumassa.

Maahanmuutto onkin kaikkia mainittuja kriisiin joutuneita maita yhdistävä tekijä. Vuosina 2015-16 koettu turvapaikanhakijoiden tulva EU:hun, mukaan lukien ensimmäistä kertaa Suomeen, vei asian kanssa painineiden ajan niin tarkkaan, että syvempien syiden ja seurausten pohdintaan ei heillä liiennyt aikaa. Niitä analysoimaan värvättiin ulkoministeriössä minut (jos kohta muutkin siihen osallistuivat). Akuutin kriisin päätyttyä saatoin vetää muutamia johtopäätöksiä, joista voin pitää kiinni vielä tänäänkin.

Ensimmäinen johtopäätös – tai pikemminkin tilastollinen tosiasia – oli, että todellista ”muuttoliikekriisiä” ei vuosina 2015-16 loppujen lopuksi ollut. Turvapaikanhakijoita tuli kyllä Suomeen loppukesän 2015 ja helmi-maaliskuun vaihteen 2016 välillä noin 10 kertaa enemmän kuin siihen asti vuosittain. Varsinainen ”tulva” kesti kuitenkin vain kaksi kuukautta, ja jos kokonaisluvut tasoitetaan esimerkiksi kolmelle vuodelle, jäljelle jää kyllä ”pullistuma”, mutta kolmelle vuodelle jaettuna turvapaikan saaneita kertyi vain noin 10 000 eli runsaat 3000 vuodessa, kun heitä ennen kriisiä oli vuosittain parisen tuhatta. Koko EU:ssa näkyy sama ilmiö, sillä erolla, että ”piikki” vuosina 2015-6 oli pienempi. Koko EU-alueelle tasoitettuna heitä tuli alle 0,2 prosenttia EU:n väestöstä, ja turvapaikan saaneiden määrä lienee jäänyt hieman yli 0,1 prosenttiin väestöstä.

Aivan ilman kriisiä ei tietenkään selvitty näilläkään luvuilla. Hyvin nopeasti kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä aiheutti hallinnollisen kriisin, kun nämä piti jonnekin majoittaa ja huoltaa. Kuten oli ennakoitavissa – ja myös ennakoin – Suomeenkin syntyi lisäksi pian laittomasti maahan jääneiden joukko, aivan uusi ongelma meillä. Koko EU:n tasolla pahimmat ongelmat olivat ensinnäkin ulkorajavalvonnan pettäminen, mikä johti maahantulijoiden hallitsemattomaan vaellukseen kohti suosituimpia päämäärämaita. Toiseksi, turvapaikanhakijoiden käsittelyä koskeva perussääntö, jonka mukaan vastuu maahan tulevista on sillä jäsenmaalla, jonne turvapaikanhakija ensiksi saapuu, menetti käytännössä merkityksensä, sillä määränpäähänsä saapuneita ei voitu palauttaa ensimmäiseen saapumismaahansa, ei humanitäärisistä eikä myöskään käytännöllisistä syistä. Kolmas kriisiyttävä tekijä oli maahantulijoiden saapuminen vain pariin jäsenmaahan ja sen jälkeen suunnistaminen vain muutamaan muuhun, ennen muuta Saksaan. Tästä aiheutuneet ongelmat olisi ollut helppo ja järkevää välttää toteuttamalla tehokkaasti turvapaikan saaneiden jakaminen jäsenmaihin. Sen sijaan tästä asiasta tuli yksi pahimmista jäsenmaiden välejä jäytäneistä kiistoista, vaikka siitä muodollinen päätös saatiinkin aikaan.

Nämä materiaaliset ongelmat kalpenivat ja kalpenevat yhä psykologisen kriisin rinnalla, ja sen kriisin syvyyttä ja varsinkaan kestoa en osannut minäkään ennakoida. Asenteet maahanmuuttoa kohtaan yleensä ja pakolaisia kohtaan erityisesti alkoivat kyllä yllätyksettömästi koventua hyvin pian sen jälkeen kun tulijamäärät nopeasti kasvoivat vuonna 2015 ja heidän kärsimystensä ja kuolemiensa, varsinkin Kreikan rannikolle huuhtoutuneen pikkupojan ruumiin, aiheuttama ensimmäinen myötätuntoaalto oli hiipunut.

Loogista olisi kuitenkin ollut, että kun turvapaikanhakijoiden määrä pian palasi kutakuinkin kriisiä edeltävälle tasolle, myös mentaalinen kriisi olisi vaimentunut. Näin ei ole käynyt, pikemminkin painvastoin, ja se kriisi on kanavoitunut perinteisten poliittisten voimasuhteiden järkkymiseksi jopa vakauden ankkuriksi mielletyssä Saksassa. Mikä sen voi selittää? Kolme asiaa tulee mieleen.

Ensimmäinen on mieliin, tai ehkä pikemminkin alitajuntaan, jäänyt tunne asioiden riistäytymisestä hallinnasta, mitä televisiokuvat pitkin maita ja mantuja vaeltavista ihmislaumoista, yömyöhällä häthätää vastaanottokeskuksiksi muutettuihin korpihotelleihin saapuvista busseista ja ikuiselta tuntuvasta hedelmättömästä kiistelystä EU-kokouksissa aiheuttivat. Se on jäänyt elämään.

Toiseksi, vaikka taloussuhdanne on Euroopassa turvapaikkakriisin akuutin vaiheen jälkeen selvästi parantunut, perusturvallisuus on järkkynyt ja tulevaisuuskäsitykset ovat edelleen pessimistiset. Eikä kysymys ei ole pelkästään käsityksistä, vaan monet tosiaan ovat jääneet syrjään talouden noususta ja suorastaan syrjäytyneet. Tämäkin on megatrendi, ja kuten megatrendeillä yleensäkin, keinoja sen kääntämiseen ei tunnu olevan – tai ainakaan sellaisten keinojen käyttöön ei löydy poliittista tahtoa. Yksi seuraus on muukalaisvastaisuuden kasvu.

Kolmanneksi on kysymys myös kulttuurisesta turvattomuuden tunteesta. Ulkomaalaisperäisen väestön määrä on kenties monissa Euroopan maissa saavuttanut tason, jonka kantaväestö, ja eritoten edellä mainittu taloudellisesti syrjäytynyt osa siitä, kokee uhkaksi, ei vain toimeentulolleen vaan myös identiteetilleen. Tähän voidaan esittää vastaväite, että vähintään yhtä suurta on asenteiden koveneminen ollut maissa, joissa ulkomaalaisperäistä väestöä on hyvin vähän. Kyse ei kuitenkaan ole vain absoluuttisista määristä, vaan siitä miten nopeasti tilanne ympäristössä on muuttunut, ja historiallisista kokemuksista, Itä-Euroopassa esimerkiksi ulkoa tuodun komentovallan muistosta.

Pohjimmiltaan kyse on ihmisen laumaeläinluonteesta; laumalla taasen on oltava yhteistä identiteettiä luovia ominaisuuksia, jotta se voi ylipäätään syntyä. Tätä ovat ulkoisia uhkakuvia, erilaisuuden torjuntaa hyväksikäyttävät liikkeet onnistuneet tehokkaasti hyväksikäyttämään. Vastakkaista kantaa edustavien argumentit kuten huonosti erittelyä kestävä monikulttuurisuuden ihanne ja abstraktit (kiistämättä niiden moraalista oikeutusta) tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihanteet, terveen huoltosuhteen ylläpitämisen tarve, tai edes hyvinvointivaltio, eivät selvästikään tuota sellaista ryhmäidentiteettiä, että sillä pystyttäisiin kilpailemaan tehokkaasti populistisen demagogian kanssa. Jotain tehokkaampaa olisi löydettävä, eikä minulla ole siihen vastausta, ei ainakaan sellaista joka mahtuisi tällaiseen blogiin. Yksi ainesosa siinä kuitenkin olisi oltava konsensus siitä, millaista sopeutumista on voitava edellyttää maahantulijoilta ja millaista niiltä, jotka heitä vastaanottavat. Nyt sen määrittelyä hallitsevat ne, joiden ratkaisu on estää maahantulo ja jopa päästä eroon jo maahan tulleista.

]]>
62 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258706-ne-jyraa-meitin#comments EU Identiteetti Maahanmuutto Populismi Turvallisuus Fri, 27 Jul 2018 06:15:02 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258706-ne-jyraa-meitin
Koko Suomea on asuttava ja puolustettava http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258679-koko-suomea-on-asuttava-ja-puolustettava <p>Ylen mielipidetiedustelun mukaan vain noin 80 prosenttia suomalaisista kannattaa maamme pitämistä kokonaan asutettuna. Näen tämän kehityssuunnan hyvin tuhoisana Suomelle. Syyt ovat perustuslailliset, huoltovarmuuteen ja turvallisuuteen liittyvät seikat.</p><p>Suomi on kasvanut nykyisiin ja vielä 1939 vallinneisiin rajoihinsa valtiojohtoisen asutuspolitiikan seurauksena. Valtion &ndash; Ruotsin, sitten Suomen &ndash; tavoitteena oli korpimaiden asuttamisella saada elintilaa väestölle, joka luonnonvaroja hyödyntämällä lisää väestönsä määrää ja kartuttaa omaa ja valtion omaisuutta, verovarallisuutta ja asekelpoisen väestön määrää. Yksilön ja valtion edut ovat kulkeneet käsi kädessä. Viime aikoina nämä periaatteet ovat pahasti hämärtyneet.</p><p>Suomalaiset ovat karaistunutta, valtiolleen uskollista ja luotettavaa kansaa. Ruotsin suurvallan rakentamisessa ja ylläpitämisessä suomalaisilla on ollut merkittävä osa. Saksaan vietiin 30-vuotiseen sotaan Suomesta vuosina 1630&ndash;1648 noin 24 000 miestä. Nykypäivän Suomen väkilukuun suhteutettuna se merkitsi noin 300 000 miehen armeijaa. Ruotsinvallan aikana Suomen maakunnat joutuivat käytännössä itse ja yksin puolustamaan alueitaan venäläisten miehitystä ja sortoa vastaan. Suomi oli ja on edelleen sekä Ruotsille että Venäjälle etuvartioasemamaa.</p><p>Suomen perustuslain mukaan suomalaisilla on oikeus valita Suomessa asuinpaikkansa. Valtion tehtävä on antaa kansalaisilleen yhtäläiset palvelut valtakunnan kaikissa osissa. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen ajateltiin, että idän uhka on poistunut. Kiirehdittiin lännen suojaan EU:hun. Natoon ei Venäjän pelossa uskalleta liittyä. Omasta kansasta on neljännesmiljoona ihmistä syrjäytetty. Muukalaisia ihaillaan ja houkutellaan maahan. He ovat valtaapitäville henkilökohtaisen hyödyn esineitä. Kehä III:n takaiset alueet ja ihmiset ovat kaupunkilaisnousukkaille yhä suuremman halveksunnan kohde.</p><p>Itsenäisen Suomen rakentaminen alkoi 1700-luvun lopulta alkaen. Koko Suomi asutettiin, ihmiset saivat asua haluamallaan paikkakunnalla. Kaikki olivat tasavertaisia. Pääkaupunkiseutu on maksanut kansallisesta kakustamme kokoamansa hyödyn osin takaisin muille maakunille. Pääkaupunkiseudulla on käsitetty, että sen vauraus on osin luotu maakunnissa. Nyt tämä kiistetään.</p><p>Suomea puolustaa parhaiten suomalainen. Korkeimmillaan maanpuolustustahto on ihmisen puolustaessa omaa reviiriään, kotiseutuaan. Tämä nähtiin talvisodassa, kun koillismaalainen Er. P 16 puolusti Alassalmea Suomussalmella estäen venäläisrykmentin tulon Oulun&ndash;Kuusamon tielle päämääränään Oulu. Nopeat Er. P 16:n paikallisjoukot olivat Alassalmella jo 6.12. ja katkaisivat vihollisen etenemisen. Kenraalimajuri <em>Hj. Siilasvuo</em> alkoi 7.12. alkoi koota 9. Divisioonaa lyödäkseen vihollisen. Taisteluihin päästiin 11.12.39. Er.P 16 piti edelleen puolensa Alassalmella.</p><p>Samalla varmuudella koillismaalaiset ja pohjoispohjalaiset JR 53:n joukot taistelivat jatkosodassa Kiestingin suunnalla, Uhtualla, Karjalan kannaksella ja Lapin sodassa. Jatkosota osoitti, ettei vieraan apuun kannata luottaa. Paikallisten suojajoukkoja tulee olla myös rajaseudulla kasvattamassa ruokaa ja puolustamassa tarpeen tullen isänmaata.</p><p>Suomessa on puolustukseen kiinnitetty huomiota, mutta pelkään, että nykymenolla puolustustahto hiipuu sitä mukaa kuin maan hedelmälliset syrjäseudut hylätään ja maan palvelut yksi toisensa jälkeen ulkoistetaan muukalaisille.</p><p>Pohjois- ja Itä-Suomi tarvitsevat raivaajansa, rakentajansa ja puolustajansa. Ylikuumentunut Helsinki kaipaisi jo järkiinnyttävää sadetta pohjoisesta ja idästä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylen mielipidetiedustelun mukaan vain noin 80 prosenttia suomalaisista kannattaa maamme pitämistä kokonaan asutettuna. Näen tämän kehityssuunnan hyvin tuhoisana Suomelle. Syyt ovat perustuslailliset, huoltovarmuuteen ja turvallisuuteen liittyvät seikat.

Suomi on kasvanut nykyisiin ja vielä 1939 vallinneisiin rajoihinsa valtiojohtoisen asutuspolitiikan seurauksena. Valtion – Ruotsin, sitten Suomen – tavoitteena oli korpimaiden asuttamisella saada elintilaa väestölle, joka luonnonvaroja hyödyntämällä lisää väestönsä määrää ja kartuttaa omaa ja valtion omaisuutta, verovarallisuutta ja asekelpoisen väestön määrää. Yksilön ja valtion edut ovat kulkeneet käsi kädessä. Viime aikoina nämä periaatteet ovat pahasti hämärtyneet.

Suomalaiset ovat karaistunutta, valtiolleen uskollista ja luotettavaa kansaa. Ruotsin suurvallan rakentamisessa ja ylläpitämisessä suomalaisilla on ollut merkittävä osa. Saksaan vietiin 30-vuotiseen sotaan Suomesta vuosina 1630–1648 noin 24 000 miestä. Nykypäivän Suomen väkilukuun suhteutettuna se merkitsi noin 300 000 miehen armeijaa. Ruotsinvallan aikana Suomen maakunnat joutuivat käytännössä itse ja yksin puolustamaan alueitaan venäläisten miehitystä ja sortoa vastaan. Suomi oli ja on edelleen sekä Ruotsille että Venäjälle etuvartioasemamaa.

Suomen perustuslain mukaan suomalaisilla on oikeus valita Suomessa asuinpaikkansa. Valtion tehtävä on antaa kansalaisilleen yhtäläiset palvelut valtakunnan kaikissa osissa. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen ajateltiin, että idän uhka on poistunut. Kiirehdittiin lännen suojaan EU:hun. Natoon ei Venäjän pelossa uskalleta liittyä. Omasta kansasta on neljännesmiljoona ihmistä syrjäytetty. Muukalaisia ihaillaan ja houkutellaan maahan. He ovat valtaapitäville henkilökohtaisen hyödyn esineitä. Kehä III:n takaiset alueet ja ihmiset ovat kaupunkilaisnousukkaille yhä suuremman halveksunnan kohde.

Itsenäisen Suomen rakentaminen alkoi 1700-luvun lopulta alkaen. Koko Suomi asutettiin, ihmiset saivat asua haluamallaan paikkakunnalla. Kaikki olivat tasavertaisia. Pääkaupunkiseutu on maksanut kansallisesta kakustamme kokoamansa hyödyn osin takaisin muille maakunille. Pääkaupunkiseudulla on käsitetty, että sen vauraus on osin luotu maakunnissa. Nyt tämä kiistetään.

Suomea puolustaa parhaiten suomalainen. Korkeimmillaan maanpuolustustahto on ihmisen puolustaessa omaa reviiriään, kotiseutuaan. Tämä nähtiin talvisodassa, kun koillismaalainen Er. P 16 puolusti Alassalmea Suomussalmella estäen venäläisrykmentin tulon Oulun–Kuusamon tielle päämääränään Oulu. Nopeat Er. P 16:n paikallisjoukot olivat Alassalmella jo 6.12. ja katkaisivat vihollisen etenemisen. Kenraalimajuri Hj. Siilasvuo alkoi 7.12. alkoi koota 9. Divisioonaa lyödäkseen vihollisen. Taisteluihin päästiin 11.12.39. Er.P 16 piti edelleen puolensa Alassalmella.

Samalla varmuudella koillismaalaiset ja pohjoispohjalaiset JR 53:n joukot taistelivat jatkosodassa Kiestingin suunnalla, Uhtualla, Karjalan kannaksella ja Lapin sodassa. Jatkosota osoitti, ettei vieraan apuun kannata luottaa. Paikallisten suojajoukkoja tulee olla myös rajaseudulla kasvattamassa ruokaa ja puolustamassa tarpeen tullen isänmaata.

Suomessa on puolustukseen kiinnitetty huomiota, mutta pelkään, että nykymenolla puolustustahto hiipuu sitä mukaa kuin maan hedelmälliset syrjäseudut hylätään ja maan palvelut yksi toisensa jälkeen ulkoistetaan muukalaisille.

Pohjois- ja Itä-Suomi tarvitsevat raivaajansa, rakentajansa ja puolustajansa. Ylikuumentunut Helsinki kaipaisi jo järkiinnyttävää sadetta pohjoisesta ja idästä.

]]>
82 http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258679-koko-suomea-on-asuttava-ja-puolustettava#comments Asutuspolitiikka Huoltovarmuus maanpuolustus Turvallisuus Thu, 26 Jul 2018 09:06:10 +0000 Matti Kyllönen http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258679-koko-suomea-on-asuttava-ja-puolustettava
Yleistä turvallisuutta Jyväskylässä on lisättävä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258441-yleista-turvallisuutta-jyvaskylassa-on-lisattava <p>Jyväskylän keskustan turvallisuustilanne on huono.</p><p>Avoin huumekauppa rehottaa. Alaikäisille myydään alkoholia ja kovia päihteitä. Moniongelmaiset ihmiset virtsaavat kadulle ja ohikulkevia naisia kähmitään. Häiriökäyttäytyminen on yleistä.</p><p>Tappelut eivät ole harvinaisia. Näitä lieveilmiöitä näkee myös arkisin päiväsaikaan. Juhannuksena keskustassa oli ampumavälikohtaus.</p><p>Tavalliset kaupunkilaiset kokevat tietyt alueet keskustassa vaarallisiksi. Turvallisuustilanteen on pakko parantua. Erityisesti Asemakadun tilanne on hälyttävä, mutta muuallakin ongelmat näkyvät.</p><p>Sosiaalisiin ongelmiin ja juurisyihin puuttuminen on avain kestävään ratkaisuun, mutta nyt tarvitaan myös akuutteja toimia virkavallalta. Sisä-Suomen poliisin on heti lisättävä läsnäoloaan Jyväskylän keskustassa.</p><p>Tilanteen ei voi antaa enää jatkua ja pahentua.</p><p>Mikäli tilanne ei parane kesän aikana, toivon keskustan turvallisuustilanteesta valtuustokeskustelua ja paikalle myös Sisä-Suomen poliisin edustajaa. Kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta tilanne ei voi jatkua näin huonona.</p><p><a href="http://www.joonaskontta.fi">www.joonaskontta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jyväskylän keskustan turvallisuustilanne on huono.

Avoin huumekauppa rehottaa. Alaikäisille myydään alkoholia ja kovia päihteitä. Moniongelmaiset ihmiset virtsaavat kadulle ja ohikulkevia naisia kähmitään. Häiriökäyttäytyminen on yleistä.

Tappelut eivät ole harvinaisia. Näitä lieveilmiöitä näkee myös arkisin päiväsaikaan. Juhannuksena keskustassa oli ampumavälikohtaus.

Tavalliset kaupunkilaiset kokevat tietyt alueet keskustassa vaarallisiksi. Turvallisuustilanteen on pakko parantua. Erityisesti Asemakadun tilanne on hälyttävä, mutta muuallakin ongelmat näkyvät.

Sosiaalisiin ongelmiin ja juurisyihin puuttuminen on avain kestävään ratkaisuun, mutta nyt tarvitaan myös akuutteja toimia virkavallalta. Sisä-Suomen poliisin on heti lisättävä läsnäoloaan Jyväskylän keskustassa.

Tilanteen ei voi antaa enää jatkua ja pahentua.

Mikäli tilanne ei parane kesän aikana, toivon keskustan turvallisuustilanteesta valtuustokeskustelua ja paikalle myös Sisä-Suomen poliisin edustajaa. Kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta tilanne ei voi jatkua näin huonona.

www.joonaskontta.fi

]]>
19 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258441-yleista-turvallisuutta-jyvaskylassa-on-lisattava#comments Jyväskylä Keskusta Poliisi Turvallisuus Väkivalta Fri, 20 Jul 2018 07:05:37 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258441-yleista-turvallisuutta-jyvaskylassa-on-lisattava
Vaaralliset rikolliset on voitava pitää telkien takana http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258086-vaaralliset-rikolliset-on-voitava-pitaa-telkien-takana <p>Helsingin Sanomien hiljattain tekemän kyselyn mukaan jopa 94 prosenttia suomalaisista tahtoo pitää vaaralliset rikolliset vankeudessa myös rangaistuksen suorittamisen jälkeen.</p><p>Kyllä kansa tietää &ndash; tämänkin. Suomalaisten turvallisuuden on aina tultava ensimmäisenä. <strong>Emme voi päästää vapauteen rikollisia, joiden tiedetään olevan valmiita uusimaan rikoksensa. </strong>Silloin otetaan valtava riski tavallisten suomalaisten kustannuksella.</p><p>HS:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan on muutamakin eri keino, joilla uudistus voitaisiin toteuttaa. Joka tapauksessa lakia on muutettava, jotta vankeudessa pitäminen tai pakkohoitoon määrääminen olisi mahdollista myös tuomionsa jo istuneille riskiryhmän rikollisille. Jos viranomaiset arvioivat, että vapauttamisesta aiheutuu turvallisuusriski, ei vapauttamista pitäisi tehdä.</p><p>Aion keskustella muutoksista alkusyksystä oikeusministeri Antti Häkkäsen kanssa. Tämä aihe nousi esille jo heinäkuun alussa Sinisten puoluevaltuuston hyväksymässä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa, ja toivon että siniset voivat ajaa kansalaisten turvallisuutta parantavia muutoksia hyvässä yhteistyössä muiden hallituspuolueiden kanssa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomien hiljattain tekemän kyselyn mukaan jopa 94 prosenttia suomalaisista tahtoo pitää vaaralliset rikolliset vankeudessa myös rangaistuksen suorittamisen jälkeen.

Kyllä kansa tietää – tämänkin. Suomalaisten turvallisuuden on aina tultava ensimmäisenä. Emme voi päästää vapauteen rikollisia, joiden tiedetään olevan valmiita uusimaan rikoksensa. Silloin otetaan valtava riski tavallisten suomalaisten kustannuksella.

HS:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan on muutamakin eri keino, joilla uudistus voitaisiin toteuttaa. Joka tapauksessa lakia on muutettava, jotta vankeudessa pitäminen tai pakkohoitoon määrääminen olisi mahdollista myös tuomionsa jo istuneille riskiryhmän rikollisille. Jos viranomaiset arvioivat, että vapauttamisesta aiheutuu turvallisuusriski, ei vapauttamista pitäisi tehdä.

Aion keskustella muutoksista alkusyksystä oikeusministeri Antti Häkkäsen kanssa. Tämä aihe nousi esille jo heinäkuun alussa Sinisten puoluevaltuuston hyväksymässä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa, ja toivon että siniset voivat ajaa kansalaisten turvallisuutta parantavia muutoksia hyvässä yhteistyössä muiden hallituspuolueiden kanssa.

]]>
0 Rikoslaki Turvallisuus Vankeusrangaistukset Wed, 11 Jul 2018 08:08:51 +0000 Simon Elo http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258086-vaaralliset-rikolliset-on-voitava-pitaa-telkien-takana
Partalapsien tosi olemus http://artoheinonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258069-partalapsien-tosi-olemus <p>Kun turvapaikkahakijoita tuli Suomeen joukottain, törmäsin käsitteeseen partalapsi. Sehän kuulosti tietysti hassunhauskalta ja huomasin, että tarkoitus oli vihjaista melko selvästi osan tulijoista olevan vanhempia, kuin mitä itse väittivät. Näitä tapauksia on selvitelty ja esim. Turun terroripuukotukseen syyllistynyt oli ilmoittanut olevansa nuorempi, kuin mitä oli viranomaisille kertonut. Partalapsia todella oli olemassa.</p><p>Nyt olen huomannut, että ainakin täällä Turussa on partalapsia myös ihan alkuasukkaiden joukossa. Kesän katutyöt ovat tuoneet ilmiön esiin. Nämä partalapset ovat paitsi vaaraksi tavalliselle katujen tallaajalle, myös röyhkeitä. He näet pyöräilevät jalkakäytävillä, ei siis kevyenliikenteen väylillä, melkoisella vauhdilla. Tietääkseni pyöräily on jalkakäytävällä sallittu kaksitoistavuotiaille ja sitä nuoremmille. Mutta nämä partalapset muuttuvat aggressiiviseksi, mikäli heille asiasta huomauttaa.</p><p>Vaaratilanteita aiheutuu tilanteiden yllätyksellisyydestä, liikuntarajoitteisten hitaudesta ja myös koirien ulkoiluttajien kohdatessa näitä partalapsia. Myös bussista ulos astuvat ovat vaarassa joutua näiden partalapsien töytäisemäksi. Ja kyllä, ainakin Turussa näistä tällaiseen liikennekulttuuriin syyllistyvistä suurin osa on miesoletettuja.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun turvapaikkahakijoita tuli Suomeen joukottain, törmäsin käsitteeseen partalapsi. Sehän kuulosti tietysti hassunhauskalta ja huomasin, että tarkoitus oli vihjaista melko selvästi osan tulijoista olevan vanhempia, kuin mitä itse väittivät. Näitä tapauksia on selvitelty ja esim. Turun terroripuukotukseen syyllistynyt oli ilmoittanut olevansa nuorempi, kuin mitä oli viranomaisille kertonut. Partalapsia todella oli olemassa.

Nyt olen huomannut, että ainakin täällä Turussa on partalapsia myös ihan alkuasukkaiden joukossa. Kesän katutyöt ovat tuoneet ilmiön esiin. Nämä partalapset ovat paitsi vaaraksi tavalliselle katujen tallaajalle, myös röyhkeitä. He näet pyöräilevät jalkakäytävillä, ei siis kevyenliikenteen väylillä, melkoisella vauhdilla. Tietääkseni pyöräily on jalkakäytävällä sallittu kaksitoistavuotiaille ja sitä nuoremmille. Mutta nämä partalapset muuttuvat aggressiiviseksi, mikäli heille asiasta huomauttaa.

Vaaratilanteita aiheutuu tilanteiden yllätyksellisyydestä, liikuntarajoitteisten hitaudesta ja myös koirien ulkoiluttajien kohdatessa näitä partalapsia. Myös bussista ulos astuvat ovat vaarassa joutua näiden partalapsien töytäisemäksi. Ja kyllä, ainakin Turussa näistä tällaiseen liikennekulttuuriin syyllistyvistä suurin osa on miesoletettuja.

 

 

]]>
3 http://artoheinonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258069-partalapsien-tosi-olemus#comments Liikenne. Partalapset Turvallisuus Tue, 10 Jul 2018 21:19:18 +0000 Arto Heinonen http://artoheinonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258069-partalapsien-tosi-olemus
Anne Bernerin taksiuudistus romutti turvallisuuden ja loi sekaannuksen alalle http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257931-anne-bernerin-taksiuudistus-romutti-turvallisuuden-ja-loi-sekaannuksen-alalle <p>KELAn asiakkaat ovat saaneet odottaa taksiuudistuksen toteuduttua kyytejään tunteja. Lentokentällä ihmiset ovat koettaneet selvittää, mistä saa riittävän ison taksin perheelleen ja mitä kyyti maksaa. Maaseudulla ihmiset ovat saaneet ihmetellä, mistä edes saa taksin.</p><p>Taksilain uudistamisesta ja sen vapauttamisesta varoitettiin ja Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenen, taksiyrittäjä <strong>Ville Kuivalaisen</strong> vetämänä jätettiin kansalaisaloitekin. Ei varoittelut silloin kiinnostaneet <strong>Juha Sipilän</strong> kokoomus-hallitusta, eduskuntaa eikä vähääkään vastuuministeriä.</p><p>Kun taksissa ei tarvitse olla näkyviä tunnuksia tai mittaria ei käytännössä minkäänlaista koulutusta, niin mitenkä on <strong>Anne Berner</strong>, jos tällainen vale-taksi ottaa hyväuskoisen 16-vuotiaan nuoren tai 85-vuotiaan vanhuksen kyytiin ja heille tapahtuu jotain. 15 euron kyyti voi maksaa satasen tai jopa tonnin. Tai auto ajaakin syrjäiselle seudulle... Kuka kantaa vastuun? Tuskinpa sinä Anne Berner tai sinä Juha Sipilä?</p><p>Suomessa oli toimiva taksijärjestelmä, ehkä meille tavallisille ihmisille hivenen kallis, mutta joka tapauksessa turvallinen. Nyt meillä käsissä erittäin kallis ja pahimmillaan erittäin turvaton järjestelmä.</p><p>Liitteenä on aloite, jonka jätimme 2.11.2017. Nyt ne ongelmat, joista varoitimme ovat käsissä. Tästä kiitos kuuluu Suomen eduskunnalle, ministeri Anne Bernerille ja Juha Sipilän kokoomus-hallitukselle.</p><p>OM 99/52/2017</p><p><strong>Aloitteen sisältö</strong></p><p>Laki liikenteen palveluista (320/2017) eli ns. liikennekaari sisältää enemmän riskejä ja haittoja henkilö- ja tavarankuljetussektorille kuin arvioituja hyötyjä. Lain negatiiviset vaikutukset tulevat heikentämään kotimaista työpaikkaomavaraisuutta kuljetusalalla. Yrittäjien ja kuljetusyritysten toimintaedellytykset ovat vaarassa jo nykyisessä jatkuvasti kiristyneessä kilpailutilanteessa ilman liikennekaaren haittojakin.&nbsp;<br /><br />Etenkin maaseutu tulee kärsimään liikennekaaresta, koska asemapaikka- ja päivystysvelvoitteen poisto heikentää palvelun saatavuutta varsinkin harvaan asutuilla alueilla.&nbsp;<br /><br />&#39;Liikennekaari&#39; poistaa taksialalta yrittäjäkurssivaateen sekä vähentää koulutusta. Tämän suuntainen alalle pääsyn madallus ei ole kuluttaja- eikä liikenneturvan mukaista. Se pitää estää pitämällä laki ennallaan. Paikallistuntemusvaatimus ja kielivaade on kirjattava lakiin. Suomen kielen taito on ehdoton perusedellytys turvalliselle taksitoiminnalle.&nbsp;<br /><br />Laki on kumottava.</p><p><strong>Perustelut</strong></p><p>Esitetyssä laissa liikenteen palveluiksi on haittavaikutuksia, joita ei ole huomioitu kattavasti riskienhallinnan näkökulmasta.&nbsp;<br /><br />Asemapaikka &ndash; ja päivystysvelvoitteen poisto heikentää palvelun saatavuutta etenkin maaseudulla. Taksit karkaavat kysynnän perässä kasvukeskuksiin ja kaupunkeihin. Maaseudulla ei ole toimivaa joukkoliikennettä, joten kuljetuspalvelujen heikko tarjonta kiihdyttää maaseudun autioitumista ja pienten syrjäisten kuntien muuttotappiota kasvukeskusten eduksi.&nbsp;<br /><br />Kuluttajahinnat nousevat markkinaehtoisen hinnoittelun ja hintakaton poiston myötä. Tämä aiheuttaa kuluttajalle epävarmuutta ja lisää pelkoa käyttää taksipalveluja varsinkin yöaikaan. Kun taksoja ei ole ja jokaisella yrittäjällä on oma hinta, se luo huutokaupan ja kaaoksen varsinkin sesonkiaikoina. Nämä riskit on minimoitava ja pysyttäydyttävä entisessä hinnoittelumallissa.&nbsp;<br /><br />Julkisuudessa KELA ja STM ovat ottaneet vahvasti kantaa vahvistetun taksan poistoon. Nykyinen toiminnassa oleva taksialan ja Kelan yhteisprojekti, sähköinen suorakorvaus, on säästänyt miljoonia euroja verovaroja vuositasolla tarkasteltuna. Hinnoittelun vapautumisen johdosta kulut todennäköisesti kasvavat ja verovaroja tuhlataan vahvistetun taksan poiston myötä.&nbsp;<br /><br />Taksiluvan muuttaminen henkilöliikenneluvaksi, joka sallii yhdellä luvalla jopa kymmenen taksiautoa, on tarkasteltava uudelleen. Lupamuutos heikentää päätoimisten yrittäjien elinkeinoa, koska uusi laki mahdollistaa myös muille elinkeinonharjoittajille oman kuljetuskaluston hankkimisen. Tämä muutos on huono harmaan talouden ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Yrittäjien yhdenvertainen kohtelu ei toteudu, koska uusi laki antaa sivutoimiselle yrittäjälle mahdollisuuden hankkia 10 000 euroa vuodessa ilman alv-velvoitetta. Tällä tavoin liikennekaari saattaa päätoimiset ja sivutoimiset yrittäjät eriarvoiseen asemaan.&nbsp;<br /><br />Lakiesitys rikkoo yrittäjien yhdenvertaisuutta sekä tasapuolista kohtelua. Tämä on jäänyt perustuslakivaliokunnalta huomioimatta, vaikka yhdenvertainen kohtelu on perustuslakiin kirjattuna.&nbsp;<br /><br />Liikennekaari, laki liikenteen palveluista ei tuo hyvinvointia hyvillä yhteyksillä. Se heikentää maailman tunnetuinta ja turvallisinta taksijärjestelmää, suomalaista taksia.</p><p>Vastuuhenkilöt</p><p>Vireillepanijat</p><p>Ville-Veikko Kuivalainen</p><p>&nbsp;</p><p>Edustajat</p><p>Ville-Veikko Kuivalainen</p><p>Sami Kilpeläinen</p><p>Piia Kattelus</p><p>&nbsp;</p><p>Varaedustajat</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> KELAn asiakkaat ovat saaneet odottaa taksiuudistuksen toteuduttua kyytejään tunteja. Lentokentällä ihmiset ovat koettaneet selvittää, mistä saa riittävän ison taksin perheelleen ja mitä kyyti maksaa. Maaseudulla ihmiset ovat saaneet ihmetellä, mistä edes saa taksin.

Taksilain uudistamisesta ja sen vapauttamisesta varoitettiin ja Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenen, taksiyrittäjä Ville Kuivalaisen vetämänä jätettiin kansalaisaloitekin. Ei varoittelut silloin kiinnostaneet Juha Sipilän kokoomus-hallitusta, eduskuntaa eikä vähääkään vastuuministeriä.

Kun taksissa ei tarvitse olla näkyviä tunnuksia tai mittaria ei käytännössä minkäänlaista koulutusta, niin mitenkä on Anne Berner, jos tällainen vale-taksi ottaa hyväuskoisen 16-vuotiaan nuoren tai 85-vuotiaan vanhuksen kyytiin ja heille tapahtuu jotain. 15 euron kyyti voi maksaa satasen tai jopa tonnin. Tai auto ajaakin syrjäiselle seudulle... Kuka kantaa vastuun? Tuskinpa sinä Anne Berner tai sinä Juha Sipilä?

Suomessa oli toimiva taksijärjestelmä, ehkä meille tavallisille ihmisille hivenen kallis, mutta joka tapauksessa turvallinen. Nyt meillä käsissä erittäin kallis ja pahimmillaan erittäin turvaton järjestelmä.

Liitteenä on aloite, jonka jätimme 2.11.2017. Nyt ne ongelmat, joista varoitimme ovat käsissä. Tästä kiitos kuuluu Suomen eduskunnalle, ministeri Anne Bernerille ja Juha Sipilän kokoomus-hallitukselle.

OM 99/52/2017

Aloitteen sisältö

Laki liikenteen palveluista (320/2017) eli ns. liikennekaari sisältää enemmän riskejä ja haittoja henkilö- ja tavarankuljetussektorille kuin arvioituja hyötyjä. Lain negatiiviset vaikutukset tulevat heikentämään kotimaista työpaikkaomavaraisuutta kuljetusalalla. Yrittäjien ja kuljetusyritysten toimintaedellytykset ovat vaarassa jo nykyisessä jatkuvasti kiristyneessä kilpailutilanteessa ilman liikennekaaren haittojakin. 

Etenkin maaseutu tulee kärsimään liikennekaaresta, koska asemapaikka- ja päivystysvelvoitteen poisto heikentää palvelun saatavuutta varsinkin harvaan asutuilla alueilla. 

'Liikennekaari' poistaa taksialalta yrittäjäkurssivaateen sekä vähentää koulutusta. Tämän suuntainen alalle pääsyn madallus ei ole kuluttaja- eikä liikenneturvan mukaista. Se pitää estää pitämällä laki ennallaan. Paikallistuntemusvaatimus ja kielivaade on kirjattava lakiin. Suomen kielen taito on ehdoton perusedellytys turvalliselle taksitoiminnalle. 

Laki on kumottava.

Perustelut

Esitetyssä laissa liikenteen palveluiksi on haittavaikutuksia, joita ei ole huomioitu kattavasti riskienhallinnan näkökulmasta. 

Asemapaikka – ja päivystysvelvoitteen poisto heikentää palvelun saatavuutta etenkin maaseudulla. Taksit karkaavat kysynnän perässä kasvukeskuksiin ja kaupunkeihin. Maaseudulla ei ole toimivaa joukkoliikennettä, joten kuljetuspalvelujen heikko tarjonta kiihdyttää maaseudun autioitumista ja pienten syrjäisten kuntien muuttotappiota kasvukeskusten eduksi. 

Kuluttajahinnat nousevat markkinaehtoisen hinnoittelun ja hintakaton poiston myötä. Tämä aiheuttaa kuluttajalle epävarmuutta ja lisää pelkoa käyttää taksipalveluja varsinkin yöaikaan. Kun taksoja ei ole ja jokaisella yrittäjällä on oma hinta, se luo huutokaupan ja kaaoksen varsinkin sesonkiaikoina. Nämä riskit on minimoitava ja pysyttäydyttävä entisessä hinnoittelumallissa. 

Julkisuudessa KELA ja STM ovat ottaneet vahvasti kantaa vahvistetun taksan poistoon. Nykyinen toiminnassa oleva taksialan ja Kelan yhteisprojekti, sähköinen suorakorvaus, on säästänyt miljoonia euroja verovaroja vuositasolla tarkasteltuna. Hinnoittelun vapautumisen johdosta kulut todennäköisesti kasvavat ja verovaroja tuhlataan vahvistetun taksan poiston myötä. 

Taksiluvan muuttaminen henkilöliikenneluvaksi, joka sallii yhdellä luvalla jopa kymmenen taksiautoa, on tarkasteltava uudelleen. Lupamuutos heikentää päätoimisten yrittäjien elinkeinoa, koska uusi laki mahdollistaa myös muille elinkeinonharjoittajille oman kuljetuskaluston hankkimisen. Tämä muutos on huono harmaan talouden ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Yrittäjien yhdenvertainen kohtelu ei toteudu, koska uusi laki antaa sivutoimiselle yrittäjälle mahdollisuuden hankkia 10 000 euroa vuodessa ilman alv-velvoitetta. Tällä tavoin liikennekaari saattaa päätoimiset ja sivutoimiset yrittäjät eriarvoiseen asemaan. 

Lakiesitys rikkoo yrittäjien yhdenvertaisuutta sekä tasapuolista kohtelua. Tämä on jäänyt perustuslakivaliokunnalta huomioimatta, vaikka yhdenvertainen kohtelu on perustuslakiin kirjattuna. 

Liikennekaari, laki liikenteen palveluista ei tuo hyvinvointia hyvillä yhteyksillä. Se heikentää maailman tunnetuinta ja turvallisinta taksijärjestelmää, suomalaista taksia.

Vastuuhenkilöt

Vireillepanijat

Ville-Veikko Kuivalainen

 

Edustajat

Ville-Veikko Kuivalainen

Sami Kilpeläinen

Piia Kattelus

 

Varaedustajat

]]>
33 http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257931-anne-bernerin-taksiuudistus-romutti-turvallisuuden-ja-loi-sekaannuksen-alalle#comments Anne Berner Joukkoliikenne taksit Kansalaisaloite Politiikka Turvallisuus Fri, 06 Jul 2018 15:25:25 +0000 Sami Kilpeläinen http://samik2012.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257931-anne-bernerin-taksiuudistus-romutti-turvallisuuden-ja-loi-sekaannuksen-alalle
Järkevä maahanmuuttopolitiikka osa 3/3: turvapaikan hakeminen http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256685-jarkeva-maahanmuuttopolitiikka-osa-33-turvapaikan-hakeminen <p>Maahanmuuttopolitiikan uudistamista pohtivan blogisarjani&nbsp;<a href="http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256486-jarkeva-maahanmuuttopolitiikka-osa-13-jihadismin-torjunta">ensimmäisessä osassa käsittelin jihadismin vetovoimaa ja sen tehokasta vastustamista</a>. Toisessa osassa <a href="http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256542-jarkeva-maahanmuuttopolitiikka-osa-23-humanitaarisen-maahanmuuton-ongelmat">kiinnitin huomion humanitaarisen maahanmuuton problematiikkaan</a>. Tässä kolmannessa osassa keskityn maamme ulkomaalaispolitiikan uudistamiseen ja esittelen EU:n yhteisten, lähtöalueiden lähelle perustettavien turvapaikanhakuleirien mallin, josta olen aiemminkin puhunut ja jota EU:ssa kannattavat jo mm. Ranskan, Saksan ja Tanskan johtajat. Kirjoitukseni ilmestyi kokonaisuudessaan&nbsp;<a href="http://toivoajatuspaja.fi/wp-content/uploads/2018/06/2018-Ulkopolitiikka-nyt.pdf" target="_blank">Ajatuspaja Toivon&nbsp;Ulkopolitiikka Nyt&nbsp;-teoksessa</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Kokonaan uusi ulkomaalaispolitiikka</p><p>Maamme väestö ikääntyy ja työikäisten osuus pienenee. Kestävyysvajeen torjumiseksi Suomi tarvitsee uusia työntekijöitä ja siten maahanmuuttoa, mutta on tärkeää ymmärtää, että maahanmuutto on yhteiskunnalle rikkaus vain kestävästi ja järkevästi toteutettuna. Emme voi ottaa maahamme enempää tulijoita kuin pystymme tosiasiallisesti kotouttamaan, holtittomasta politiikasta näemme parhaillaan varoittavia esimerkkejä naapurimaassamme Ruotsissa. Vastuun kotoutumisesta pitää myös olla maahantulijoilla itsellään. Uuden elämän alkuun tarvitaan luonnollisesti yhteiskunnan apua, mutta kaikessa pitää tähdätä maahanmuuttajien itsensä aktivoimiseen. Se on lopulta kaikkien, erityisesti maahanmuuttajien itsensä, etu.</p><p>Kansantalouden kannalta katsottuna sillä ei ole merkitystä onko maahantulija pakolainen, turvapaikanhakija, siirtolainen, tai esimerkiksi avioliiton tai opiskelun myötä Suomeen tullut. Väliä ei ole myöskään maahanmuuttajan etnisyydellä, ihonvärillä tai uskonnolla. Kansantaloudellisesti merkityksellistä on se, työllistyykö maahanmuuttaja ja tuleeko hänestä siten yhteiskunnallinen nettomaksaja, eli pelkistetysti maksaako hän enemmän veroja kuin kuluttaa sosiaalitukia. Maahanmuuttopolitiikkaa on arvioitava kokonaisuutena, jossa kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta kannetaan kansainvälistä vastuuta kaikkein hädänalaisimmista, mutta samalla katsotaan muuta maahantuloa yhteiskunnallisena kokonaisuutena, jakamatta sitä erillisiin osiin sen perusteella, mikä maahan pyrkijän status on.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Turvapaikanhakuleirit Afrikasta ja Lähi-idästä tuleville</p><p>Vallitseva käytäntö, jossa maahan jo saapuneet turvapaikkaa hakeneet henkilöt säilötään pahimmillaan jopa puoleksitoista vuodeksi vastaanottokeskuksiin, on monessakin mielessä huono. Kankeaa ja työlästä turvapaikanhakuprosessia ei ole alun perin tarkoitettu vastaamaan massamaiseen maahanpyrkimiseen ja kymmenien tuhansien hakemusten tulva ruuhkauttaa järjestelmän väistämättä. Tällöin perusteettomien hakemusten hylkääminen hidastuu, mutta vielä ikävämmät seuraukset koituvat niille, jotka saavat aikanaan myönteisen päätöksen. Yli vuoden kestävä passivoiva laitosjakso vailla tietoa siitä, saako Suomeen jäädä, ei kannusta yksilöä opiskelemaan vaikeaa kieltä ja rakentamaan uutta alkua uudessa kotimaassa.</p><p>Vastaanottokeskuksien perustaminen merkittävässä määrin Suomeen vaikuttaa rahan haaskaukselta, kun turvapaikanhakijat ovat lähtöisin alueilta, joiden lähellä heidän turvallinen majoittamisensa, muonittamisensa, terveydenhuoltonsa ja kouluttamisensa voitaisiin järjestää paljon huokeammin ja näin auttaa samalla rahalla huomattavasti useampia ihmisiä.&nbsp;Lähi-idästä ja pohjoisesta Afrikasta saapuvia turvapaikanhakijoita olisikin järkevintä auttaa lähialueille perustettavilla EU:n yhteisillä leireillä, jonne näiltä alueilta kotoisin olevien turvapaikanhakijoiden prosessit keskitettäisiin. Näin poistettaisiin markkinat ihmissalakuljettajilta, kun vaarallista matkaa Eurooppaan ei enää tarvitsisi tehdä. Leirit tarjoaisivat jo turvalliset olot kotimaastaan väkivaltaa paenneille, joten varsinainen akuutin suojelun tarve poistuisi.&nbsp;</p><p>Turvapaikanhakijat aloittaisivat kohdemaan kielen ja kulttuurin opiskelun jo leireillä, jolloin opinnoissaan hyvin menestymällä ja aktiivista integroitumishalua osoittamalla hakija voisi itse vaikuttaa myönteisesti asiansa käsittelyyn. Lisäksi leireillä voisi myös osoittaa soveltuvin näyttökokein jo hankitun ammatillisen pätevyytensä ja helpottaa näin työllistymistään valitsemaansa kohdemaahan. Esimerkiksi Kanadassa käytössä oleva malli maahanpyrkijöiden pisteyttämisestä sen mukaan, kuinka todennäköistä heidän työllistymisensä on, olisi hyvin sovellettavissa myös EU:n yhteisille leireille. Leireiltä oleskeluluvan saaneet siirrettäisiin sitten perhekunnittain, lapset, vanhemmat ja isovanhemmat kaikki yhdessä kohdemaahan ja siellä suoraan töihin tai kouluun. Kuljetus toimisi myös helposti toiseen suuntaan: rikoksista tuomitut voitaisiin nopeasti palauttaa takaisin leireille.</p><p>EU:n sisällä ajatusta tällaisista koko unionin yhteisistä turvapaikkaleireistä ovat pitäneet esillä Ranska ja Saksa. Tähän Suomenkin olisi syytä lähteä ensi tilassa mukaan. Järkevästi toteutettuna leireillä voitaisiin auttaa nykyistä pienemmillä kustannuksilla huomattavasti enemmän hädänalaisia ihmisiä kuin mihin EU nykyisellään kykenee. Samalla saisimme hankittua Suomeen tulevaisuudessa yhä kipeämmin kaipaamaamme työvoimaa. Taloudellisesti kestävälle pohjalle rakennettu kokonaisvaltainen maahanmuuttopolitiikka olisi maallemme kiistatta hyödyksi ja silloin voisimme ihan oikeasti todeta, että maahanmuutto on Suomelle rikkaus. Se liennyttäisi kantaväestön kokemia pelkoja, mikä puolestaan vähentäisi yhteiskunnallista polarisoitumista ja aidosti rasistinen ääripää kuihtuisi juuri sellaiseksi marginaaliksi, jollainen se maassamme oikeasti on. Ja se, jos mikä, vähentäisi tehokkaasti jihadistisen ideologian vetovoimaa suomalaisten muslimien keskuudessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Atte Kaleva</p><p><a href="http://www.attekaleva.fi" title="www.attekaleva.fi">www.attekaleva.fi</a></p> Maahanmuuttopolitiikan uudistamista pohtivan blogisarjani ensimmäisessä osassa käsittelin jihadismin vetovoimaa ja sen tehokasta vastustamista. Toisessa osassa kiinnitin huomion humanitaarisen maahanmuuton problematiikkaan. Tässä kolmannessa osassa keskityn maamme ulkomaalaispolitiikan uudistamiseen ja esittelen EU:n yhteisten, lähtöalueiden lähelle perustettavien turvapaikanhakuleirien mallin, josta olen aiemminkin puhunut ja jota EU:ssa kannattavat jo mm. Ranskan, Saksan ja Tanskan johtajat. Kirjoitukseni ilmestyi kokonaisuudessaan Ajatuspaja Toivon Ulkopolitiikka Nyt -teoksessa.

 

Kokonaan uusi ulkomaalaispolitiikka

Maamme väestö ikääntyy ja työikäisten osuus pienenee. Kestävyysvajeen torjumiseksi Suomi tarvitsee uusia työntekijöitä ja siten maahanmuuttoa, mutta on tärkeää ymmärtää, että maahanmuutto on yhteiskunnalle rikkaus vain kestävästi ja järkevästi toteutettuna. Emme voi ottaa maahamme enempää tulijoita kuin pystymme tosiasiallisesti kotouttamaan, holtittomasta politiikasta näemme parhaillaan varoittavia esimerkkejä naapurimaassamme Ruotsissa. Vastuun kotoutumisesta pitää myös olla maahantulijoilla itsellään. Uuden elämän alkuun tarvitaan luonnollisesti yhteiskunnan apua, mutta kaikessa pitää tähdätä maahanmuuttajien itsensä aktivoimiseen. Se on lopulta kaikkien, erityisesti maahanmuuttajien itsensä, etu.

Kansantalouden kannalta katsottuna sillä ei ole merkitystä onko maahantulija pakolainen, turvapaikanhakija, siirtolainen, tai esimerkiksi avioliiton tai opiskelun myötä Suomeen tullut. Väliä ei ole myöskään maahanmuuttajan etnisyydellä, ihonvärillä tai uskonnolla. Kansantaloudellisesti merkityksellistä on se, työllistyykö maahanmuuttaja ja tuleeko hänestä siten yhteiskunnallinen nettomaksaja, eli pelkistetysti maksaako hän enemmän veroja kuin kuluttaa sosiaalitukia. Maahanmuuttopolitiikkaa on arvioitava kokonaisuutena, jossa kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta kannetaan kansainvälistä vastuuta kaikkein hädänalaisimmista, mutta samalla katsotaan muuta maahantuloa yhteiskunnallisena kokonaisuutena, jakamatta sitä erillisiin osiin sen perusteella, mikä maahan pyrkijän status on. 

 

Turvapaikanhakuleirit Afrikasta ja Lähi-idästä tuleville

Vallitseva käytäntö, jossa maahan jo saapuneet turvapaikkaa hakeneet henkilöt säilötään pahimmillaan jopa puoleksitoista vuodeksi vastaanottokeskuksiin, on monessakin mielessä huono. Kankeaa ja työlästä turvapaikanhakuprosessia ei ole alun perin tarkoitettu vastaamaan massamaiseen maahanpyrkimiseen ja kymmenien tuhansien hakemusten tulva ruuhkauttaa järjestelmän väistämättä. Tällöin perusteettomien hakemusten hylkääminen hidastuu, mutta vielä ikävämmät seuraukset koituvat niille, jotka saavat aikanaan myönteisen päätöksen. Yli vuoden kestävä passivoiva laitosjakso vailla tietoa siitä, saako Suomeen jäädä, ei kannusta yksilöä opiskelemaan vaikeaa kieltä ja rakentamaan uutta alkua uudessa kotimaassa.

Vastaanottokeskuksien perustaminen merkittävässä määrin Suomeen vaikuttaa rahan haaskaukselta, kun turvapaikanhakijat ovat lähtöisin alueilta, joiden lähellä heidän turvallinen majoittamisensa, muonittamisensa, terveydenhuoltonsa ja kouluttamisensa voitaisiin järjestää paljon huokeammin ja näin auttaa samalla rahalla huomattavasti useampia ihmisiä. Lähi-idästä ja pohjoisesta Afrikasta saapuvia turvapaikanhakijoita olisikin järkevintä auttaa lähialueille perustettavilla EU:n yhteisillä leireillä, jonne näiltä alueilta kotoisin olevien turvapaikanhakijoiden prosessit keskitettäisiin. Näin poistettaisiin markkinat ihmissalakuljettajilta, kun vaarallista matkaa Eurooppaan ei enää tarvitsisi tehdä. Leirit tarjoaisivat jo turvalliset olot kotimaastaan väkivaltaa paenneille, joten varsinainen akuutin suojelun tarve poistuisi. 

Turvapaikanhakijat aloittaisivat kohdemaan kielen ja kulttuurin opiskelun jo leireillä, jolloin opinnoissaan hyvin menestymällä ja aktiivista integroitumishalua osoittamalla hakija voisi itse vaikuttaa myönteisesti asiansa käsittelyyn. Lisäksi leireillä voisi myös osoittaa soveltuvin näyttökokein jo hankitun ammatillisen pätevyytensä ja helpottaa näin työllistymistään valitsemaansa kohdemaahan. Esimerkiksi Kanadassa käytössä oleva malli maahanpyrkijöiden pisteyttämisestä sen mukaan, kuinka todennäköistä heidän työllistymisensä on, olisi hyvin sovellettavissa myös EU:n yhteisille leireille. Leireiltä oleskeluluvan saaneet siirrettäisiin sitten perhekunnittain, lapset, vanhemmat ja isovanhemmat kaikki yhdessä kohdemaahan ja siellä suoraan töihin tai kouluun. Kuljetus toimisi myös helposti toiseen suuntaan: rikoksista tuomitut voitaisiin nopeasti palauttaa takaisin leireille.

EU:n sisällä ajatusta tällaisista koko unionin yhteisistä turvapaikkaleireistä ovat pitäneet esillä Ranska ja Saksa. Tähän Suomenkin olisi syytä lähteä ensi tilassa mukaan. Järkevästi toteutettuna leireillä voitaisiin auttaa nykyistä pienemmillä kustannuksilla huomattavasti enemmän hädänalaisia ihmisiä kuin mihin EU nykyisellään kykenee. Samalla saisimme hankittua Suomeen tulevaisuudessa yhä kipeämmin kaipaamaamme työvoimaa. Taloudellisesti kestävälle pohjalle rakennettu kokonaisvaltainen maahanmuuttopolitiikka olisi maallemme kiistatta hyödyksi ja silloin voisimme ihan oikeasti todeta, että maahanmuutto on Suomelle rikkaus. Se liennyttäisi kantaväestön kokemia pelkoja, mikä puolestaan vähentäisi yhteiskunnallista polarisoitumista ja aidosti rasistinen ääripää kuihtuisi juuri sellaiseksi marginaaliksi, jollainen se maassamme oikeasti on. Ja se, jos mikä, vähentäisi tehokkaasti jihadistisen ideologian vetovoimaa suomalaisten muslimien keskuudessa.

 

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

]]>
2 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256685-jarkeva-maahanmuuttopolitiikka-osa-33-turvapaikan-hakeminen#comments Kotimaa Humanitaarinen maahanmuutto Maahanmuutto Suomen turvapaikanhakijapolitiikka Turvallisuus Ulkomaalaispolitiikka Mon, 11 Jun 2018 06:04:28 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256685-jarkeva-maahanmuuttopolitiikka-osa-33-turvapaikan-hakeminen
Järkevä maahanmuuttopolitiikka osa 2/3: humanitaarisen maahanmuuton ongelmat http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256542-jarkeva-maahanmuuttopolitiikka-osa-23-humanitaarisen-maahanmuuton-ongelmat <p><a href="http://toivoajatuspaja.fi/wp-content/uploads/2018/06/2018-Ulkopolitiikka-nyt.pdf">Ajatuspaja Toivon&nbsp;Ulkopolitiikka Nyt&nbsp;-teoksessa</a> ilmestyneessä artikkelissani pohdin jihadistisen ääriajattelun, humanitaarisen maahanmuuton ongelmien ja maamme ulkomaalaispolitiikan kokonaisvaltaisen uudistamisen näkökulmista kokonaan uudenlaista, järkevää ja kestävää maahanmuuttopolitiikkaa. Julkaisen sen blogissani kolmessa osassa, <a href="http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256486-jarkeva-maahanmuuttopolitiikka-osa-13-jihadismin-torjunta">ensimmäisessä osassa käsittelin jihadismin vetovoimaa ja sen tehokasta vastustamista</a>. Tässä toisessa osassa kiinnitän huomion humanitaarisen maahanmuuton problematiikkaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa jihadistisen terrorismin muodostama ongelma liittyy korostetusti humanitaariseen maahanmuuttoon, sillä suuri osa maamme muslimeista on taustaltaan pakolaisia tai turvapaikanhakijoita. Toki jihadistinen propaganda puhuttelee myös joitakin kantasuomalaisia käännynnäisiä, mutta terrorismintorjunnan kohdehenkilöistä suuri osa on maahanmuuttajataustaisia. Tämän takia viranomaisten ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden on väkivaltaista islamistista ekstremismiä torjuessaan tärkeä ymmärtää paitsi jihadistisen ideologian uskonnolliset ja sosiaaliset perusteet, myös humanitaarisen maahanmuuton kipupisteet.</p><p>Hollantilainen Tilburgin yliopiston professori Paul Scheffer on tutkinut maahanmuuttoa ja sen vaikutusta yhteiskuntaan ja huomannut, että pohjimmiltaan maahanmuutossa on kyse molemminpuolisesta menetyksen tunteesta. Maahantulijat menettävät tutun ympäristönsä ja elinpiirinsä, kantaväestö puolestaan kokee menettävänsä turvallisuudentunteensa ja romantisoidun maailmankuvansa. Näitä menetyksen tunteita ja jopa suoranaisia pelkoja ei suinkaan liennytetä sillä, että iskulauseenomaisesti hoetaan avointen rajojen ihanuutta ja monikulttuurisuuden rikastuttavaa vaikutusta. Laajalti koettu tunne menetyksestä, joka johtaa usein vieraantuneisuuden tuntemuksiin, on päinvastoin tunnistettava ja hyväksyttävä, jotta siihen voidaan vaikuttaa.&nbsp;</p><p>Scheffer tunnistaa maahanmuuttoon liittyvässä integroitumisprosessissa kolme vaihetta: välttämisen, konfliktin ja sopeutumisen. Maahanmuuttoa ei yleisesti nähdä yhteiskuntaa rikastuttavana ilmiönä juuri menetyksen tunteesta johtuvan välttämisen takia. Kantaväestö pelkää maahantulijoiden muuttavan perustavalla tavalla tuttua ja turvallista yhteisöä, minkä takia heitä vältellään. Maahanmuuttajat puolestaan suojelevat uudessa yhteiskunnassa mustasukkaisesti mukanaan tuomaansa omaa kulttuuriaan ja yhteisöllisyyttään ja pyrkivät siksi eristäytymään kantaväestöstä. Jossakin vaiheessa ajatus maahanmuuttajien maassa oleskelun tilapäisyydestä kuitenkin vaihtuu käsitykseen siitä, että uusi olotila onkin pysyvä. Yleensä tämä tapahtuu Schefferin mukaan silloin, kun ensimmäisen polven maahanmuuttajien lapset menevät uudessa kotimaassaan kouluun ja eristäytymisen vaihe alkaa väistämättä päättyä. Tämä johtaa kahtalaiseen konfliktiin, toisaalta maahanmuuttajayhteisöjen sisällä, jossa kantaväestön tapoihin koulussa tutustuneen nuorison koetaan hylänneen yhteisön arvokkaat perinteet, ja toisaalta kantaväestön kanssa, jonka maahanmuutto väkisin pakottaa määrittämään uudestaan mitä oikeastaan tarkoittaa olla tuon maan kansalainen.</p><p>Tässä Scheffer näkeekin piilevän maahanmuuton todellisen yhteiskuntaa rikastuttavan vaikutuksen. Muuttuvassa maailmassa on hyvin tärkeää jatkuvasti pohtia sitä, minkälaista on meidän yhteisöllisyytemme. Eli mitä käytännössä oikeastaan tarkoittaa olla suomalainen, siis Suomen kansalainen. Sen vuoksi konfliktivaihe ei ole kokonaan huono asia, ellei se muutu väkivaltaiseksi. Ensimmäisen sukupolven välttelyn ja toisen sukupolven konfliktin kautta päästään vihdoin sopeutumisvaiheeseen, jolloin myös ongelmat vähenevät. Ajatus monikulttuurisuudesta ei Schefferin mukaan toimi, sillä se ei ota riittävästi huomioon koettuja menetyksen tunteita. Se on lähinnä ensimmäisen sukupolven välttämisvaiheeseen kuuluva idea ja estää molemminpuolista sopeutumista.</p><p>Monikulttuurisuutta tärkeämpää olisi pyrkiä luomaan mahdollisimman ajoissa yhteinen normatiivinen pohja, jonka sekä maahanmuuttajien että kantaväestön enemmistö kokisi omakseen. Selvää on, että kielitaidon merkitys on olennainen, mutta samalla tarvitaan myös kaikille yhteisiä sosiaalisia normeja, jotka ulottuisivat paljon syvemmälle kuin pelkällä lainsäädännöllä päästään. Yhteisten normien noudattaminen luo paljon voimakkaamman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen kuin pelkkä lakien noudattaminen.</p><p>Jihadistisen ideologian vetovoiman vähentämisessä olisikin kiinnitettävä huomiota siihen, että erityisesti nuoret maahanmuuttajataustaiset suomalaismuslimit voisivat luoda itselleen identiteetin, joka olisi samalla täysin suomalainen ja täysin islamilainen. Tämä vaatii paljon sekä kantaväestöltä että muslimiyhteisöiltä, erityisesti parhaillaan käynnissä olevan toisen sukupolven konfliktivaiheen ja osin siitä johtuvan yhteiskunnallisen polarisaation aikana. Mutta kuten Scheffer osoittaa, väkivallatonta konfliktia ei pidä pelätä, sillä se on avain sopeutumisvaiheeseen. Muutoksia kuitenkin tarvitaan, erityisesti maamme ulkomaalaispolitiikassa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Atte Kaleva</p><p><a href="http://www.attekaleva.fi" title="www.attekaleva.fi">www.attekaleva.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ajatuspaja Toivon Ulkopolitiikka Nyt -teoksessa ilmestyneessä artikkelissani pohdin jihadistisen ääriajattelun, humanitaarisen maahanmuuton ongelmien ja maamme ulkomaalaispolitiikan kokonaisvaltaisen uudistamisen näkökulmista kokonaan uudenlaista, järkevää ja kestävää maahanmuuttopolitiikkaa. Julkaisen sen blogissani kolmessa osassa, ensimmäisessä osassa käsittelin jihadismin vetovoimaa ja sen tehokasta vastustamista. Tässä toisessa osassa kiinnitän huomion humanitaarisen maahanmuuton problematiikkaan.

 

Suomessa jihadistisen terrorismin muodostama ongelma liittyy korostetusti humanitaariseen maahanmuuttoon, sillä suuri osa maamme muslimeista on taustaltaan pakolaisia tai turvapaikanhakijoita. Toki jihadistinen propaganda puhuttelee myös joitakin kantasuomalaisia käännynnäisiä, mutta terrorismintorjunnan kohdehenkilöistä suuri osa on maahanmuuttajataustaisia. Tämän takia viranomaisten ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden on väkivaltaista islamistista ekstremismiä torjuessaan tärkeä ymmärtää paitsi jihadistisen ideologian uskonnolliset ja sosiaaliset perusteet, myös humanitaarisen maahanmuuton kipupisteet.

Hollantilainen Tilburgin yliopiston professori Paul Scheffer on tutkinut maahanmuuttoa ja sen vaikutusta yhteiskuntaan ja huomannut, että pohjimmiltaan maahanmuutossa on kyse molemminpuolisesta menetyksen tunteesta. Maahantulijat menettävät tutun ympäristönsä ja elinpiirinsä, kantaväestö puolestaan kokee menettävänsä turvallisuudentunteensa ja romantisoidun maailmankuvansa. Näitä menetyksen tunteita ja jopa suoranaisia pelkoja ei suinkaan liennytetä sillä, että iskulauseenomaisesti hoetaan avointen rajojen ihanuutta ja monikulttuurisuuden rikastuttavaa vaikutusta. Laajalti koettu tunne menetyksestä, joka johtaa usein vieraantuneisuuden tuntemuksiin, on päinvastoin tunnistettava ja hyväksyttävä, jotta siihen voidaan vaikuttaa. 

Scheffer tunnistaa maahanmuuttoon liittyvässä integroitumisprosessissa kolme vaihetta: välttämisen, konfliktin ja sopeutumisen. Maahanmuuttoa ei yleisesti nähdä yhteiskuntaa rikastuttavana ilmiönä juuri menetyksen tunteesta johtuvan välttämisen takia. Kantaväestö pelkää maahantulijoiden muuttavan perustavalla tavalla tuttua ja turvallista yhteisöä, minkä takia heitä vältellään. Maahanmuuttajat puolestaan suojelevat uudessa yhteiskunnassa mustasukkaisesti mukanaan tuomaansa omaa kulttuuriaan ja yhteisöllisyyttään ja pyrkivät siksi eristäytymään kantaväestöstä. Jossakin vaiheessa ajatus maahanmuuttajien maassa oleskelun tilapäisyydestä kuitenkin vaihtuu käsitykseen siitä, että uusi olotila onkin pysyvä. Yleensä tämä tapahtuu Schefferin mukaan silloin, kun ensimmäisen polven maahanmuuttajien lapset menevät uudessa kotimaassaan kouluun ja eristäytymisen vaihe alkaa väistämättä päättyä. Tämä johtaa kahtalaiseen konfliktiin, toisaalta maahanmuuttajayhteisöjen sisällä, jossa kantaväestön tapoihin koulussa tutustuneen nuorison koetaan hylänneen yhteisön arvokkaat perinteet, ja toisaalta kantaväestön kanssa, jonka maahanmuutto väkisin pakottaa määrittämään uudestaan mitä oikeastaan tarkoittaa olla tuon maan kansalainen.

Tässä Scheffer näkeekin piilevän maahanmuuton todellisen yhteiskuntaa rikastuttavan vaikutuksen. Muuttuvassa maailmassa on hyvin tärkeää jatkuvasti pohtia sitä, minkälaista on meidän yhteisöllisyytemme. Eli mitä käytännössä oikeastaan tarkoittaa olla suomalainen, siis Suomen kansalainen. Sen vuoksi konfliktivaihe ei ole kokonaan huono asia, ellei se muutu väkivaltaiseksi. Ensimmäisen sukupolven välttelyn ja toisen sukupolven konfliktin kautta päästään vihdoin sopeutumisvaiheeseen, jolloin myös ongelmat vähenevät. Ajatus monikulttuurisuudesta ei Schefferin mukaan toimi, sillä se ei ota riittävästi huomioon koettuja menetyksen tunteita. Se on lähinnä ensimmäisen sukupolven välttämisvaiheeseen kuuluva idea ja estää molemminpuolista sopeutumista.

Monikulttuurisuutta tärkeämpää olisi pyrkiä luomaan mahdollisimman ajoissa yhteinen normatiivinen pohja, jonka sekä maahanmuuttajien että kantaväestön enemmistö kokisi omakseen. Selvää on, että kielitaidon merkitys on olennainen, mutta samalla tarvitaan myös kaikille yhteisiä sosiaalisia normeja, jotka ulottuisivat paljon syvemmälle kuin pelkällä lainsäädännöllä päästään. Yhteisten normien noudattaminen luo paljon voimakkaamman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen kuin pelkkä lakien noudattaminen.

Jihadistisen ideologian vetovoiman vähentämisessä olisikin kiinnitettävä huomiota siihen, että erityisesti nuoret maahanmuuttajataustaiset suomalaismuslimit voisivat luoda itselleen identiteetin, joka olisi samalla täysin suomalainen ja täysin islamilainen. Tämä vaatii paljon sekä kantaväestöltä että muslimiyhteisöiltä, erityisesti parhaillaan käynnissä olevan toisen sukupolven konfliktivaiheen ja osin siitä johtuvan yhteiskunnallisen polarisaation aikana. Mutta kuten Scheffer osoittaa, väkivallatonta konfliktia ei pidä pelätä, sillä se on avain sopeutumisvaiheeseen. Muutoksia kuitenkin tarvitaan, erityisesti maamme ulkomaalaispolitiikassa. 

 

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

]]>
2 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256542-jarkeva-maahanmuuttopolitiikka-osa-23-humanitaarisen-maahanmuuton-ongelmat#comments Humanitaarinen maahanmuutto Kotoutuminen Maahanmuutto Monikulttuurisuus Turvallisuus Fri, 08 Jun 2018 07:24:39 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256542-jarkeva-maahanmuuttopolitiikka-osa-23-humanitaarisen-maahanmuuton-ongelmat
Järkevä maahanmuuttopolitiikka osa 1/3: jihadismin torjunta http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256486-jarkeva-maahanmuuttopolitiikka-osa-13-jihadismin-torjunta <p>Kirjoitin ajatuspaja Toivon keskiviikkona 6.6.2018 julkaistuun&nbsp;<a href="https://toivoajatuspaja.fi/wp-content/uploads/2018/06/2018-Ulkopolitiikka-nyt.pdf">Ulkopolitiikka Nyt&nbsp;</a>-teokseen luvun, jossa pohdin jihadistisen ääriajattelun, humanitaarisen maahanmuuton ongelmien ja maamme ulkomaalaispolitiikan kokonaisvaltaisen uudistamisen näkökulmista kokonaan uudenlaista, järkevää ja kestävää maahanmuuttopolitiikkaa. Koska artikkeli on melko pitkä, julkaisen sen blogissani kolmessa osassa. Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen jihadismin vetovoimaa ja sen tehokasta vastustamista.</p> <p><br /><br />Suomessa yhteiskunnallista keskustelua jihadistisesta terrorismista ovat pitkään dominoineet kaksi äänekästä, mutta lukumäärältään melko marginaalista ääripäätä. Toisaalla hyvää tarkoittavat, mutta usein valitettavan sinisilmäiset tahot torjuvat rasistista ajattelua niin pontevasti, että he pyrkivät valkopesemään ja erottamaan islamin uskomusjärjestelmänä kokonaan jihadistisesta väkivallasta. Toisaalla puolestaan islamofobinen ääripää pyrkii demonisoimaan terrorismilla koko uskonnon ja kaikki muslimit. Tällainen kärkevä vastakkainasettelu ei luonnollisesti edesauta kiihkottoman ja analyyttisen keskusteluilmapiirin syntymistä, kun oikeastaan kukaan kumpaankaan ääripäähän kuulumaton ns. tolkun ihminen ei halua leimatuksi joutumisen pelossa osallistua lainkaan islamia tai edes islamista inspiroitunutta terrorismia koskevaan keskusteluun. Onneksi tämä voimakkaasti polarisoitunut ilmapiiri näyttää pikku hiljaa kehittyvän parempaan suuntaan.</p> <p>Islam uskontona liittyy aivan olennaisesti jihadistiseen ideologiaan, eikä tämän seikan pitäisi enää olla kenellekään epäselvä. Jihadistit itse pyrkivät aktiivisesti oikeuttamaan toimintansa islamilaisiin lähteisiin, Koraaniin ja hadith-kokoelmiin tallennettuun profeetta Muhammadin elämään perustuen ja noita lähteitä sopivan valikoivasti lukemalla tällainen oikeutus kieltämättä onkin helppo löytää. Monet jihadistisiin terrorijärjestöihin liittyneistä tai ylipäätään globaalia jihad-liikettä sympatisoivista henkilöistä kokevat edustavansa islamia aidoimmillaan ja puolustavansa kaikkia muslimeita. Pelkkä muslimius ei toki yksinään riitä selittämään väkivaltaista radikalisoitumista islamistiseen ekstremismiin, muutenhan maailmassa olisi 1,6 miljardia terroristia, mutta uskonnollisuus on eräs tärkeimmistä yksilön radikalisoitumista motivoivista tekijöistä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Merkityksellisyys ja johonkin kuuluminen&nbsp;</p> <p>Jihadistinen ideologia tarjoaa siitä kiinnostuneille yksilöille vastaukset kahteen universaaliin tarpeeseen: merkityksellisyyteen ja johonkin kuulumiseen. Monet terroristijärjestöihin liittyneet nuoret muslimit ovat ennen radikalisoitumistaan eläneet hyvinkin maallistunutta elämää, johon on kuulunut mm. päihteiden käyttöä ja pikkurikoksia. Myös kahnaukset auktoriteettien, vanhempien, opettajien ja poliisin, kanssa ovat yleisiä. Yksilö voi tällöin kokea elämänsä täysin merkityksettömäksi ja oman olemassaolonsa hyödyttömäksi. Tavallista on myös se, etteivät radikalisoitumassa olevat nuoret koe kuuluvansa oikein mihinkään arvokkaaseen yhteisöön, sillä muut muslimit voivat syyttää heitä liiallisesta integroitumisesta ja samaistumisesta kantaväestöön, jonka edustajat puolestaan näyttäytyvät torjuvina ja syrjivinä.&nbsp;</p> <p>Syrjintää ja jopa suoranaista rasismia elämässään kokeneen muslimin kohdalla jihadistisen propagandan tarjoama sisältö voi tuntua hyvin voimaannuttavalta. Liittyessään taisteluun Allahin tielle nuori muslimi saa kuulua mujahid-soturien arvokkaaseen ja eksklusiiviseen joukkoon ja tutustua lukuisiin samanmielisiin veljiin ja sisariin. Henkilöstä, joka aiemmin tunsi itsensä&nbsp;<em>nobody</em>ksi, tulee mitä suurimmassa määrin&nbsp;<em>somebody</em>. On tärkeä myös huomata, että useimmilla ei ole perustason tietämystä syvempää ymmärrystä islaminuskosta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö näiden henkilöiden uskonnollisuuden kokemus olisi syvä ja voimakas.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kovat ja pehmeät vastatoimet</p> <p>Jihadistisen ideologian ja siitä johtuvan silmittömän väkivallan nujertamiseksi tarvitaan sekä kovia että pehmeitä keinoja. Ensiksi tarvitaan viranomaisten voimakkaita toimia. Terroristit tukijoineen on tunnistettava ja pidätettävä tai karkotettava maasta. Tässä uuden tiedustelulainsäädännön viranomaisille antamat työkalut ovat erityisen korostuneessa asemassa. Toiseksi pitää käyttää myös pehmeää linjaa. Viranomaisten pitää pystyä yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa luomaan jihadisteille uskottavia ulospääsystrategioita: ihmiselle, joka ei halua enää jatkaa jihadistina ja haluaa irtautua väkivaltaisesta ideologiasta, pitää luoda tosiasiallinen mahdollisuus lähteä. Parannuksen tehneiden ex-jihadistien rehabilitoiminen takaisin suomalaisen yhteiskuntaan on ensiarvoisen tärkeää myös radikalisoitumisen ehkäisemisessä. Monet jihadistisesta ideologiasta kiinnostuneet muslimit elävät omassa kuplassaan, eivätkä halua kuunnella kantasuomalaisten auktoriteettien varoituksia. Entisten jihadistien kertomana sanoma jihadistisen propagandan valheellisuudesta menee perille huomattavasti helpommin.</p> <p>Tärkeää on myös kitkeä jihadistinen ideologia muslimiyhteisöissä. Siinä ei onnistuta ilman muslimiyhteisöjen voimakasta tukea. Yhteisöjen ja erityisesti niiden johtajien on tehtävä käytännön arjessa selväksi, ettei ääri-islamistisella väkivallalla ole paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Pääosin näin tapahtuukin, mutta tarvittaessa arveluttavien yhteisöjen tai yksilöiden toimiin pitää suomalaisten muslimien uskaltaa puuttua myös yhteistyössä viranomaisten kanssa, ilman pelkoa leimaamisesta sen paremmin kantaväestön kuin muslimiyhteisöjen jäsenten taholta.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Atte Kaleva</p> <p><a href="http://www.attekaleva.fi" title="www.attekaleva.fi">www.attekaleva.fi</a></p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitin ajatuspaja Toivon keskiviikkona 6.6.2018 julkaistuun Ulkopolitiikka Nyt -teokseen luvun, jossa pohdin jihadistisen ääriajattelun, humanitaarisen maahanmuuton ongelmien ja maamme ulkomaalaispolitiikan kokonaisvaltaisen uudistamisen näkökulmista kokonaan uudenlaista, järkevää ja kestävää maahanmuuttopolitiikkaa. Koska artikkeli on melko pitkä, julkaisen sen blogissani kolmessa osassa. Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen jihadismin vetovoimaa ja sen tehokasta vastustamista.



Suomessa yhteiskunnallista keskustelua jihadistisesta terrorismista ovat pitkään dominoineet kaksi äänekästä, mutta lukumäärältään melko marginaalista ääripäätä. Toisaalla hyvää tarkoittavat, mutta usein valitettavan sinisilmäiset tahot torjuvat rasistista ajattelua niin pontevasti, että he pyrkivät valkopesemään ja erottamaan islamin uskomusjärjestelmänä kokonaan jihadistisesta väkivallasta. Toisaalla puolestaan islamofobinen ääripää pyrkii demonisoimaan terrorismilla koko uskonnon ja kaikki muslimit. Tällainen kärkevä vastakkainasettelu ei luonnollisesti edesauta kiihkottoman ja analyyttisen keskusteluilmapiirin syntymistä, kun oikeastaan kukaan kumpaankaan ääripäähän kuulumaton ns. tolkun ihminen ei halua leimatuksi joutumisen pelossa osallistua lainkaan islamia tai edes islamista inspiroitunutta terrorismia koskevaan keskusteluun. Onneksi tämä voimakkaasti polarisoitunut ilmapiiri näyttää pikku hiljaa kehittyvän parempaan suuntaan.

Islam uskontona liittyy aivan olennaisesti jihadistiseen ideologiaan, eikä tämän seikan pitäisi enää olla kenellekään epäselvä. Jihadistit itse pyrkivät aktiivisesti oikeuttamaan toimintansa islamilaisiin lähteisiin, Koraaniin ja hadith-kokoelmiin tallennettuun profeetta Muhammadin elämään perustuen ja noita lähteitä sopivan valikoivasti lukemalla tällainen oikeutus kieltämättä onkin helppo löytää. Monet jihadistisiin terrorijärjestöihin liittyneistä tai ylipäätään globaalia jihad-liikettä sympatisoivista henkilöistä kokevat edustavansa islamia aidoimmillaan ja puolustavansa kaikkia muslimeita. Pelkkä muslimius ei toki yksinään riitä selittämään väkivaltaista radikalisoitumista islamistiseen ekstremismiin, muutenhan maailmassa olisi 1,6 miljardia terroristia, mutta uskonnollisuus on eräs tärkeimmistä yksilön radikalisoitumista motivoivista tekijöistä.

 

Merkityksellisyys ja johonkin kuuluminen 

Jihadistinen ideologia tarjoaa siitä kiinnostuneille yksilöille vastaukset kahteen universaaliin tarpeeseen: merkityksellisyyteen ja johonkin kuulumiseen. Monet terroristijärjestöihin liittyneet nuoret muslimit ovat ennen radikalisoitumistaan eläneet hyvinkin maallistunutta elämää, johon on kuulunut mm. päihteiden käyttöä ja pikkurikoksia. Myös kahnaukset auktoriteettien, vanhempien, opettajien ja poliisin, kanssa ovat yleisiä. Yksilö voi tällöin kokea elämänsä täysin merkityksettömäksi ja oman olemassaolonsa hyödyttömäksi. Tavallista on myös se, etteivät radikalisoitumassa olevat nuoret koe kuuluvansa oikein mihinkään arvokkaaseen yhteisöön, sillä muut muslimit voivat syyttää heitä liiallisesta integroitumisesta ja samaistumisesta kantaväestöön, jonka edustajat puolestaan näyttäytyvät torjuvina ja syrjivinä. 

Syrjintää ja jopa suoranaista rasismia elämässään kokeneen muslimin kohdalla jihadistisen propagandan tarjoama sisältö voi tuntua hyvin voimaannuttavalta. Liittyessään taisteluun Allahin tielle nuori muslimi saa kuulua mujahid-soturien arvokkaaseen ja eksklusiiviseen joukkoon ja tutustua lukuisiin samanmielisiin veljiin ja sisariin. Henkilöstä, joka aiemmin tunsi itsensä nobodyksi, tulee mitä suurimmassa määrin somebody. On tärkeä myös huomata, että useimmilla ei ole perustason tietämystä syvempää ymmärrystä islaminuskosta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö näiden henkilöiden uskonnollisuuden kokemus olisi syvä ja voimakas.

 

Kovat ja pehmeät vastatoimet

Jihadistisen ideologian ja siitä johtuvan silmittömän väkivallan nujertamiseksi tarvitaan sekä kovia että pehmeitä keinoja. Ensiksi tarvitaan viranomaisten voimakkaita toimia. Terroristit tukijoineen on tunnistettava ja pidätettävä tai karkotettava maasta. Tässä uuden tiedustelulainsäädännön viranomaisille antamat työkalut ovat erityisen korostuneessa asemassa. Toiseksi pitää käyttää myös pehmeää linjaa. Viranomaisten pitää pystyä yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa luomaan jihadisteille uskottavia ulospääsystrategioita: ihmiselle, joka ei halua enää jatkaa jihadistina ja haluaa irtautua väkivaltaisesta ideologiasta, pitää luoda tosiasiallinen mahdollisuus lähteä. Parannuksen tehneiden ex-jihadistien rehabilitoiminen takaisin suomalaisen yhteiskuntaan on ensiarvoisen tärkeää myös radikalisoitumisen ehkäisemisessä. Monet jihadistisesta ideologiasta kiinnostuneet muslimit elävät omassa kuplassaan, eivätkä halua kuunnella kantasuomalaisten auktoriteettien varoituksia. Entisten jihadistien kertomana sanoma jihadistisen propagandan valheellisuudesta menee perille huomattavasti helpommin.

Tärkeää on myös kitkeä jihadistinen ideologia muslimiyhteisöissä. Siinä ei onnistuta ilman muslimiyhteisöjen voimakasta tukea. Yhteisöjen ja erityisesti niiden johtajien on tehtävä käytännön arjessa selväksi, ettei ääri-islamistisella väkivallalla ole paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Pääosin näin tapahtuukin, mutta tarvittaessa arveluttavien yhteisöjen tai yksilöiden toimiin pitää suomalaisten muslimien uskaltaa puuttua myös yhteistyössä viranomaisten kanssa, ilman pelkoa leimaamisesta sen paremmin kantaväestön kuin muslimiyhteisöjen jäsenten taholta. 

 

Atte Kaleva

www.attekaleva.fi

 

]]>
2 http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256486-jarkeva-maahanmuuttopolitiikka-osa-13-jihadismin-torjunta#comments Humanitaarinen maahanmuutto Jihadismi Maahanmuutto Suomen turvapaikanhakijapolitiikka Turvallisuus Thu, 07 Jun 2018 09:50:07 +0000 Atte Kaleva http://attekaleva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256486-jarkeva-maahanmuuttopolitiikka-osa-13-jihadismin-torjunta
Mamupäätöksiä Mikkelissä. http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256113-mamu-paatoksia-mikkelissa <p>Otavan opisto käsitteli 8.5.2018 kokouksessaan rehtori Harri Jokisen tuomaa esitystä kieli- ja kirjoitustaidottomien maahanmuuttajien lisäryhmien opetuksen aloittamiseksi aikuisille henkilöille.</p><p>Jokisen esitystä kannattivat kaikki muut puolueet lukuunottamatta Perussuomalaisia, kun Jere Liikanen jätti asiasta eriävän mielipiteen pöytäkirjaan. Luku- ja kirjoitustaidon koulutus on tarkoitettu sellaisille henkilöille, joilla ei ole omassa kotimaassa saatua riittävää koulutusta, jotta he voisivat selviytyä Suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi opiskelijoita ohjataan toimimaan erilaisuutta ymmärtävässä, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavassa moniarvoisessa yhteiskunnassa demokratian arvojen ja periaatteiden mukaan.&rdquo; Mielestämme pitäisi myös ymmärtää , että mikäli nämä selvät asiat on pitänyt kirjata opetushallituksen ohjeistukseen, kuinka onnistuu länsimaisten arvojen opettaminen aikuiselle lukutaidottomalle ihmiselle joka mahdollisesti on kasvanut kulttuurissa joissa vähemmistöjä ei suvaita ja tasa-arvokin on tuntematon käsite.</p><p>Opetus ja kulttuuriministeriön toimesta päätettiin kansanopistojen rahoitus pudottaa 100prosentista 57prosenttiin vuodesta 2017.&nbsp; Niin nyt ollaan täysin kouluttamattomia maahanmuuttajia kustantamassa sata prosettisesti.&nbsp;<br />Kaiken lisäksi vuoden kestänyt opetus katsotaan onnistuneeksi mm. jos; opiskelija osaa aakkoset muttei lukea, puheesta ei saa selvää, ja ymmärtää mitä sana &rdquo;kissa&rdquo; tarkoittaa, puhujan osoittaessa samalla kissaa. Todennäköisesti muut puolueet Mikkelissä perustelevat kouluttamisen aloittamista Mikkelissä sillä , että Otavan opisto saa täyden sadan prosentin tuen valtiolta ja jos Mikkeli ei sitä tee niin sitten joku toinen taho sen tekee.</p><p>Tässä pääsemmekin näkökulma eroon joka erottaa perussuomalaiset muista puolueista. Perustelu, että joku toinen sitten tekee on tällä hetkellä totta, johtuen siitä tosiasiasta että perussuomalaisia ei ole riittävästi luottamustehtävä asemissa. Meidän näkökulma asiaan on se , että vaikka valtio antaa täyden 100 prosentin tuen on se kaikkien suomalaisten verorahoista pois, emme myöskään ymmärrä valtion harjoittamaa syrjintää joka koskee kantasuomalaisia vai millä perustelulla Suomalainen opiskelija on 57 prosentin tuen arvoinen, kun maahanmuuttaja 100 prosentin arvoinen, hintalaatusuhdettakin pidämme erittäin huonona johtuen opetuksessa käytettävistä opetuskriteereistä.</p><p>Mikäli Mikkelistä halutaan vetovoimainen kaupunki muihin kaupunkeihin nähden, näemme lähinnä tämän luotaan tyontävänä tekijänä, turvallisuusuhka tekijät mitä muut puolueet eivät suostu tunnustamaan otamme myös vakavasti. Taannoin ylen uutisessa Poliisiammattikorkeakoulu oli tutkinut minkälaisiin rikoksiin turvapaikanhakijat syyllistyvät ja tuloksena kerrottakoon, että epäilyistä seksuaalirikoksista oli uhreina alle 18-vuotias naishenkilö 46 prosentissa tapauksissa. Seksuaalirikoksia ovat muun muassa seksuaalinen ahdistelu, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaus. Huomioon tulisi myöskin ottaa se tosiasia, että vartiointia saatetaan tarvita mikäli lukutaidottomien moniosaajien koulu on lähellä muita kouluja esim peruskouluja ja lukioita. Perussuomalaisten valtuustoryhmä ei voi hyväksyä kirjoitus ja lukutaidottomien aikuisten maahanmuuttajien kouluttamista Mikkelissä, koska tämä on räikeää verorahojen tuhlausta ja kansalaisille muodostuvat haitat ovat hyötyjä suuremmat.<br />Kuka päättäjä ottaa vastuun mahdollisista terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvista rikoksista?</p><p>Jussi Marttinen Mikkelin Perussuomalaisten valtuustoryhmän Pj, Jere Liikanen Ps Otavan opiston Pj.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Otavan opisto käsitteli 8.5.2018 kokouksessaan rehtori Harri Jokisen tuomaa esitystä kieli- ja kirjoitustaidottomien maahanmuuttajien lisäryhmien opetuksen aloittamiseksi aikuisille henkilöille.

Jokisen esitystä kannattivat kaikki muut puolueet lukuunottamatta Perussuomalaisia, kun Jere Liikanen jätti asiasta eriävän mielipiteen pöytäkirjaan. Luku- ja kirjoitustaidon koulutus on tarkoitettu sellaisille henkilöille, joilla ei ole omassa kotimaassa saatua riittävää koulutusta, jotta he voisivat selviytyä Suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi opiskelijoita ohjataan toimimaan erilaisuutta ymmärtävässä, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavassa moniarvoisessa yhteiskunnassa demokratian arvojen ja periaatteiden mukaan.” Mielestämme pitäisi myös ymmärtää , että mikäli nämä selvät asiat on pitänyt kirjata opetushallituksen ohjeistukseen, kuinka onnistuu länsimaisten arvojen opettaminen aikuiselle lukutaidottomalle ihmiselle joka mahdollisesti on kasvanut kulttuurissa joissa vähemmistöjä ei suvaita ja tasa-arvokin on tuntematon käsite.

Opetus ja kulttuuriministeriön toimesta päätettiin kansanopistojen rahoitus pudottaa 100prosentista 57prosenttiin vuodesta 2017.  Niin nyt ollaan täysin kouluttamattomia maahanmuuttajia kustantamassa sata prosettisesti. 
Kaiken lisäksi vuoden kestänyt opetus katsotaan onnistuneeksi mm. jos; opiskelija osaa aakkoset muttei lukea, puheesta ei saa selvää, ja ymmärtää mitä sana ”kissa” tarkoittaa, puhujan osoittaessa samalla kissaa. Todennäköisesti muut puolueet Mikkelissä perustelevat kouluttamisen aloittamista Mikkelissä sillä , että Otavan opisto saa täyden sadan prosentin tuen valtiolta ja jos Mikkeli ei sitä tee niin sitten joku toinen taho sen tekee.

Tässä pääsemmekin näkökulma eroon joka erottaa perussuomalaiset muista puolueista. Perustelu, että joku toinen sitten tekee on tällä hetkellä totta, johtuen siitä tosiasiasta että perussuomalaisia ei ole riittävästi luottamustehtävä asemissa. Meidän näkökulma asiaan on se , että vaikka valtio antaa täyden 100 prosentin tuen on se kaikkien suomalaisten verorahoista pois, emme myöskään ymmärrä valtion harjoittamaa syrjintää joka koskee kantasuomalaisia vai millä perustelulla Suomalainen opiskelija on 57 prosentin tuen arvoinen, kun maahanmuuttaja 100 prosentin arvoinen, hintalaatusuhdettakin pidämme erittäin huonona johtuen opetuksessa käytettävistä opetuskriteereistä.

Mikäli Mikkelistä halutaan vetovoimainen kaupunki muihin kaupunkeihin nähden, näemme lähinnä tämän luotaan tyontävänä tekijänä, turvallisuusuhka tekijät mitä muut puolueet eivät suostu tunnustamaan otamme myös vakavasti. Taannoin ylen uutisessa Poliisiammattikorkeakoulu oli tutkinut minkälaisiin rikoksiin turvapaikanhakijat syyllistyvät ja tuloksena kerrottakoon, että epäilyistä seksuaalirikoksista oli uhreina alle 18-vuotias naishenkilö 46 prosentissa tapauksissa. Seksuaalirikoksia ovat muun muassa seksuaalinen ahdistelu, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaus. Huomioon tulisi myöskin ottaa se tosiasia, että vartiointia saatetaan tarvita mikäli lukutaidottomien moniosaajien koulu on lähellä muita kouluja esim peruskouluja ja lukioita. Perussuomalaisten valtuustoryhmä ei voi hyväksyä kirjoitus ja lukutaidottomien aikuisten maahanmuuttajien kouluttamista Mikkelissä, koska tämä on räikeää verorahojen tuhlausta ja kansalaisille muodostuvat haitat ovat hyötyjä suuremmat.
Kuka päättäjä ottaa vastuun mahdollisista terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvista rikoksista?

Jussi Marttinen Mikkelin Perussuomalaisten valtuustoryhmän Pj, Jere Liikanen Ps Otavan opiston Pj.

]]>
5 http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256113-mamu-paatoksia-mikkelissa#comments Mamut Mikkeli Opetushallitus Opiskelu Turvallisuus Wed, 30 May 2018 18:23:38 +0000 Jussi Marttinen http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256113-mamu-paatoksia-mikkelissa
Poliisiin on perustettava uusi lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253264-poliisiin-on-perustettava-uusi-lapsiin-kohdistuvien-rikosten-yksikko <p><strong>Poliisiin on perustettava uusi lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Olemme saanut lukea tänään lehdistä, että monissa suomalaisissa päiväkodeissa lapsiin kohdistuu raakaa ja julmaa väkivaltaa. Tekijänä ovat toiset lapset samassa päiväkodissa.</p><p>Lainaus tämän päivän iltalehdestä: <strong>Lukijat kertovat: Tällaista on päiväkotien väkivalta - &rdquo;Lastani potkittiin ja kuristettiin - joutui kuinka kavereita saadaan -keskusteluihin&rdquo;</strong></p><p>&rdquo; &quot;Tälläkin hetkellä päiväkodissa, jossa työskentelen, on lapsia, jotka päivittäin käyttäytyvät väkivaltaisesti muita lapsia ja meitä aikuisia kohtaan. Näiden lasten vanhemmat eivät halua tarttua asiaan ja päiväkodin johtaja arastelee lastensuojeluilmoitusten tekemistä. Useampi työkaveri on uupunut tai vaarassa uupua.&quot; (lähde: &nbsp;<a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804022200850445_u0.shtml"><u>http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804022200850445_u0.shtml</u></a> )</p><p>&nbsp;</p><p>On järkyttävää, että aina vanhemmat joutuvat puuttumaan lapsiin kohdistuvaan kiusaamiseen ja väkivaltaan. Eikö koulujen opettajilta ja lastentarhanopettajilta voi odottaa mitään vastuun kantoa lasten turvallisuudesta? Suomen poliisin rikosylikomisario Tapani Tasanto on muistuttanut siitä, että &rdquo;Koulujen rehtori ja opettajat ovat valvontavastuussa ja virkamiehinä heitä sitovat muun muassa rikoslain, lastensuojelulain ja perusopetuslain säännökset. Perusopetuslaissa sanotaan, että koulun opettajan tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta kiusaamisesta, häirinnästä tai väkivallasta siihen syyllistyneen ja sen kohteen huoltajille&rdquo; (lähde: <a href="http://yle.fi/uutiset/3-8377553"><u>http://yle.fi/uutiset/3-8377553</u></a> ) Ne kasvatusalan ihmiset, joilla ei ole sydämessään huolta lasten turvallisuudesta ja jotka katsovat läpi sormien lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa eivät kuulu kasvatusalalle.</p><p>Päiväkotien ja koulujen tilanne lasten toisten lapsiin kohdistaman väkivallan suhteen on riistäytynyt täysin käsistä. Tämän vuoksi ehdotan, että Suomen poliisiin on perustettava uusi lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö. Tämä lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö olisi poliisin valtakunnallinen yksikkö, joka koordinoidusti paikallisten poliisilaitosten kanssa kartoittaisi lasten suurimmat turvallisuusuhat ja haasteet ja toisi lisää työkaluja poliisin toimintaan ylläpitämällä jatkuvaa tilannekuvaa lasten turvallisuudesta ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja/tai sen uhasta. Koska lapset ovat heikossa asemassa ja eivät pysty puolustamaan itseään, tällä uudella poliisiyksiköllä olisi äärimmäisen tärkeä tehtävä turvata lasten oikeudet ja turvallinen lapsuus. Tämän yksikön operatiiviseen toimintaan kuuluisi erilaiset peitetehtävät päiväkodeissa ja kouluissa, jossa poliisi pyrkisi soluttautumaan eri organisaatioihin ja selvittämään ajan kanssa, että missä mittakaavassa lapsiin kohdistuu erilaisia rikoksia ja väkivallan uhkaa. Peitetoiminnalla varmistettaisiin se, että jos jokin esimerkiksi esimiesasemassa oleva taho katsoisi sormien läpi lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, että nämä syylliset saataisiin esimerkiksi salanauhoituksen avulla vastuuseen teoistaan ja irtisanottua tehtävistään, mikäli henkilö syyllistyisi lasten turvallisuuden vaarantamisen ja omien vastuullisten tehtäviensä vakavaan laiminlyöntiin. Tämä uusi poliisin lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö tekisi laajaa yhteistyötä muiden keskeisten viranomaisten kanssa (esim. aluehallintovirasto) ja tällä yhteistoiminnalla saataisiin helposti suljettua kokonaisia päivähoitoyksiköitä ja kouluja, jossa väkivaltaa ei saada loppumaan. Mikään koulu eikä kenenkään työ ole niin tärkeä, että se menee lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edelle. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö paljastaisi ja ennaltaehkäisisi lapsiin kohdistuvia rikoksia kuten kiusaamista ja väkivaltaa valtakunnallisesti koko Suomen alueella. Se tulisi pelastamaan monet lapset vuosien piinalta ja kiusaamiselta sekä vakivallalta ja turvaisi lapsille rauhallisen lapsuuden. &nbsp;Se on poliittisesta tahdosta kiinni, saadaanko tulevaisuuden Suomessa mitään hyvää aikaa lasten eteen. On välittömästi lopetettava vanhat huonot toimintatavat ja alettava toden teolla rakentamaan uudenlaista Suomea, jossa lapset saavat elää rauhallisen ja turvallisen lapsuuden.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Poliisiin on perustettava uusi lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö

 

Olemme saanut lukea tänään lehdistä, että monissa suomalaisissa päiväkodeissa lapsiin kohdistuu raakaa ja julmaa väkivaltaa. Tekijänä ovat toiset lapset samassa päiväkodissa.

Lainaus tämän päivän iltalehdestä: Lukijat kertovat: Tällaista on päiväkotien väkivalta - ”Lastani potkittiin ja kuristettiin - joutui kuinka kavereita saadaan -keskusteluihin”

” "Tälläkin hetkellä päiväkodissa, jossa työskentelen, on lapsia, jotka päivittäin käyttäytyvät väkivaltaisesti muita lapsia ja meitä aikuisia kohtaan. Näiden lasten vanhemmat eivät halua tarttua asiaan ja päiväkodin johtaja arastelee lastensuojeluilmoitusten tekemistä. Useampi työkaveri on uupunut tai vaarassa uupua." (lähde:  http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201804022200850445_u0.shtml )

 

On järkyttävää, että aina vanhemmat joutuvat puuttumaan lapsiin kohdistuvaan kiusaamiseen ja väkivaltaan. Eikö koulujen opettajilta ja lastentarhanopettajilta voi odottaa mitään vastuun kantoa lasten turvallisuudesta? Suomen poliisin rikosylikomisario Tapani Tasanto on muistuttanut siitä, että ”Koulujen rehtori ja opettajat ovat valvontavastuussa ja virkamiehinä heitä sitovat muun muassa rikoslain, lastensuojelulain ja perusopetuslain säännökset. Perusopetuslaissa sanotaan, että koulun opettajan tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta kiusaamisesta, häirinnästä tai väkivallasta siihen syyllistyneen ja sen kohteen huoltajille” (lähde: http://yle.fi/uutiset/3-8377553 ) Ne kasvatusalan ihmiset, joilla ei ole sydämessään huolta lasten turvallisuudesta ja jotka katsovat läpi sormien lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa eivät kuulu kasvatusalalle.

Päiväkotien ja koulujen tilanne lasten toisten lapsiin kohdistaman väkivallan suhteen on riistäytynyt täysin käsistä. Tämän vuoksi ehdotan, että Suomen poliisiin on perustettava uusi lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö. Tämä lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö olisi poliisin valtakunnallinen yksikkö, joka koordinoidusti paikallisten poliisilaitosten kanssa kartoittaisi lasten suurimmat turvallisuusuhat ja haasteet ja toisi lisää työkaluja poliisin toimintaan ylläpitämällä jatkuvaa tilannekuvaa lasten turvallisuudesta ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja/tai sen uhasta. Koska lapset ovat heikossa asemassa ja eivät pysty puolustamaan itseään, tällä uudella poliisiyksiköllä olisi äärimmäisen tärkeä tehtävä turvata lasten oikeudet ja turvallinen lapsuus. Tämän yksikön operatiiviseen toimintaan kuuluisi erilaiset peitetehtävät päiväkodeissa ja kouluissa, jossa poliisi pyrkisi soluttautumaan eri organisaatioihin ja selvittämään ajan kanssa, että missä mittakaavassa lapsiin kohdistuu erilaisia rikoksia ja väkivallan uhkaa. Peitetoiminnalla varmistettaisiin se, että jos jokin esimerkiksi esimiesasemassa oleva taho katsoisi sormien läpi lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, että nämä syylliset saataisiin esimerkiksi salanauhoituksen avulla vastuuseen teoistaan ja irtisanottua tehtävistään, mikäli henkilö syyllistyisi lasten turvallisuuden vaarantamisen ja omien vastuullisten tehtäviensä vakavaan laiminlyöntiin. Tämä uusi poliisin lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö tekisi laajaa yhteistyötä muiden keskeisten viranomaisten kanssa (esim. aluehallintovirasto) ja tällä yhteistoiminnalla saataisiin helposti suljettua kokonaisia päivähoitoyksiköitä ja kouluja, jossa väkivaltaa ei saada loppumaan. Mikään koulu eikä kenenkään työ ole niin tärkeä, että se menee lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edelle.  

 

Lapsiin kohdistuvien rikosten yksikkö paljastaisi ja ennaltaehkäisisi lapsiin kohdistuvia rikoksia kuten kiusaamista ja väkivaltaa valtakunnallisesti koko Suomen alueella. Se tulisi pelastamaan monet lapset vuosien piinalta ja kiusaamiselta sekä vakivallalta ja turvaisi lapsille rauhallisen lapsuuden.  Se on poliittisesta tahdosta kiinni, saadaanko tulevaisuuden Suomessa mitään hyvää aikaa lasten eteen. On välittömästi lopetettava vanhat huonot toimintatavat ja alettava toden teolla rakentamaan uudenlaista Suomea, jossa lapset saavat elää rauhallisen ja turvallisen lapsuuden.

]]>
3 http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253264-poliisiin-on-perustettava-uusi-lapsiin-kohdistuvien-rikosten-yksikko#comments Kiusaaminen Koulu Lapset Poliisi Turvallisuus Tue, 03 Apr 2018 12:05:13 +0000 Aleksi Niskanen http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253264-poliisiin-on-perustettava-uusi-lapsiin-kohdistuvien-rikosten-yksikko
Turvallisuus ja avoin demokraattinen yhteiskunta http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251837-turvallisuus-ja-avoin-demokraattinen-yhteiskunta <p>Turvallisuus ja kansalaisoikeudet ovat usein esitetty vastapari. Suomessa on perinteisen rikollisuuden ohella kaksi merkittävää turvallisuusuhkaa: 1) terrorismi, 2) Venäjän tonttiostot sotilasalueiden läheltä.</p><p>Lähtökohtaisesti tätä toimintaa harjoitetaan Suomessa koko ajan, vaikkakin sitä valvotaan ainakin jollain tasolla. Kuitenkin merkittävää tässä on se, että avoimessa demokraattisessa yhteiskunnassa sille ilmeisen haitalliset ilmiöt voivat hyvin. Ne tavallaan kukoistavat demokratian ja kansalaisoikeuksien sateenvarjon alla.</p><p>Mikä estäisi korjaamasta terrorismista epäiltyjä turvasäilöön tai pakkolunastamasta armeijan alueiden läheltä ostettuja tontteja takaisin valtiolle? Jälkimmäiseen ollaan esittämässä lakimuutosta, ensimmäisestä en vielä tiedä.</p><p>On tavallaan ironista, että avoin demokraattinen yhteiskunta antaa sen vastustajille niin sanotusti &ldquo;avaimet käteen&rdquo; sen vahingoittamiseksi. Voitaisiinko näiden asioiden eteen siis tehdä enemmän? Vai syökö se sitä vapautta, joka meillä yhteiskunnassamme on, ja altistaa väärinkäytöksille?</p><p>Otetaanko (kansalais)oikeuksien turvaamisessa niin kova etukeno, että se syö lopulta turvallisuuden?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Turvallisuus ja kansalaisoikeudet ovat usein esitetty vastapari. Suomessa on perinteisen rikollisuuden ohella kaksi merkittävää turvallisuusuhkaa: 1) terrorismi, 2) Venäjän tonttiostot sotilasalueiden läheltä.

Lähtökohtaisesti tätä toimintaa harjoitetaan Suomessa koko ajan, vaikkakin sitä valvotaan ainakin jollain tasolla. Kuitenkin merkittävää tässä on se, että avoimessa demokraattisessa yhteiskunnassa sille ilmeisen haitalliset ilmiöt voivat hyvin. Ne tavallaan kukoistavat demokratian ja kansalaisoikeuksien sateenvarjon alla.

Mikä estäisi korjaamasta terrorismista epäiltyjä turvasäilöön tai pakkolunastamasta armeijan alueiden läheltä ostettuja tontteja takaisin valtiolle? Jälkimmäiseen ollaan esittämässä lakimuutosta, ensimmäisestä en vielä tiedä.

On tavallaan ironista, että avoin demokraattinen yhteiskunta antaa sen vastustajille niin sanotusti “avaimet käteen” sen vahingoittamiseksi. Voitaisiinko näiden asioiden eteen siis tehdä enemmän? Vai syökö se sitä vapautta, joka meillä yhteiskunnassamme on, ja altistaa väärinkäytöksille?

Otetaanko (kansalais)oikeuksien turvaamisessa niin kova etukeno, että se syö lopulta turvallisuuden?

]]>
4 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251837-turvallisuus-ja-avoin-demokraattinen-yhteiskunta#comments Demokratia Kansalaisoikeudet Terrorismi Turvallisuus Venäläisten tonttikaupat Tue, 06 Mar 2018 06:55:10 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251837-turvallisuus-ja-avoin-demokraattinen-yhteiskunta
Hanko - Hyvinkää radan sähköistäminen - kiireellinen hanke http://markkusaarikangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251144-hanko-hyvinkaa-radan-sahkoistaminen-kiireellinen-hanke <p>Tämän rataosuuden sähköistämisestä on puhuttu jo lähes ikuisuus. Uudenmaan, erityisesti<br />sen länsiosan kehitykselle on elintärkeää, että Hanko &ndash; Hyvinkää rataosuuden<br />sähköistäminen vihdoinkin toteutetaan. Samalla tulisi korjata radan tasoristeykset<br />vartioiduiksi. Venäläinen ruletti tasoristeyksissä on lopetettava.<br />Sähköistämistä puoltavat monet eri seikat. Hanke on myös edullinen ja tuottava,<br />kokonaishinta jäänee alle 50 miljoonan euron sisältäen vartioitujen tasoristeysten<br />rakentamiskulut (hk-suhde = 1.0).</p><p><br /><strong>Tavaraliikenne</strong></p><p><br />Hangon sataman liikenne on kasvanut useita vuosia ollen lähes 5 miljoonaa tonnia vuonna<br />2017. Liikenteen kasvun oletetaan jatkuvan vuonna 2018, mm. Finnlines siirtäessä Hankoon<br />lisää linjojaan. Satama investoi Koverhar&rsquo;n satamanosaan sekä ulkosatamaan (=entiseen<br />vapaasatamaan), niiden laitureihin sekä terminaaleihin. Hanko on Suomen nopein tie<br />Eurooppaan.</p><p><br />Sähkövetureiden mahdollistama junakokojen nosto parantaa osaltaan merkittävästi<br />rataosuuden käyttöä ja houkuttelevuutta. Liikenteen sujuvuus nopeutuu, kun vältetään turhat<br />vetureiden vaihdot Riihimäellä tai Hyvinkäällä. Sähköistyksen myötä voidaan osa raskaasta<br />kumipyöräliikenteestä siirtää kiskoille. Tämä parantaa turvallisuutta, vähentää päästäjä sekä<br />ruuhkia. Rataosuudella kuljetettiin vuonna 2016 2.5 miljoona bruttotonnia tavaraa<br />(Liikennevirasto). Kasvu vuonna 2017 on ollut voimakasta, joten junakokojen kasvatus on<br />välttämätöntä, jotta lisäkasvu ei siirry kumipyörille.</p><p><br /><strong>Matkustajaliikenne</strong></p><p><br />Matkustajaliikenne edellyttää nopeita yhteyksiä sekä sujuvia vaihtoja. Sähköistyksen myötä<br />voidaan luopua kiskobusseista ja siirtyä nopeampiin ja tehokkaampiin sähkövetureihin / -<br />juniin. Länsi-Uudenmaan houkuttelevuus sekä tavoitettavuus paranee huomattavasti. Uudet<br />asemat tulee rakentaa ainakin Lohjalle ja Vihtiin. Sähköistäminen mahdollistaa suoran<br />yhteyden Hangosta Helsinkiin junaa vaihtamatta. Esimerkiksi nykyinen Y-juna voisi jatkaa<br />Karjaalta Hankoon.</p><p><br /><strong>Ympäristö</strong></p><p><br />Suurin vaikutus ympäristöön on kasvihuonekaasupäästöjen oleellinen väheneminen<br />paikallisella tasolla. Pelkästään hiilidioksidipäästöjä vähenee vähintään 6700 tonnia vuodessa<br />(Liikennevirasto). Tällä on jo oleellista merkitystä paikallisiin päästöihin ja ilman laatuun.<br />Radan sähköistäminen ei myöskään uhkaa mitään Natura - tai muita luonnonsuojelullisesti<br />arvokkaita kohteita. Se voidaan toteuttaa nykyisellä rata-alueella. Sähkövetureiden ja &ndash; junien käyttö on myös kustannustehokkaampaa; pienemmät energiakustannukset, päästöt sekä kaluston kunnossapitokustannukset. Lisäksi dieselvetureihin liittyy lieviä hajuhaittoja.</p><p><strong>Elinkeinoelämä</strong></p><p><br />Kasvu suuntautuu lähes aina tehokkaiden väylien varteen. Kasvava väestömäärä radan<br />varrelle loisi edellytykset voimakkaalle yritysten kasvulle ja uusien työpaikkojen syntymiselle.<br />Länsi-Uusimaa tarjoaa myös osaavaa koulutettua työvoimaa. Nyt on turvattava alueen<br />kasvuedellytykset.</p><p><br /><strong>Yhdyskuntarakenne</strong></p><p><br />Uudellamaalla asuu nyt (2017) noin 1.6 miljoonaa ihmistä. Väestökasvu on alueella nopeaa,<br />arvioidaan että 2050 Uudellamaalla asuu vähintään 2.5 miljoonaa ihmistä.<br />Yhdyskuntarakenne tulee tiivistymään alueella. Varmistaaksemme sujuvan liikkumisen sekä<br />uusien työssäkäymisalueiden kehittymisen on raideliikenteeseen panostettava pikaisesti.<br />(Esim. Lohja, Hyvinkää, Vihti, Nurmijärvi, Raasepori sekä Hanko).<br />Hyvä asia on, että Liikennevirasto on aloittanut uudelleen hankkeen suunnittelun. Asiasta on<br />myös tehty Eduskunnassa kirjallinen kysymys liikenneministeri Anne Bernerille<br />(Perussuomalaiset, Jari Ronkainen, 02/2018), johon odotetaan pikaista vastausta.<br />Uudenmaan sekä koko Suomen kaavoituksessa logistiikkakeskukset tulee sijoittaa raiteiden<br />läheisyyteen. Rautatiekuljetuksia ja yhdistettyjä kuljetuksia tulee määrätietoisesti lisätä ja<br />tukea.<br />&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämän rataosuuden sähköistämisestä on puhuttu jo lähes ikuisuus. Uudenmaan, erityisesti
sen länsiosan kehitykselle on elintärkeää, että Hanko – Hyvinkää rataosuuden
sähköistäminen vihdoinkin toteutetaan. Samalla tulisi korjata radan tasoristeykset
vartioiduiksi. Venäläinen ruletti tasoristeyksissä on lopetettava.
Sähköistämistä puoltavat monet eri seikat. Hanke on myös edullinen ja tuottava,
kokonaishinta jäänee alle 50 miljoonan euron sisältäen vartioitujen tasoristeysten
rakentamiskulut (hk-suhde = 1.0).


Tavaraliikenne


Hangon sataman liikenne on kasvanut useita vuosia ollen lähes 5 miljoonaa tonnia vuonna
2017. Liikenteen kasvun oletetaan jatkuvan vuonna 2018, mm. Finnlines siirtäessä Hankoon
lisää linjojaan. Satama investoi Koverhar’n satamanosaan sekä ulkosatamaan (=entiseen
vapaasatamaan), niiden laitureihin sekä terminaaleihin. Hanko on Suomen nopein tie
Eurooppaan.


Sähkövetureiden mahdollistama junakokojen nosto parantaa osaltaan merkittävästi
rataosuuden käyttöä ja houkuttelevuutta. Liikenteen sujuvuus nopeutuu, kun vältetään turhat
vetureiden vaihdot Riihimäellä tai Hyvinkäällä. Sähköistyksen myötä voidaan osa raskaasta
kumipyöräliikenteestä siirtää kiskoille. Tämä parantaa turvallisuutta, vähentää päästäjä sekä
ruuhkia. Rataosuudella kuljetettiin vuonna 2016 2.5 miljoona bruttotonnia tavaraa
(Liikennevirasto). Kasvu vuonna 2017 on ollut voimakasta, joten junakokojen kasvatus on
välttämätöntä, jotta lisäkasvu ei siirry kumipyörille.


Matkustajaliikenne


Matkustajaliikenne edellyttää nopeita yhteyksiä sekä sujuvia vaihtoja. Sähköistyksen myötä
voidaan luopua kiskobusseista ja siirtyä nopeampiin ja tehokkaampiin sähkövetureihin / -
juniin. Länsi-Uudenmaan houkuttelevuus sekä tavoitettavuus paranee huomattavasti. Uudet
asemat tulee rakentaa ainakin Lohjalle ja Vihtiin. Sähköistäminen mahdollistaa suoran
yhteyden Hangosta Helsinkiin junaa vaihtamatta. Esimerkiksi nykyinen Y-juna voisi jatkaa
Karjaalta Hankoon.


Ympäristö


Suurin vaikutus ympäristöön on kasvihuonekaasupäästöjen oleellinen väheneminen
paikallisella tasolla. Pelkästään hiilidioksidipäästöjä vähenee vähintään 6700 tonnia vuodessa
(Liikennevirasto). Tällä on jo oleellista merkitystä paikallisiin päästöihin ja ilman laatuun.
Radan sähköistäminen ei myöskään uhkaa mitään Natura - tai muita luonnonsuojelullisesti
arvokkaita kohteita. Se voidaan toteuttaa nykyisellä rata-alueella. Sähkövetureiden ja – junien käyttö on myös kustannustehokkaampaa; pienemmät energiakustannukset, päästöt sekä kaluston kunnossapitokustannukset. Lisäksi dieselvetureihin liittyy lieviä hajuhaittoja.

Elinkeinoelämä


Kasvu suuntautuu lähes aina tehokkaiden väylien varteen. Kasvava väestömäärä radan
varrelle loisi edellytykset voimakkaalle yritysten kasvulle ja uusien työpaikkojen syntymiselle.
Länsi-Uusimaa tarjoaa myös osaavaa koulutettua työvoimaa. Nyt on turvattava alueen
kasvuedellytykset.


Yhdyskuntarakenne


Uudellamaalla asuu nyt (2017) noin 1.6 miljoonaa ihmistä. Väestökasvu on alueella nopeaa,
arvioidaan että 2050 Uudellamaalla asuu vähintään 2.5 miljoonaa ihmistä.
Yhdyskuntarakenne tulee tiivistymään alueella. Varmistaaksemme sujuvan liikkumisen sekä
uusien työssäkäymisalueiden kehittymisen on raideliikenteeseen panostettava pikaisesti.
(Esim. Lohja, Hyvinkää, Vihti, Nurmijärvi, Raasepori sekä Hanko).
Hyvä asia on, että Liikennevirasto on aloittanut uudelleen hankkeen suunnittelun. Asiasta on
myös tehty Eduskunnassa kirjallinen kysymys liikenneministeri Anne Bernerille
(Perussuomalaiset, Jari Ronkainen, 02/2018), johon odotetaan pikaista vastausta.
Uudenmaan sekä koko Suomen kaavoituksessa logistiikkakeskukset tulee sijoittaa raiteiden
läheisyyteen. Rautatiekuljetuksia ja yhdistettyjä kuljetuksia tulee määrätietoisesti lisätä ja
tukea.
 

 

]]>
1 http://markkusaarikangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251144-hanko-hyvinkaa-radan-sahkoistaminen-kiireellinen-hanke#comments Raideliikenne Turvallisuus Ympäristö Mon, 19 Feb 2018 13:20:35 +0000 Markku Saarikangas http://markkusaarikangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251144-hanko-hyvinkaa-radan-sahkoistaminen-kiireellinen-hanke