Arvot http://katriinakajannes.vapaavuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132939/all Fri, 09 Feb 2018 12:09:59 +0200 fi Hatunnosto Juustoportille - todellista yritysvastuuta käytännössä http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250702-hatunnosto-juustoportille-todellista-yritysvastuuta-kaytannossa <p>Yritysten arvojen ja yritysvastuun ollessa usein vain sanahelinää olin todella ilahtunut luettuni artikkelin Talouselämästä Juustoportin toiminnasta. Yritys vaikuttaa todella toimivan arvojensa mukaan ja toteuttavan yritysvastuuta liiketoiminnassaan. Pienenä perheyrityksenä Valion ja Arlan hallitsemilla markkinoilla se on onnistunut löytämään oman kasvavan asiakaskuntansa, joka arvostaa mm luomua ja tuotantoeläinten hyvinvointia.</p><p><strong>Kriisistä läpi epätavallisin keinoin pitäen kiinni henkilöstöstä</strong></p><p>Toimitusjohtaja Timo Keski-Kasari kertoo Talouselämälle kuinka he hoitivat talouskriisin vaatimat säästöt:</p><p>&quot;<em>Me lomautimme itsemme, siis ylimmän johdon, esimiehet ja päällikkötason. Kukin mietti tykönään miten tässä näin kävi. Ja kyllä tuli sisuuntunutta porukkaa takaisin. Koko henkilöstöllä taas oli kymmenen palkallista koulutus- ja valmennuspäivää.</em>&quot;</p><p>Juustoportissa yrityskohtainen aktiivimalli tarkoitti työntekijöistä kiinni pitämistä ja seuraavien vuosien nopean kasvun tekijöinä oli riittävä määrä koulutettua ja sitoutunutta henkilökuntaa. Hienoa!</p><p>Kriisin aikana yritys jakoi tuoteensa kolmeen alueeseen. Joidenkin tuotteiden aika oli ohi ja ne saivat mennä. Toinen osa oli kannattavat tuotteet, joissa ei kuitenkaan ollut enää kasvunäkymiä. Kolmas joukko olivat tuotteet, joilla oli mahdollisuus kasvaa voimakkaasti.</p><p>Yritys päätti keskittyä kasvutuotteisiin kuten erikoisjuustoihin, luomuun ja vapaan lehmän -tuotteisiin.</p><p>Vaikkei tuona aikana tainnut olla vielä ilmestynytkään Jim Collinsin mainio kirja Good to great, vaikuttaa yritys toteuttaneen siinä esiteltyjä konsepteja pitkällä aikavälillä menestyneille yrityksille. Kirjan yksi keskeinen konsepti on ns hedgehog-konsepti, joka on esitetty kuvassa 2. Konseptissa tuotteita ja mahdollista laajentumista arvioidaan kolmen tekijän avulla:</p><ol><li>Mikä ohjaa taloudellista konettamme, mistä saamme rahaa?</li><li>Missä voimme olla parhaita?</li><li>Mistä olemme innostuneita?</li></ol><p>Juustoportti löysi oman alueensa ja on onnistunut nousemaan kriisistä menestyväksi yritykseksi.</p><p><strong>Merkittäviä panostuksia eläinten hyvinvointiin, luomuun ja juustoihin</strong></p><p>Juustoportti on Suomen ja koko Euroopan ensimmäinen meijeri, joka on hyväksytty eläinten hyvinvointia mittaavaan Welfare Quality -järjestelmään. <em>Vapaan lehmän maito</em> lypsetään lehmistä, jotka pääsevät ulkoilemaan läpi vuoden.</p><p>Vaikka nämä tuotteet maksavat jonkin verran bulkkia enemmän, ovat tiedostavat kuluttajat olleet valmiita maksamaan hinnan eläinten hyvinvoinnista. Uusi eläinsuojelulaki, joka on jo syntyessään takapajuinen, ei kiellä parsinavettoja eikä velvoita tarjoamaan lehmille ympärivuotista liikkumismahdollisuutta. Onneksi suuri osa kuluttajista vaikuttaa ymmärtävän asian tärkeyden ja maksavan pienen summan lisää eläinten olojen hyväksi.</p><p>Yritys on myös keskittynyt erikoisjuustoihin ja kerää kaiken mahdollisen vuohenmaidon, mitä Suomesta saa. Sekä vuohenmaidosta että lehmänmaidosta tehdyt erikoisjuustot ovat niittäneet mainetta kansainvälisissä kilpailuissa ja niistä on kasvanut vientituotteita. Erikoistuminen on kannattanut tässä Oltermannin dominoimassa maassa ja Suomessa syntyy myös korkealaatuisia erikoisjuustoja.</p><p>Viime aikoina Juustoportti on myös perustanut uuden linjan kauramaidolle. Sen sijaan että se kampanjoisi monien muiden maitoon nojaavien firmojen tapaan uusia tuotteita vastaan, on se lähtenyt mukaan tälle kasvavalle alueelle.</p><p>Haastattelussa perheyrityksen toimitusjohtaja Timo Keski-Kasari kertoo:</p><p>&quot;<em>Mehän ollaan aina oltu tämmöisiä, nyt siitä vaan on tullut muotia.</em>&quot;</p><p>Onneksi trendi on tämänsuuntainen ja toivottavasti saamme nähdä lisää tällaisia menestyviä yrityksiä.</p><p><strong>Vastuullisuus kannattaa</strong></p><p>Yritys on edelläkävijä myös käyttämänsä energian osalta. Meijerin katolla on 500 aurinkopaneelia ja toiset 500 on tulossa. Kahvila lämpenee ja kylmenee maalämmöllä ja -kylmällä sekä yrityksen käyttämä polttoöljy on lähes kokonaan korvattu pelleteillä.</p><p>Juustoportti on kasvanut keskimäärin 16 prosentin vuosivauhtia ja sadan miljoonan euron liikevaihtotavoite häämöttää muutaman vuoden päässä. Verrattuna jätteihin se on edelleen pieni tekijä - kuitenkin on mielestäni merkittävää, että Suomeen on noussut tällainen kuluttajille vaihtoehtoja tarjoava yritys, jonka toiminnassa vastuullisuus ja eettisyys toteutuu käytännössä eikä vain juhlapuheissa.</p><p>Talouselämän artikkeli ilahdutti minua todella ja kiitos sille tällaisen poikkeuksellisen ja inspiroivan tarinan tuomisesta esille. On hienoa huomata, että monien kvartaalitaloudessa lyhytnäköisesti pyörivien yritysten lisäksi Suomessa on tällaisia pitkäjänteisiä ja vastuullisesti toimivia yrityksiä.</p><p>Hatunnosto Juustoportille ja vapaille lehmille!</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Allekirjoittaneella ei ole mitään muita yhteyksiä Juustoporttiin kuin sen tuotteita ostavana kuluttajana. Kirjoitus syntyi ilahtuneisuudesta vastuullisen liiketoiminnan käytännön toteutumisesta pelkkien korulauseiden sijaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yritysten arvojen ja yritysvastuun ollessa usein vain sanahelinää olin todella ilahtunut luettuni artikkelin Talouselämästä Juustoportin toiminnasta. Yritys vaikuttaa todella toimivan arvojensa mukaan ja toteuttavan yritysvastuuta liiketoiminnassaan. Pienenä perheyrityksenä Valion ja Arlan hallitsemilla markkinoilla se on onnistunut löytämään oman kasvavan asiakaskuntansa, joka arvostaa mm luomua ja tuotantoeläinten hyvinvointia.

Kriisistä läpi epätavallisin keinoin pitäen kiinni henkilöstöstä

Toimitusjohtaja Timo Keski-Kasari kertoo Talouselämälle kuinka he hoitivat talouskriisin vaatimat säästöt:

"Me lomautimme itsemme, siis ylimmän johdon, esimiehet ja päällikkötason. Kukin mietti tykönään miten tässä näin kävi. Ja kyllä tuli sisuuntunutta porukkaa takaisin. Koko henkilöstöllä taas oli kymmenen palkallista koulutus- ja valmennuspäivää."

Juustoportissa yrityskohtainen aktiivimalli tarkoitti työntekijöistä kiinni pitämistä ja seuraavien vuosien nopean kasvun tekijöinä oli riittävä määrä koulutettua ja sitoutunutta henkilökuntaa. Hienoa!

Kriisin aikana yritys jakoi tuoteensa kolmeen alueeseen. Joidenkin tuotteiden aika oli ohi ja ne saivat mennä. Toinen osa oli kannattavat tuotteet, joissa ei kuitenkaan ollut enää kasvunäkymiä. Kolmas joukko olivat tuotteet, joilla oli mahdollisuus kasvaa voimakkaasti.

Yritys päätti keskittyä kasvutuotteisiin kuten erikoisjuustoihin, luomuun ja vapaan lehmän -tuotteisiin.

Vaikkei tuona aikana tainnut olla vielä ilmestynytkään Jim Collinsin mainio kirja Good to great, vaikuttaa yritys toteuttaneen siinä esiteltyjä konsepteja pitkällä aikavälillä menestyneille yrityksille. Kirjan yksi keskeinen konsepti on ns hedgehog-konsepti, joka on esitetty kuvassa 2. Konseptissa tuotteita ja mahdollista laajentumista arvioidaan kolmen tekijän avulla:

  1. Mikä ohjaa taloudellista konettamme, mistä saamme rahaa?
  2. Missä voimme olla parhaita?
  3. Mistä olemme innostuneita?

Juustoportti löysi oman alueensa ja on onnistunut nousemaan kriisistä menestyväksi yritykseksi.

Merkittäviä panostuksia eläinten hyvinvointiin, luomuun ja juustoihin

Juustoportti on Suomen ja koko Euroopan ensimmäinen meijeri, joka on hyväksytty eläinten hyvinvointia mittaavaan Welfare Quality -järjestelmään. Vapaan lehmän maito lypsetään lehmistä, jotka pääsevät ulkoilemaan läpi vuoden.

Vaikka nämä tuotteet maksavat jonkin verran bulkkia enemmän, ovat tiedostavat kuluttajat olleet valmiita maksamaan hinnan eläinten hyvinvoinnista. Uusi eläinsuojelulaki, joka on jo syntyessään takapajuinen, ei kiellä parsinavettoja eikä velvoita tarjoamaan lehmille ympärivuotista liikkumismahdollisuutta. Onneksi suuri osa kuluttajista vaikuttaa ymmärtävän asian tärkeyden ja maksavan pienen summan lisää eläinten olojen hyväksi.

Yritys on myös keskittynyt erikoisjuustoihin ja kerää kaiken mahdollisen vuohenmaidon, mitä Suomesta saa. Sekä vuohenmaidosta että lehmänmaidosta tehdyt erikoisjuustot ovat niittäneet mainetta kansainvälisissä kilpailuissa ja niistä on kasvanut vientituotteita. Erikoistuminen on kannattanut tässä Oltermannin dominoimassa maassa ja Suomessa syntyy myös korkealaatuisia erikoisjuustoja.

Viime aikoina Juustoportti on myös perustanut uuden linjan kauramaidolle. Sen sijaan että se kampanjoisi monien muiden maitoon nojaavien firmojen tapaan uusia tuotteita vastaan, on se lähtenyt mukaan tälle kasvavalle alueelle.

Haastattelussa perheyrityksen toimitusjohtaja Timo Keski-Kasari kertoo:

"Mehän ollaan aina oltu tämmöisiä, nyt siitä vaan on tullut muotia."

Onneksi trendi on tämänsuuntainen ja toivottavasti saamme nähdä lisää tällaisia menestyviä yrityksiä.

Vastuullisuus kannattaa

Yritys on edelläkävijä myös käyttämänsä energian osalta. Meijerin katolla on 500 aurinkopaneelia ja toiset 500 on tulossa. Kahvila lämpenee ja kylmenee maalämmöllä ja -kylmällä sekä yrityksen käyttämä polttoöljy on lähes kokonaan korvattu pelleteillä.

Juustoportti on kasvanut keskimäärin 16 prosentin vuosivauhtia ja sadan miljoonan euron liikevaihtotavoite häämöttää muutaman vuoden päässä. Verrattuna jätteihin se on edelleen pieni tekijä - kuitenkin on mielestäni merkittävää, että Suomeen on noussut tällainen kuluttajille vaihtoehtoja tarjoava yritys, jonka toiminnassa vastuullisuus ja eettisyys toteutuu käytännössä eikä vain juhlapuheissa.

Talouselämän artikkeli ilahdutti minua todella ja kiitos sille tällaisen poikkeuksellisen ja inspiroivan tarinan tuomisesta esille. On hienoa huomata, että monien kvartaalitaloudessa lyhytnäköisesti pyörivien yritysten lisäksi Suomessa on tällaisia pitkäjänteisiä ja vastuullisesti toimivia yrityksiä.

Hatunnosto Juustoportille ja vapaille lehmille!

 

PS. Allekirjoittaneella ei ole mitään muita yhteyksiä Juustoporttiin kuin sen tuotteita ostavana kuluttajana. Kirjoitus syntyi ilahtuneisuudesta vastuullisen liiketoiminnan käytännön toteutumisesta pelkkien korulauseiden sijaan.

]]>
10 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250702-hatunnosto-juustoportille-todellista-yritysvastuuta-kaytannossa#comments Arvot Etiikka ja moraali Luottamus Vastuullinen liiketoiminta Yritysvastuu Fri, 09 Feb 2018 10:09:59 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250702-hatunnosto-juustoportille-todellista-yritysvastuuta-kaytannossa
Miten kortistosta tulevaa kohdellaan työpaikalla? http://katriinakajannes.vapaavuoro.uusisuomi.fi/250400-miten-kortistosta-tulevaa-kohdellaan-tyopaikalla <p>&ndash; Kaikki kortiston sihteerit ovat työttömiä psyykkisten ongelmiensa vuoksi, esimies valmistelee yksikköään kohtaamaan ma. kansliapestistä kiinnostuneet. Pomolta näin luvan saaneina yksikössä olevat kyttäävät haastatteluun tulevia ja kommentoivat näitä keskenään ivallisesti.</p><p>&nbsp;</p><p>Paikan saa alansa, työnsä, atk:n ja ihmissuhteet loistavasti hallitseva sihteeri. Hänen lähin esimiehensä on kanslisti, joka tunnetaan koko suuressa laitoksessa siitä, että hän ei ole opetellut muuta tietokoneen käyttöä kuin sähköpostin perusteet ja että hänen päiviensä tärkeimmät tehtävät ovat monet huolelliset käsivoiteen levitykset. Pikkupomo ja muut pomot juoruavat työllistetystä ahkerasti. Tämä huomaa päivittäin olevansa alinta kastia: hänelle ei puhuta mitään ylimääräistä, häntä ei aina tervehditä, hänelle annetaan tehtäviä milloin liikaa, milloin ei lainkaan. Kesällä hänet jätetään &ndash; toisten lomaillessa &ndash; pitämään pulju auki ainoana työnään vastata puhelimeen. Puhelut ovat kesällä harvinaisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Toinen lyhyeksi aikaa työllistetty on pitkän erinomaisen uran tehnyt henkilö, jonka koulutus on pitempi ja laajempi kuin hänen uusilla pomoillaan yhteensä. Kolme eri esimiestä laittaa nuoren työntekijän kyttäämään tätä työkkäristä tullutta työn sankaria, jolla on loistavat työtodistukset ja -kokemus. Kaikki he erikseen utelevat yhä uudelleen nuorelta työntekijältä, onko tulokas hoitanut hommansa ja miten hän on ne tehnyt. Nuori työntekijä kokee tilanteen kiusalliseksi, vääräksi ja ahdistavaksi. Niin on elämä ihmeellinen, että hän sattuu olemaan kytättävän oppilas yliopistosta. Töitä on paljon, mutta kortistosta hetkeksi vapautettu tekee ne innoissaan. Häntä ei neuvota &ndash; &rdquo;kyllähän sinä osaat&rdquo; &ndash; ja kun tuo tehtävien osa on valmis, hänet pakotetaan tekemään se uudelleen ja eri tavalla. Harmi vaan, että alkuperäinen suoritus oli parempi. Hänellä teetetään myös tutkielma, joka luvataan julkaista. Se päätyy kuitenkin aineistoksi toisten puheisiin ja julkaisuihin, joissa hänen nimeäänkään ei mainita.</p><p>En ole koskaan nähnyt enkä kuullut, että työkkäristä lyhyeksi aikaa hommiin tullut saisi duunikavereilta kunnon kohtelua. Hän on laskiämpäri, johon puretaan yhteisön ongelmat, ja kone jolla teetetään hommat joihin toiset eivät viitsi liata käsiään. Työtöntä työllistettävää kohdellaan tavalla, jossa näkyy sairaan työyhteisön, laitoksen ja yhteiskunnan tautisuus.</p><p>Esimerkin antavat pomot, virkamiehet ja poliittiset päättäjät. He pitävät luonnollisena, että köyhältä ja työttömältä poistetaan ihmisoikeuksia: työ, hyvinvointi, oikeus työpaikan valintaan, oikeus asuinpaikan valintaan, itsemääräämisoikeus. Oikeus siihen, että hänelle puhutaan eikä vain puhuta hänestä hänen selkänsä takana. Päättäjä ei kysy mitään työttömältä, vaikka tämä olisi häntä kaksi kertaa vanhempi tai viisi kertaa koulutetumpi ja aikaansaavampi.</p><p>Onneksi on työttömät, vai mitä? &nbsp;Johonkin heitä tarvitaan, muuten työttömyys olisi poistettu kauan sitten.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> – Kaikki kortiston sihteerit ovat työttömiä psyykkisten ongelmiensa vuoksi, esimies valmistelee yksikköään kohtaamaan ma. kansliapestistä kiinnostuneet. Pomolta näin luvan saaneina yksikössä olevat kyttäävät haastatteluun tulevia ja kommentoivat näitä keskenään ivallisesti.

 

Paikan saa alansa, työnsä, atk:n ja ihmissuhteet loistavasti hallitseva sihteeri. Hänen lähin esimiehensä on kanslisti, joka tunnetaan koko suuressa laitoksessa siitä, että hän ei ole opetellut muuta tietokoneen käyttöä kuin sähköpostin perusteet ja että hänen päiviensä tärkeimmät tehtävät ovat monet huolelliset käsivoiteen levitykset. Pikkupomo ja muut pomot juoruavat työllistetystä ahkerasti. Tämä huomaa päivittäin olevansa alinta kastia: hänelle ei puhuta mitään ylimääräistä, häntä ei aina tervehditä, hänelle annetaan tehtäviä milloin liikaa, milloin ei lainkaan. Kesällä hänet jätetään – toisten lomaillessa – pitämään pulju auki ainoana työnään vastata puhelimeen. Puhelut ovat kesällä harvinaisia.

 

Toinen lyhyeksi aikaa työllistetty on pitkän erinomaisen uran tehnyt henkilö, jonka koulutus on pitempi ja laajempi kuin hänen uusilla pomoillaan yhteensä. Kolme eri esimiestä laittaa nuoren työntekijän kyttäämään tätä työkkäristä tullutta työn sankaria, jolla on loistavat työtodistukset ja -kokemus. Kaikki he erikseen utelevat yhä uudelleen nuorelta työntekijältä, onko tulokas hoitanut hommansa ja miten hän on ne tehnyt. Nuori työntekijä kokee tilanteen kiusalliseksi, vääräksi ja ahdistavaksi. Niin on elämä ihmeellinen, että hän sattuu olemaan kytättävän oppilas yliopistosta. Töitä on paljon, mutta kortistosta hetkeksi vapautettu tekee ne innoissaan. Häntä ei neuvota – ”kyllähän sinä osaat” – ja kun tuo tehtävien osa on valmis, hänet pakotetaan tekemään se uudelleen ja eri tavalla. Harmi vaan, että alkuperäinen suoritus oli parempi. Hänellä teetetään myös tutkielma, joka luvataan julkaista. Se päätyy kuitenkin aineistoksi toisten puheisiin ja julkaisuihin, joissa hänen nimeäänkään ei mainita.

En ole koskaan nähnyt enkä kuullut, että työkkäristä lyhyeksi aikaa hommiin tullut saisi duunikavereilta kunnon kohtelua. Hän on laskiämpäri, johon puretaan yhteisön ongelmat, ja kone jolla teetetään hommat joihin toiset eivät viitsi liata käsiään. Työtöntä työllistettävää kohdellaan tavalla, jossa näkyy sairaan työyhteisön, laitoksen ja yhteiskunnan tautisuus.

Esimerkin antavat pomot, virkamiehet ja poliittiset päättäjät. He pitävät luonnollisena, että köyhältä ja työttömältä poistetaan ihmisoikeuksia: työ, hyvinvointi, oikeus työpaikan valintaan, oikeus asuinpaikan valintaan, itsemääräämisoikeus. Oikeus siihen, että hänelle puhutaan eikä vain puhuta hänestä hänen selkänsä takana. Päättäjä ei kysy mitään työttömältä, vaikka tämä olisi häntä kaksi kertaa vanhempi tai viisi kertaa koulutetumpi ja aikaansaavampi.

Onneksi on työttömät, vai mitä?  Johonkin heitä tarvitaan, muuten työttömyys olisi poistettu kauan sitten. 

]]>
4 http://katriinakajannes.vapaavuoro.uusisuomi.fi/250400-miten-kortistosta-tulevaa-kohdellaan-tyopaikalla#comments Akateeminen työttömyys Arvot Eriarvoisuus Työpaikkakiusaaminen Työttömyys Sat, 03 Feb 2018 16:28:34 +0000 Katriina Kajannes http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250400-miten-kortistosta-tulevaa-kohdellaan-tyopaikalla
Perintä, velka vai arvokkaat palvelut http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250387-perinta-velka-vai-arvokkaat-palvelut <p><strong><em>Yhteiskunnan toiminnan odotetaan olevan tasapainoista, täyttävän kansalaisten odotukset ja tarpeet. Palvelujen pirstoutuminen tuo mukanaan kuitenkin jatkuvasti uusia asiakassuhteita ja välikäsiä. Osa niistä on vapaaehtoisia, mutta osa tulee pakon kautta. Markkinamekanismit toimivat markkinoilla, mutta huomioivatko ne yhteiskunnan edellyttämät inhimilliset tekijät?</em></strong></p><p>Presidentinvaalien yhteydessä olemme saaneet seurata arvokeskustelua. Tässä keskustelussa on ollut esillä monenlaisia teemoja. Ihmisten arkisessa elämässä kuitenkin oikeasti vasta nähdään millä keinoilla arvoja toteutetaan.</p><p>Yhtenä esimerkkinä keskustelujen aiheista oli esille otettu 90-luvun velkaantuneiden tilanne, joka odottaa edelleen lopullista ratkaisua. Moni silloisista yrittäjistä ajautui tilanteeseen aivan muusta kuin omasta syystään. Luotettuina neuvonantajina tuolloin olleet&nbsp;pankit pystyivät pesemään kätensä ongelmista, mutta yrittäjille ne jäivät&nbsp;taakaksi lopuksi elämää. Tosin koko yhteiskunta on maksanut tätä tarpeetonta taakkaa jo vuosikymmeniä ja tietoisesti.</p><p>Rakenteiden muutospaineet tekevät velka-asioista nytkin ajankohtaisen, kun tarkastellaan julkisen ja yksityisen sektorin yhdyspintaa. Julkinen sektori ulkoistaa koko ajan rutiineja ja toimintojaan yksityisille toimijoille. Lähtökohtaisesti toimintojen järjestelyissä ei ole huomauttamista, mutta toimintatapojen ja -kulttuurien muuttaminen edellyttää huolellisuutta, vastuullisuutta ja asiakasnäkökulmien huomioimista.</p><p>Palvelurakenteiden muutoksiin saattaa piiloutua yhteiskunnallisia ansoja, menettelyjä tai tilanteisiin soveltumatonta toimintakulttuuria. Yhteiskuntaan syntyy näin arvojen patoutumia, mikäli toimintaprosessit ja -ketjut eivät ole toimivia sekä tarkoituksenmukaisia. Itse toiminnasta saattaa tulla tärkeämpää kuin palvelusta tai sen vaikutuksista asiakkaalle. Monissa yhteyksissä toimijat eivät tunnista asiakastaan, mutta palvelun yhteiskunnallinen maksaja on tiedossa.</p><p>Pohditaanpa hieman yhteiskunnan toiminnan tehokkuutta, oikeudenmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Julkinen raha kiertää, mutta mukaan tulevat uudet ja erilaiset velkasuhteet tai niiden mahdollisuudet. Tiedetäänkö, että kuka on myyjä ja kuka on asiakas sekä mihin arvoa kertyy?</p><p>Tärkeysjärjestys riippuu tietysti aina tilanteen mukaisista rooleista ja katsontakannasta eli arvoista, ihanteista ja käsityksestä mikä on kenellekin oikein ja hyväksi.</p><p>Kunta järjestää ja/tai tuottaa kuntalaisille eli omistaja-asiakkailleen palveluja, joiden kulut katetaan verovaroista ja osittain palveluista perittävillä maksuilla. Näissä palveluketjujen pilkkomisessa ja ulkoistamisissa on oltava huolellinen, ettei asiakas joudu tarpeettomien tai jopa kohtuuttomien toimien kohteeksi. Yhteiskunta ei voi lakaista pöydän alle muutoksista aiheutuvia kuluja, pahoinvointia tai kuluautomaatteja, vaan niiden syntyminen pitää estää.</p><p>Julkisen sektorin tuottavuutta pyritään kuitenkin kasvattamaan ulkoistamisilla, jolloin on purettu omia järjestelmiä kuten muun muassa taloushallinnon palveluja, esimerkiksi laskuttamista ja perintää. Mikäli palvelut toimivat moitteettomasti, ei pitäisi olla merkitystä tai kustannusvaikutuksia yhteiskunnalle kuka palvelut laskuttaa, oli laskutus- tai perintäpalvelun tuottajana kuka tahansa. Tilanne muuttuu, kun mukaan tulevat erityiset tilanteet kuten vähävaraisuus, vanhuus, sairaudet tai muu poikkeava tilanne. Tällöin ei ulkoistettu järjestelmä enää tunnistakaan asiakkaan tilannetta, vaan käynnistyy turhaa byrokratiaa ja tapahtumien kierre. Nämä joustamattomat tilanteet aiheuttavat arvopatoumia ja suoranaisia menetyksiä palvelun maksajalle eli kunnalle ja käyttäjälle.</p><p>Markkinoilla kansalaiset jaetaan erilaisiin asiakasryhmiin. Yhteiskunnallisesti ryhmät voidaan kohdistaa uusiin asiakassuhteisiin, jolloin asiakkuudet ovat myös osittain ketjutettuja toisiinsa nähden. Kuntalainen on nyt järjestelmien luokittelema asiakas, jonka puolesta yhteiskunta tekee ulkopuolisia sitoumuksia. Siis hankkii ja kilpailuttaa palveluja, mutta verovaroilla tai asiakkaan itse maksettavaksi. Esimerkiksi monet kunnat ovat ulkoistaneet laskujen perinnän. Mitä asiasta on seurannut, kun mukaan on tullut uusi toimija eli välikäsi? Palvelun käyttäjä joutuu ulkopuolisen asiakassuhteen osapuoleksi. Nämä uudet palvelujen ketjutusjärjestelmät tulevat esille esimerkiksi silloin, kun laskujen maksaminen myöhästyy, oli se sitten tahallista tai tahatonta. &nbsp;</p><p>Tästä syystä pitää olla etukäteen selvillä</p><ul><li>mikä on yhteiskunnan lakisääteinen velvoite ja asiakaslupaus ulkoistuksissa?</li><li>mikä on palveluyrityksen kuten esimerkiksi perintätoimiston asiakaslupaus ja yhteiskunnallinen vastuu kansalaisia kohtaan?</li></ul><p>Tilanne on sikäli erikoinen, että kunnan pakkojäsenestä tulee mahdollisesti ulkopuolisen yrityksen pakkoasiakas, vaikka kyseessä on kuitenkin julkinen palvelu. Tällöin moni asia on jo mennyt vikaan. Kuntalaisen kannalta hyvinvointiyhteiskunta ei toimi, yhteisöllisyys horjuu ja syntyy turhaa tarpeettomuuden tunnetta. Isoimmat kulut yhteiskunta maksaa osattomuuden, voimattomuuden ja luovuttamisen takia, jos raha on ainoa arvon mittari. Yhteiskunnan kannalta tilanne on ongelmallinen uskottavuuden, maineen ja kansalaisten luottamuksen kannalta. Vaarana on, että tarpeettomat ja kasvaneet kulutkin jäävät yhteiskunnan vastuulle.</p><p>Kaikki nämä seikat ovat vielä esimerkiksi sote- ja maakuntauudistuksen osalta edessä. Poliitikkojen vastuulla onkin, että yhteiskunnan rakenteet ovat terveet, toimivat ja ihmislähtöiset. Päättäjien ei kannata toimia arvottomasti ja menettää yhteyttä kansalaisiin. Maineriskien toteutuminen on jo hävittänyt politiikan arvoa kansalaisten silmissä aivan riittävästi, sillä asiat ovat kansalaisille sitä miltä ne näyttävät.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhteiskunnan toiminnan odotetaan olevan tasapainoista, täyttävän kansalaisten odotukset ja tarpeet. Palvelujen pirstoutuminen tuo mukanaan kuitenkin jatkuvasti uusia asiakassuhteita ja välikäsiä. Osa niistä on vapaaehtoisia, mutta osa tulee pakon kautta. Markkinamekanismit toimivat markkinoilla, mutta huomioivatko ne yhteiskunnan edellyttämät inhimilliset tekijät?

Presidentinvaalien yhteydessä olemme saaneet seurata arvokeskustelua. Tässä keskustelussa on ollut esillä monenlaisia teemoja. Ihmisten arkisessa elämässä kuitenkin oikeasti vasta nähdään millä keinoilla arvoja toteutetaan.

Yhtenä esimerkkinä keskustelujen aiheista oli esille otettu 90-luvun velkaantuneiden tilanne, joka odottaa edelleen lopullista ratkaisua. Moni silloisista yrittäjistä ajautui tilanteeseen aivan muusta kuin omasta syystään. Luotettuina neuvonantajina tuolloin olleet pankit pystyivät pesemään kätensä ongelmista, mutta yrittäjille ne jäivät taakaksi lopuksi elämää. Tosin koko yhteiskunta on maksanut tätä tarpeetonta taakkaa jo vuosikymmeniä ja tietoisesti.

Rakenteiden muutospaineet tekevät velka-asioista nytkin ajankohtaisen, kun tarkastellaan julkisen ja yksityisen sektorin yhdyspintaa. Julkinen sektori ulkoistaa koko ajan rutiineja ja toimintojaan yksityisille toimijoille. Lähtökohtaisesti toimintojen järjestelyissä ei ole huomauttamista, mutta toimintatapojen ja -kulttuurien muuttaminen edellyttää huolellisuutta, vastuullisuutta ja asiakasnäkökulmien huomioimista.

Palvelurakenteiden muutoksiin saattaa piiloutua yhteiskunnallisia ansoja, menettelyjä tai tilanteisiin soveltumatonta toimintakulttuuria. Yhteiskuntaan syntyy näin arvojen patoutumia, mikäli toimintaprosessit ja -ketjut eivät ole toimivia sekä tarkoituksenmukaisia. Itse toiminnasta saattaa tulla tärkeämpää kuin palvelusta tai sen vaikutuksista asiakkaalle. Monissa yhteyksissä toimijat eivät tunnista asiakastaan, mutta palvelun yhteiskunnallinen maksaja on tiedossa.

Pohditaanpa hieman yhteiskunnan toiminnan tehokkuutta, oikeudenmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Julkinen raha kiertää, mutta mukaan tulevat uudet ja erilaiset velkasuhteet tai niiden mahdollisuudet. Tiedetäänkö, että kuka on myyjä ja kuka on asiakas sekä mihin arvoa kertyy?

Tärkeysjärjestys riippuu tietysti aina tilanteen mukaisista rooleista ja katsontakannasta eli arvoista, ihanteista ja käsityksestä mikä on kenellekin oikein ja hyväksi.

Kunta järjestää ja/tai tuottaa kuntalaisille eli omistaja-asiakkailleen palveluja, joiden kulut katetaan verovaroista ja osittain palveluista perittävillä maksuilla. Näissä palveluketjujen pilkkomisessa ja ulkoistamisissa on oltava huolellinen, ettei asiakas joudu tarpeettomien tai jopa kohtuuttomien toimien kohteeksi. Yhteiskunta ei voi lakaista pöydän alle muutoksista aiheutuvia kuluja, pahoinvointia tai kuluautomaatteja, vaan niiden syntyminen pitää estää.

Julkisen sektorin tuottavuutta pyritään kuitenkin kasvattamaan ulkoistamisilla, jolloin on purettu omia järjestelmiä kuten muun muassa taloushallinnon palveluja, esimerkiksi laskuttamista ja perintää. Mikäli palvelut toimivat moitteettomasti, ei pitäisi olla merkitystä tai kustannusvaikutuksia yhteiskunnalle kuka palvelut laskuttaa, oli laskutus- tai perintäpalvelun tuottajana kuka tahansa. Tilanne muuttuu, kun mukaan tulevat erityiset tilanteet kuten vähävaraisuus, vanhuus, sairaudet tai muu poikkeava tilanne. Tällöin ei ulkoistettu järjestelmä enää tunnistakaan asiakkaan tilannetta, vaan käynnistyy turhaa byrokratiaa ja tapahtumien kierre. Nämä joustamattomat tilanteet aiheuttavat arvopatoumia ja suoranaisia menetyksiä palvelun maksajalle eli kunnalle ja käyttäjälle.

Markkinoilla kansalaiset jaetaan erilaisiin asiakasryhmiin. Yhteiskunnallisesti ryhmät voidaan kohdistaa uusiin asiakassuhteisiin, jolloin asiakkuudet ovat myös osittain ketjutettuja toisiinsa nähden. Kuntalainen on nyt järjestelmien luokittelema asiakas, jonka puolesta yhteiskunta tekee ulkopuolisia sitoumuksia. Siis hankkii ja kilpailuttaa palveluja, mutta verovaroilla tai asiakkaan itse maksettavaksi. Esimerkiksi monet kunnat ovat ulkoistaneet laskujen perinnän. Mitä asiasta on seurannut, kun mukaan on tullut uusi toimija eli välikäsi? Palvelun käyttäjä joutuu ulkopuolisen asiakassuhteen osapuoleksi. Nämä uudet palvelujen ketjutusjärjestelmät tulevat esille esimerkiksi silloin, kun laskujen maksaminen myöhästyy, oli se sitten tahallista tai tahatonta.  

Tästä syystä pitää olla etukäteen selvillä

  • mikä on yhteiskunnan lakisääteinen velvoite ja asiakaslupaus ulkoistuksissa?
  • mikä on palveluyrityksen kuten esimerkiksi perintätoimiston asiakaslupaus ja yhteiskunnallinen vastuu kansalaisia kohtaan?

Tilanne on sikäli erikoinen, että kunnan pakkojäsenestä tulee mahdollisesti ulkopuolisen yrityksen pakkoasiakas, vaikka kyseessä on kuitenkin julkinen palvelu. Tällöin moni asia on jo mennyt vikaan. Kuntalaisen kannalta hyvinvointiyhteiskunta ei toimi, yhteisöllisyys horjuu ja syntyy turhaa tarpeettomuuden tunnetta. Isoimmat kulut yhteiskunta maksaa osattomuuden, voimattomuuden ja luovuttamisen takia, jos raha on ainoa arvon mittari. Yhteiskunnan kannalta tilanne on ongelmallinen uskottavuuden, maineen ja kansalaisten luottamuksen kannalta. Vaarana on, että tarpeettomat ja kasvaneet kulutkin jäävät yhteiskunnan vastuulle.

Kaikki nämä seikat ovat vielä esimerkiksi sote- ja maakuntauudistuksen osalta edessä. Poliitikkojen vastuulla onkin, että yhteiskunnan rakenteet ovat terveet, toimivat ja ihmislähtöiset. Päättäjien ei kannata toimia arvottomasti ja menettää yhteyttä kansalaisiin. Maineriskien toteutuminen on jo hävittänyt politiikan arvoa kansalaisten silmissä aivan riittävästi, sillä asiat ovat kansalaisille sitä miltä ne näyttävät.

]]>
0 http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250387-perinta-velka-vai-arvokkaat-palvelut#comments Arvot Asiakaslupaus Kansalaisyhteiskunta Maakuntauudistus Oikeusturva Sat, 03 Feb 2018 12:00:55 +0000 Keijo Houhala http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250387-perinta-velka-vai-arvokkaat-palvelut
Teen kaikkeni sinun puolestasi http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250335-teen-kaikkeni-sinun-puolestasi <p>Muistan sen kuin eilisen päivän, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Kun vastasyntyneen itku kajahti synnytyssalissa ilmoille, sisälläni kulki täysin ennen kokematon tunne, väristys ja liikutus siitä, että oma ja vaimoni elämä on nyt peruuttamattomasti muuttunut. Meillä on vastuu pienestä pojasta, hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan koko loppuelämämme ajan.</p><p>Yhteiskuntahan on tätä nykyä toki alusta lähtien mukana tuossa hyvinvointi- ja kasvatustyössä ja -vastuussa. Ja valitettavasti joskus käy niin, että osa vanhemmista ei halua tai osaa kantaa ensisijaista vastuuta tuosta tehtävästä, vaan sen on yhteiskunnan ja sijaishuoltajien otettava. Joskus miettii, mikä näihin tapauksiin on syynä? Sekö, etteivät vanhemmat ole itse lapsuudessaan kokeneet rakkauden ja välittämisen lämpöä?</p><p>Kun sain pojan ensimmäisen kerran syliini, rakastuin häneen heti syvästi ja pysyvästi. Samalla lupasin itselleni, että niin kauan kuin elän, olen valmis tekemään ja uhraamaan kaikkeni tuon pienen ja viattoman lapsen hyvän elämän rakentamiseksi.</p><p>Lapsen kasvaessa tulee eteen elämänhetkiä ja ristiriitatilanteita, jotka varsinkin esikoislapsen ollessa kyseessä tulevat vanhemmille vastaan ensimmäistä kertaa. Lapsi kasvattaa silloin vanhempiaan yhtä paljon kuin vanhemmat häntä. Ilon hetkillä on hyvä riemuita lapsen mukana, epävarmuuden hetkillä on hyvä rohkaista, surun hetkellä lohduttaa ja riitahetkinä on aika antaa lapselle anteeksi. Rakkaus ja välittäminen ovat parhaimpia kasvattamisen keinoja lapsen tiellä kohti aikuisuutta ja mahdollisesti omaa vanhemmuutta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muistan sen kuin eilisen päivän, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Kun vastasyntyneen itku kajahti synnytyssalissa ilmoille, sisälläni kulki täysin ennen kokematon tunne, väristys ja liikutus siitä, että oma ja vaimoni elämä on nyt peruuttamattomasti muuttunut. Meillä on vastuu pienestä pojasta, hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan koko loppuelämämme ajan.

Yhteiskuntahan on tätä nykyä toki alusta lähtien mukana tuossa hyvinvointi- ja kasvatustyössä ja -vastuussa. Ja valitettavasti joskus käy niin, että osa vanhemmista ei halua tai osaa kantaa ensisijaista vastuuta tuosta tehtävästä, vaan sen on yhteiskunnan ja sijaishuoltajien otettava. Joskus miettii, mikä näihin tapauksiin on syynä? Sekö, etteivät vanhemmat ole itse lapsuudessaan kokeneet rakkauden ja välittämisen lämpöä?

Kun sain pojan ensimmäisen kerran syliini, rakastuin häneen heti syvästi ja pysyvästi. Samalla lupasin itselleni, että niin kauan kuin elän, olen valmis tekemään ja uhraamaan kaikkeni tuon pienen ja viattoman lapsen hyvän elämän rakentamiseksi.

Lapsen kasvaessa tulee eteen elämänhetkiä ja ristiriitatilanteita, jotka varsinkin esikoislapsen ollessa kyseessä tulevat vanhemmille vastaan ensimmäistä kertaa. Lapsi kasvattaa silloin vanhempiaan yhtä paljon kuin vanhemmat häntä. Ilon hetkillä on hyvä riemuita lapsen mukana, epävarmuuden hetkillä on hyvä rohkaista, surun hetkellä lohduttaa ja riitahetkinä on aika antaa lapselle anteeksi. Rakkaus ja välittäminen ovat parhaimpia kasvattamisen keinoja lapsen tiellä kohti aikuisuutta ja mahdollisesti omaa vanhemmuutta.

]]>
0 http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250335-teen-kaikkeni-sinun-puolestasi#comments Arvot Lapset Perhe Vanhemmuus Fri, 02 Feb 2018 18:07:04 +0000 Tuomas Koivuniemi http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250335-teen-kaikkeni-sinun-puolestasi
Samassa veneessä vai peräpainoina? http://merjakyllnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249567-samassa-veneessa-vai-perapainoina <p>Tunnetko kuuluvasi joukkoon, olevasi merkityksellinen, tärkeä, kunnioitustakin ansaitseva?&nbsp;</p><p>Sitä moni miettii.&nbsp;</p><p>Hallituksen niin sanottu aktiivimalli on saanut ihmiset takajaloilleen aivan syystä. Jos aktiiviseen työnhakuun kannustava malli ei palkitse aktiivisesta työnhausta, on se lähtökohtaisesti virheellinen.&nbsp;</p><p>Jos se myös rankaisee siitä, että työtä tai työvoimapalveluja ei etsimisestä huolimatta ole, on kyseessä vain leikkuri jonka tarkoitus on kaunistaa työllisyystilastoja ja vähentää työllisyyden hoidon kustannuksia.</p><p>Jos julkisessa keskustelussa vaaditaan lisäksi kepeästi muuttoa pois kotiseudulta (maalta kaupunkiin tai toisinpäin, puhujasta riippuen), ja lisää mekaanista työhakemusten lähettämistäkin on luvassa (karenssin uhalla tietysti), alkaa ihmisillä tulla mitta täyteen.</p><p>Epäoikeudenmukaisuuden tunnistaa kyllä kun sen näkee.&nbsp;</p><p>Ns. aktiivimallin kumoamista vaativa kansalaisaloite on hallituksessa ja valtamediassa kuvattu opposition &rdquo;älämölönä&rdquo;, mutta allekirjoitusten määrä kertoo kansalaisten todellisesta huolesta. Oppositiopuolueet nostivat mallin epäkohtia esiin jo eduskuntakäsittelyn aikana, mutta mediahiljaisuuden takia kansalaiset heräsivät vasta joululomalla.</p><p>Olen samaa mieltä siitä, että on meidän kaikkien etu, että mahdollisimman moni pystyy elättämään itsensä omalla työllään. Suomalaisethan ovat jo ahkeria: työtä tekevien osuus työikäisistä 18&ndash;64-vuotiaista suomalaisista oli vuonna 2016 suurempi kuin kertaakaan 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa.</p><p>Väestön ikääntymisen ja eläköitymisen takia on vain niin, että yhä pienempi osa koko väestöstä on palkkatöissä ja ns. huoltosuhde on kääntymässä vinksalleen. Työikäisiä pitäisi saada siis entistä tehokkaammin työmarkkinoille.</p><p>Hallitus ja valtiovarainministeriö on nyt valinnut tien, jolla työttömien toimeentuloa niukennetaan niin radikaalisti, että työtön joutuu kohta ottamaan vastaan mitä tahansa työtä mistä tahansa millä tahansa palkalla. Tämä lienee tavoitteena.</p><p>Valittu linja kertoo puutteellisesta työelämän tuntemuksesta ja hyvin kapeasta ihmiselämän ymmärryksestä. Lisäksi siinä on epäilyttävän ideologinen vivahde. Parannetaan tilastoja ja vähennetään työttömyyskorvausmenoja, mutta ihmisille ei edelleenkään ole tarjolla töitä ja toimeentuloa. Kätevästi työvoiman hinta kuitenkin halpenee eikä valtion tarvitse panostaa aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan kun kansalaiset ovat riittävän epätoivoisia ja nöyriä työnantajien edessä.</p><p>Ihmisethän haluavat työtä ja toimeentuloa. Aina se ei kuitenkaan yrityksestä huolimatta onnistu, ja sitä varten yhteiskunnan turvaverkot on luotu. Nyt hallitus keskittyy kepittämään niitä, jotka tämän turvaverkon varassa ovat, ikäänkuin sillä luotaisiin jostain työpaikkoja niitä etsiville.</p><p>Mitä sitten pitäisi tehdä?</p><p>Käännetään ajatus toisinpäin: kuinka voisimme auttaa, emme rankaista. Vasemmistoliiton ja ay-liikkeen ehdottamia keinoja ovat mm. nämä:</p><p>Työvoimaviranomaisten resurssit voitaisiin nostaa pohjoismaiselle tasolle. Esimerkiksi Tanskassa yhden virkailijan vastuulla on 12 työtöntä, kun suomalaisella on 166. Ajatella, jos työvoimapalveluista saisikin henkilökohtaista neuvontaa ilman kohtuuttoman pitkiä jonotusaikoja?</p><p>Yksinkertaistetaan karensseja ja heivataan byrokratialoukut jotka vaikeuttavat lyhytkestoisen työn vastaanottamista. Annetaan työttömille sitova etukäteispäätös siitä, kuinka esimerkiksi osittainen työskentely vaikuttaa heidän etuuksiinsa.</p><p>Lisätään työllistymispalveluja ja työttömän opiskelumahdollisuuksia ja kehitellään soviteltua päivärahaa. Lisätään palkkatukimäärärahoja, suunnataan kuntouttava työtoiminta niille jotka kuntoutusta aidosti tarvitsevat.&nbsp;</p><p>Nostetaan työttömyysturvan ja asumistuen suojaosa 500 euroon ja ulosoton suojaosaa 800 euroon. Itsensätyöllistämistä voidaan helpottaa ottamalla käyttöön yhdistelmävakuutus ja korottamalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa 25 000 euroon.</p><p>Keinoja on, tahtoa puuttuu. Perustulo ja sosiaaliturvan kokonaisuudistus häämöttävät näköpiirissä.</p><p>Aktiivimalliin sisältyy suuria suomalaisia arvokysymyksiä, joita vaikeuttaa nopeasti repeävä asuntojen hintaero kasvukeskusten ja maaseudun välillä.</p><p>Suomen tämänhetkinen hallitus hokee ihmisten olevan samassa veneessä, mutta silti näkee maailman vain työnantajan näkökulmasta. Tavalliset ihmiset tarpeineen ja heikkouksineen tuntuvat olevan kustannuserä, kilpailukykyhaitta tai rasite. Veneen peräpaino.</p><p>Meitä jokaista kuitenkin tarvitaan. Työttömyys tulee kalliiksi niin yhteiskunnalle kuin inhimillisesti, ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäävät kansalaiset eivät lisää kenenkään turvallisuudentunnetta tai yhteiskuntarauhaa. Pidetään kaikki aidosti mukana.</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 9.1.2018</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tunnetko kuuluvasi joukkoon, olevasi merkityksellinen, tärkeä, kunnioitustakin ansaitseva? 

Sitä moni miettii. 

Hallituksen niin sanottu aktiivimalli on saanut ihmiset takajaloilleen aivan syystä. Jos aktiiviseen työnhakuun kannustava malli ei palkitse aktiivisesta työnhausta, on se lähtökohtaisesti virheellinen. 

Jos se myös rankaisee siitä, että työtä tai työvoimapalveluja ei etsimisestä huolimatta ole, on kyseessä vain leikkuri jonka tarkoitus on kaunistaa työllisyystilastoja ja vähentää työllisyyden hoidon kustannuksia.

Jos julkisessa keskustelussa vaaditaan lisäksi kepeästi muuttoa pois kotiseudulta (maalta kaupunkiin tai toisinpäin, puhujasta riippuen), ja lisää mekaanista työhakemusten lähettämistäkin on luvassa (karenssin uhalla tietysti), alkaa ihmisillä tulla mitta täyteen.

Epäoikeudenmukaisuuden tunnistaa kyllä kun sen näkee. 

Ns. aktiivimallin kumoamista vaativa kansalaisaloite on hallituksessa ja valtamediassa kuvattu opposition ”älämölönä”, mutta allekirjoitusten määrä kertoo kansalaisten todellisesta huolesta. Oppositiopuolueet nostivat mallin epäkohtia esiin jo eduskuntakäsittelyn aikana, mutta mediahiljaisuuden takia kansalaiset heräsivät vasta joululomalla.

Olen samaa mieltä siitä, että on meidän kaikkien etu, että mahdollisimman moni pystyy elättämään itsensä omalla työllään. Suomalaisethan ovat jo ahkeria: työtä tekevien osuus työikäisistä 18–64-vuotiaista suomalaisista oli vuonna 2016 suurempi kuin kertaakaan 1990-luvulla tai 2000-luvun alussa.

Väestön ikääntymisen ja eläköitymisen takia on vain niin, että yhä pienempi osa koko väestöstä on palkkatöissä ja ns. huoltosuhde on kääntymässä vinksalleen. Työikäisiä pitäisi saada siis entistä tehokkaammin työmarkkinoille.

Hallitus ja valtiovarainministeriö on nyt valinnut tien, jolla työttömien toimeentuloa niukennetaan niin radikaalisti, että työtön joutuu kohta ottamaan vastaan mitä tahansa työtä mistä tahansa millä tahansa palkalla. Tämä lienee tavoitteena.

Valittu linja kertoo puutteellisesta työelämän tuntemuksesta ja hyvin kapeasta ihmiselämän ymmärryksestä. Lisäksi siinä on epäilyttävän ideologinen vivahde. Parannetaan tilastoja ja vähennetään työttömyyskorvausmenoja, mutta ihmisille ei edelleenkään ole tarjolla töitä ja toimeentuloa. Kätevästi työvoiman hinta kuitenkin halpenee eikä valtion tarvitse panostaa aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan kun kansalaiset ovat riittävän epätoivoisia ja nöyriä työnantajien edessä.

Ihmisethän haluavat työtä ja toimeentuloa. Aina se ei kuitenkaan yrityksestä huolimatta onnistu, ja sitä varten yhteiskunnan turvaverkot on luotu. Nyt hallitus keskittyy kepittämään niitä, jotka tämän turvaverkon varassa ovat, ikäänkuin sillä luotaisiin jostain työpaikkoja niitä etsiville.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Käännetään ajatus toisinpäin: kuinka voisimme auttaa, emme rankaista. Vasemmistoliiton ja ay-liikkeen ehdottamia keinoja ovat mm. nämä:

Työvoimaviranomaisten resurssit voitaisiin nostaa pohjoismaiselle tasolle. Esimerkiksi Tanskassa yhden virkailijan vastuulla on 12 työtöntä, kun suomalaisella on 166. Ajatella, jos työvoimapalveluista saisikin henkilökohtaista neuvontaa ilman kohtuuttoman pitkiä jonotusaikoja?

Yksinkertaistetaan karensseja ja heivataan byrokratialoukut jotka vaikeuttavat lyhytkestoisen työn vastaanottamista. Annetaan työttömille sitova etukäteispäätös siitä, kuinka esimerkiksi osittainen työskentely vaikuttaa heidän etuuksiinsa.

Lisätään työllistymispalveluja ja työttömän opiskelumahdollisuuksia ja kehitellään soviteltua päivärahaa. Lisätään palkkatukimäärärahoja, suunnataan kuntouttava työtoiminta niille jotka kuntoutusta aidosti tarvitsevat. 

Nostetaan työttömyysturvan ja asumistuen suojaosa 500 euroon ja ulosoton suojaosaa 800 euroon. Itsensätyöllistämistä voidaan helpottaa ottamalla käyttöön yhdistelmävakuutus ja korottamalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa 25 000 euroon.

Keinoja on, tahtoa puuttuu. Perustulo ja sosiaaliturvan kokonaisuudistus häämöttävät näköpiirissä.

Aktiivimalliin sisältyy suuria suomalaisia arvokysymyksiä, joita vaikeuttaa nopeasti repeävä asuntojen hintaero kasvukeskusten ja maaseudun välillä.

Suomen tämänhetkinen hallitus hokee ihmisten olevan samassa veneessä, mutta silti näkee maailman vain työnantajan näkökulmasta. Tavalliset ihmiset tarpeineen ja heikkouksineen tuntuvat olevan kustannuserä, kilpailukykyhaitta tai rasite. Veneen peräpaino.

Meitä jokaista kuitenkin tarvitaan. Työttömyys tulee kalliiksi niin yhteiskunnalle kuin inhimillisesti, ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäävät kansalaiset eivät lisää kenenkään turvallisuudentunnetta tai yhteiskuntarauhaa. Pidetään kaikki aidosti mukana.

 

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 9.1.2018

 

]]>
0 http://merjakyllnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249567-samassa-veneessa-vai-perapainoina#comments Aktiivimalli Arvot Työllistäminen Työttömyys Yhdenvertaisuus Mon, 22 Jan 2018 11:47:17 +0000 Merja Kyllönen http://merjakyllnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249567-samassa-veneessa-vai-perapainoina
Pääseekö presidentti irti aate- ja arvomaailmastaan? http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249446-paaseeko-presidentti-irti-aate-ja-arvomaailmastaan <p>Valinnanvapautta parhaillaan käytävissä vaaleissa riittää. Millaisen presidentin sinä haluat näissä tammikuun vaaleissa? Presidentin vaali on mitä suurimmassa määrin suuri poliittinen kysymys ja suora henkilövaali. Vaikka presidentti luopuu jäsenkirjastaan, tuskin hän aatteiltaan ja arvomaailmastaan koskaan pääsee eroon. Konservatiivi on muutosta vastustava, vanhoillinen, taantumuksellinen ja liberaali suvaitsevainen, avarakatseinen, vapaamielinen ja ennakkoluuloton. Näinkö on - Sinä päätät nyt.</p><p>1. haluatko presidentiksi henkilön joka on keskeisesti rauhan ja rauhan työn asialla</p><p>2. haluatko presidentin joka haluaa olla arvojohtaja</p><p>&nbsp;3. haluatko presidentin joka on enemmän heikomman kuin vahvemman puolella</p><p>4. haluatko presidentin joka sanoo selkeästi - kyllä Naton täysjäsenyydelle</p><p>5. haluatko presidentin joka sanoo - ei EU:n liittovaltiolle</p><p>6. haluatko presidentin joka haluaa pitää syrjäseudutkin asuttuna</p><p>7. haluatko presidentin joka ennustaa katastrofia vaikkapa naapurimaahan</p><p>8. haluatko presidentin joka luokittelee ja nimittelee maita ja valtion päämiehiä arvaamattomiksi</p><p>9. haluatko presidentin joka haluaa viedä asetuotteita sisällissotaa käyviin maihin</p><p>10. haluatko presidentin joka maalailee erilaisista asioista ja tapahtumista uhkakuvia</p><p>11. haluatko presidentin joka käy omaa informaatiosotaa jonkin tai jonkun puolesta</p><p>12. haluatko presidentin joka uskaltaa ottaa kantaa paljon kohua herättävään työvoimapoliittiseen &rdquo;aktiivimalliin&rdquo;</p><p>13. haluatko presidentin joka haluaa lisää rautaa rajalle eli tiukentaa rajavalvontaa</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valinnanvapautta parhaillaan käytävissä vaaleissa riittää. Millaisen presidentin sinä haluat näissä tammikuun vaaleissa? Presidentin vaali on mitä suurimmassa määrin suuri poliittinen kysymys ja suora henkilövaali. Vaikka presidentti luopuu jäsenkirjastaan, tuskin hän aatteiltaan ja arvomaailmastaan koskaan pääsee eroon. Konservatiivi on muutosta vastustava, vanhoillinen, taantumuksellinen ja liberaali suvaitsevainen, avarakatseinen, vapaamielinen ja ennakkoluuloton. Näinkö on - Sinä päätät nyt.

1. haluatko presidentiksi henkilön joka on keskeisesti rauhan ja rauhan työn asialla

2. haluatko presidentin joka haluaa olla arvojohtaja

 3. haluatko presidentin joka on enemmän heikomman kuin vahvemman puolella

4. haluatko presidentin joka sanoo selkeästi - kyllä Naton täysjäsenyydelle

5. haluatko presidentin joka sanoo - ei EU:n liittovaltiolle

6. haluatko presidentin joka haluaa pitää syrjäseudutkin asuttuna

7. haluatko presidentin joka ennustaa katastrofia vaikkapa naapurimaahan

8. haluatko presidentin joka luokittelee ja nimittelee maita ja valtion päämiehiä arvaamattomiksi

9. haluatko presidentin joka haluaa viedä asetuotteita sisällissotaa käyviin maihin

10. haluatko presidentin joka maalailee erilaisista asioista ja tapahtumista uhkakuvia

11. haluatko presidentin joka käy omaa informaatiosotaa jonkin tai jonkun puolesta

12. haluatko presidentin joka uskaltaa ottaa kantaa paljon kohua herättävään työvoimapoliittiseen ”aktiivimalliin”

13. haluatko presidentin joka haluaa lisää rautaa rajalle eli tiukentaa rajavalvontaa

]]>
1 http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249446-paaseeko-presidentti-irti-aate-ja-arvomaailmastaan#comments Aatteet Arvot Konservatiivi Liberaali Poliittiset vallinnat Sat, 20 Jan 2018 06:37:42 +0000 Leo Härmä http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249446-paaseeko-presidentti-irti-aate-ja-arvomaailmastaan
Mitä Kuolema on minulle opettanut? http://janikuusela11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249323-mita-kuolema-on-minulle-opettanut <p>Kuolema on elämän opaskoira. Nykyisin kuolema on kätketty laitoksiin. Pois jokapäiväisestä arjestamme. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kun kuolema ei ole enää osa elämäämme, meistä on tullut sokeita sokeain taluttajia. Mitä voisimme kuolemalta oppia?</p><p>1. On paljon turhaa työtä. Ihmiselämässä on paljon täysin arvotonta ja turhaa työtä. Poliitikot puhuvat työn mittaamattomasta arvosta hyvinvointivaltion kannalta. He toistelevat heille annettuja lauseita. Ikään kuin maailmasta tulisi paratiisi, jos kaikki ihmiset marssisivat aamukuudelta työhön. He toimittaisivat jonniin joutavia askareita koko päivän, ja iltaviideltä kotiin kaupan kautta katsomaan tv:tä, jossa heille toistetaan, kuinka merkityksellistä työn teko on hyvinvointivaltion kannalta. Mutta mitä merkitystä on sillä, että valtio voi hyvin, jos oma elämämme kuluu valtion eikä oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi?</p><p>2. On paljon turhaa pelkoa. Pelkäämme jopa menettävämme elämän, josta emme edes pidä. Pelkäämme elää, koska elämä johtaa väistämättä kuolemaan. Oletamme, että voimme ikään kuin säästää elämää elämällä sen &quot;nuukasti&quot;. Kun ei aloita elämään, ehkä sitä ei tarvitse lopettaakaan.</p><p>3. On paljon turhaa häpeää. Kun synnymme tänne, meille tarjotaan rooli, johon astua. Saamme kansalaisuuden, nimen, uskonnon, aseman - roolin, jossa meidän odotetaan viihtyvän. Meille rakennetaan &quot;minuus&quot;, jonka pohjalta ponnistamme. Samaistumme rooliimme niin syvästi, että kadotamme todellisen itsemme. Alamme itseasiassa hävetä omaa sisintämme. Pelkäämme paljastuvamme siksi keitä todellisuudessa olemme.</p><p>4. On paljon turhaa huolta. Emme elä tässä hetkessä. Murehdimme huomisen huolista, joihin meillä ei vielä tänään ole varaa. Koemme syyllisyyttä eilisen virheistä, joiden piti tapahtua - kasvavaaksemme ja oppiaksemme niistä. Olemme unohtaneet, että todellisuudessa meillä on vain tämä hetki. Eilinen ja huominen ovat vain mielikuvia - eivät todellisuutta.</p><p>5. On paljon turhaa puhetta. Sanotaan, että Jumala luo sanallaan. Ehkäpä mekin luomme sanoillamme. Kuinka paljon kylvämme turhia sanoja maailmaan. Täyttääksemme aukon, jonka hiljaisuus välillemme jättää. Pelkäämme hiljaisia hetkiä, koska ne puhuvat enemmän totta kuin sanamme. Kiirehdimme puhumaan, ettei välillemme syntyisi kiusallista hiljaisuutta. Hiljaisuus näet paljastaisi, että emme ole totta toinen toisillemme. Elämämme on näytelmää. Ja me pidämme tiukasti kiinni roolistamme, kunnes kuolema meidät siitä erottaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuolema on elämän opaskoira. Nykyisin kuolema on kätketty laitoksiin. Pois jokapäiväisestä arjestamme. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kun kuolema ei ole enää osa elämäämme, meistä on tullut sokeita sokeain taluttajia. Mitä voisimme kuolemalta oppia?

1. On paljon turhaa työtä. Ihmiselämässä on paljon täysin arvotonta ja turhaa työtä. Poliitikot puhuvat työn mittaamattomasta arvosta hyvinvointivaltion kannalta. He toistelevat heille annettuja lauseita. Ikään kuin maailmasta tulisi paratiisi, jos kaikki ihmiset marssisivat aamukuudelta työhön. He toimittaisivat jonniin joutavia askareita koko päivän, ja iltaviideltä kotiin kaupan kautta katsomaan tv:tä, jossa heille toistetaan, kuinka merkityksellistä työn teko on hyvinvointivaltion kannalta. Mutta mitä merkitystä on sillä, että valtio voi hyvin, jos oma elämämme kuluu valtion eikä oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi?

2. On paljon turhaa pelkoa. Pelkäämme jopa menettävämme elämän, josta emme edes pidä. Pelkäämme elää, koska elämä johtaa väistämättä kuolemaan. Oletamme, että voimme ikään kuin säästää elämää elämällä sen "nuukasti". Kun ei aloita elämään, ehkä sitä ei tarvitse lopettaakaan.

3. On paljon turhaa häpeää. Kun synnymme tänne, meille tarjotaan rooli, johon astua. Saamme kansalaisuuden, nimen, uskonnon, aseman - roolin, jossa meidän odotetaan viihtyvän. Meille rakennetaan "minuus", jonka pohjalta ponnistamme. Samaistumme rooliimme niin syvästi, että kadotamme todellisen itsemme. Alamme itseasiassa hävetä omaa sisintämme. Pelkäämme paljastuvamme siksi keitä todellisuudessa olemme.

4. On paljon turhaa huolta. Emme elä tässä hetkessä. Murehdimme huomisen huolista, joihin meillä ei vielä tänään ole varaa. Koemme syyllisyyttä eilisen virheistä, joiden piti tapahtua - kasvavaaksemme ja oppiaksemme niistä. Olemme unohtaneet, että todellisuudessa meillä on vain tämä hetki. Eilinen ja huominen ovat vain mielikuvia - eivät todellisuutta.

5. On paljon turhaa puhetta. Sanotaan, että Jumala luo sanallaan. Ehkäpä mekin luomme sanoillamme. Kuinka paljon kylvämme turhia sanoja maailmaan. Täyttääksemme aukon, jonka hiljaisuus välillemme jättää. Pelkäämme hiljaisia hetkiä, koska ne puhuvat enemmän totta kuin sanamme. Kiirehdimme puhumaan, ettei välillemme syntyisi kiusallista hiljaisuutta. Hiljaisuus näet paljastaisi, että emme ole totta toinen toisillemme. Elämämme on näytelmää. Ja me pidämme tiukasti kiinni roolistamme, kunnes kuolema meidät siitä erottaa.

]]>
7 http://janikuusela11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249323-mita-kuolema-on-minulle-opettanut#comments Arvot Kuolema Työ Thu, 18 Jan 2018 06:31:05 +0000 Jani Kuusela http://janikuusela11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249323-mita-kuolema-on-minulle-opettanut
Arvoisat presidenttiehdokkaamme, tässä teille yhteinen vaaliteema! http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249249-arvoisat-presidenttiehdokkaamme-tassa-teille-yhteinen-vaaliteema <p>Kansalaisaloitteemme &quot;Aidosti palkitseva aktiivimalli&quot; -kansalaisaloite palvelee meitä yötä päivää netissä - joten käy Sinäkin allekirjoittamassa aloitteemme osoitteessa <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810" title="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810">https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810</a></p><p>Aloitteen sisältö</p><p>Me kaikki tämän kansalaisaloitteen allekirjoittajat vaadimme, että tämän kansalaisaloitteen perusteella ryhdytään valmistelemaan työttömille ns. &quot;Aidosti palkitsevaa aktiivimallia&quot; eduskunnan 19.12.2017 hyväksymän HE 124/2017 lakiesityksen tilalle.</p><p>1.1.2018 voimaan astuneen HE 124/2017 mukaan työttömältä vähennetään 4,65 % työttömyysturvasta, jos hän ei osoita aktiivisuuttaan työmarkkinoilla esityksessä vaaditulla tavalla: se ei aidosti kannusta ja palkitse työtöntä.</p><p>Me, tämän kansalaisaloitteen laatijat ja allekirjoittajat, yhdessä vaadimme HE 124/2017 kumoamista, ja esitämme puolestamme, että kumotun aktiivimallin tilalle vahvistetaan &quot;Aidosti palkitsevan aktiivimallin&quot; mukainen laki, joka antaisi sen saman 4,65 % lisäyksenä aktiiviselle työttömälle työttömyyskorvausta korottaen, jos hän työllistyy joko palkkatyöhön tai sovittuun vapaaehtoistyöhön tai muuten osoittaa aktiivisuuttaan HE 124/2017 mukaisesti.</p><p>Näin &quot;Aidosti palkitseva aktiivimalli&quot; olisi ihmisarvoa turvaava ja aidosti palkitseva oikeudenmukainen malli kaikille niille, jotka tämän uuden aktiivimallin motivoimina työllistyvät tai muuten aktivoituvat.</p><p>Työttömyysturvan 300 euron suojaosuuteen ei tule kuitenkaan kajota tässä yhteydessä.</p><p>&quot;Aidosti palkitsevassa aktiivimallissa&quot; tulisi yhdeksi aktiivisuuden osoitukseksi hyväksyä jo hyväksyttyjen HE 124/2017 lakiesityksessä esiteltyjen tapojen lisäksi se, että työtön tarjoaa apuaan vapaaehtoisesti oman lähiomaisen, esimerkiksi kotona asuvan vanhuksen, tai oman lähinaapurinsa avuksi oman kunnan sosiaalitoimen hyväksymin perustein. Myös pienimuotoinen vapaaehtoistyö yleishyödyllisessä yhdistystoiminnassa - tai vaikka urheiluseurassa - takaisi samat 4,65 %:lla korotetut työttömyyskorvausperusteet. Nyt tarvitaan aidosti luovia ja kannustavia osallistamisen ja osallistumisen tapoja.</p><p>Edellä kuvatulla tavalla tämä &quot;Aidosti palkitseva aktiivimalli&quot; paikkaisi Suomen EU-tasollakin usein arvosteltua heikkoa työttömyysturvan tasoa ja se turvaisi inhimillisellä tavalla apua tarvitsevien ihmisarvoista elämää sekä tukisi terveellä tavalla kaikkien Suomen kansalaisten omanarvontuntoa - olemmehan aidosti kaikki samassa veneessä!</p><p>Perustelut</p><p>Vaadimme HE 124/2017 kumoamista välittömästi, koska se rikkoo perustuslain 1 &sect;:n 2. momenttia, jossa sanotaan muun ohella, että &quot;Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.</p><p>Ei ole oikeudenmukaista, että Suomen työttömät ovat kuin iso koelaboratorio, jolla epäinhimillisesti testataan HE 124/2017 vaikutuksia. Suomi osallistuu perustuslain 1 &sect;:n 3. momentin mukaisesti kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi ja nyt työttömille asetettu HE 124/2017 rikkoo tätä lakinormia ja inhimillistä oikeudentuntoa vastaan.</p><p><a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810 " title="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810 ">https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810 </a></p><p>Olemme vapaaehtoisia ja puolueettomia yksittäisiä kansalaisia, ja toivomme, että kaikki meidän arvoisat presidenttiehdokkaamme voisivat viedä tasapuolisesti tätä kansalaisaloitettamme eteenpäin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansalaisaloitteemme "Aidosti palkitseva aktiivimalli" -kansalaisaloite palvelee meitä yötä päivää netissä - joten käy Sinäkin allekirjoittamassa aloitteemme osoitteessa https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810

Aloitteen sisältö

Me kaikki tämän kansalaisaloitteen allekirjoittajat vaadimme, että tämän kansalaisaloitteen perusteella ryhdytään valmistelemaan työttömille ns. "Aidosti palkitsevaa aktiivimallia" eduskunnan 19.12.2017 hyväksymän HE 124/2017 lakiesityksen tilalle.

1.1.2018 voimaan astuneen HE 124/2017 mukaan työttömältä vähennetään 4,65 % työttömyysturvasta, jos hän ei osoita aktiivisuuttaan työmarkkinoilla esityksessä vaaditulla tavalla: se ei aidosti kannusta ja palkitse työtöntä.

Me, tämän kansalaisaloitteen laatijat ja allekirjoittajat, yhdessä vaadimme HE 124/2017 kumoamista, ja esitämme puolestamme, että kumotun aktiivimallin tilalle vahvistetaan "Aidosti palkitsevan aktiivimallin" mukainen laki, joka antaisi sen saman 4,65 % lisäyksenä aktiiviselle työttömälle työttömyyskorvausta korottaen, jos hän työllistyy joko palkkatyöhön tai sovittuun vapaaehtoistyöhön tai muuten osoittaa aktiivisuuttaan HE 124/2017 mukaisesti.

Näin "Aidosti palkitseva aktiivimalli" olisi ihmisarvoa turvaava ja aidosti palkitseva oikeudenmukainen malli kaikille niille, jotka tämän uuden aktiivimallin motivoimina työllistyvät tai muuten aktivoituvat.

Työttömyysturvan 300 euron suojaosuuteen ei tule kuitenkaan kajota tässä yhteydessä.

"Aidosti palkitsevassa aktiivimallissa" tulisi yhdeksi aktiivisuuden osoitukseksi hyväksyä jo hyväksyttyjen HE 124/2017 lakiesityksessä esiteltyjen tapojen lisäksi se, että työtön tarjoaa apuaan vapaaehtoisesti oman lähiomaisen, esimerkiksi kotona asuvan vanhuksen, tai oman lähinaapurinsa avuksi oman kunnan sosiaalitoimen hyväksymin perustein. Myös pienimuotoinen vapaaehtoistyö yleishyödyllisessä yhdistystoiminnassa - tai vaikka urheiluseurassa - takaisi samat 4,65 %:lla korotetut työttömyyskorvausperusteet. Nyt tarvitaan aidosti luovia ja kannustavia osallistamisen ja osallistumisen tapoja.

Edellä kuvatulla tavalla tämä "Aidosti palkitseva aktiivimalli" paikkaisi Suomen EU-tasollakin usein arvosteltua heikkoa työttömyysturvan tasoa ja se turvaisi inhimillisellä tavalla apua tarvitsevien ihmisarvoista elämää sekä tukisi terveellä tavalla kaikkien Suomen kansalaisten omanarvontuntoa - olemmehan aidosti kaikki samassa veneessä!

Perustelut

Vaadimme HE 124/2017 kumoamista välittömästi, koska se rikkoo perustuslain 1 §:n 2. momenttia, jossa sanotaan muun ohella, että "Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.

Ei ole oikeudenmukaista, että Suomen työttömät ovat kuin iso koelaboratorio, jolla epäinhimillisesti testataan HE 124/2017 vaikutuksia. Suomi osallistuu perustuslain 1 §:n 3. momentin mukaisesti kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi ja nyt työttömille asetettu HE 124/2017 rikkoo tätä lakinormia ja inhimillistä oikeudentuntoa vastaan.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810 

Olemme vapaaehtoisia ja puolueettomia yksittäisiä kansalaisia, ja toivomme, että kaikki meidän arvoisat presidenttiehdokkaamme voisivat viedä tasapuolisesti tätä kansalaisaloitettamme eteenpäin.

]]>
3 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249249-arvoisat-presidenttiehdokkaamme-tassa-teille-yhteinen-vaaliteema#comments Aktiivimalli Arvostuksemme Arvot Kansalaialoite Yhteiskunta Tue, 16 Jan 2018 17:10:37 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249249-arvoisat-presidenttiehdokkaamme-tassa-teille-yhteinen-vaaliteema
Arvovalta huono peruste aktiivimallille http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248880-arvovalta-huono-peruste-aktiivimallille <p><em>Jatkoa blokille <a href="http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248709-tyohallinto-hukannut-asiakkaansa">6.1.2018 &quot;Työhallinto hukannut asiakkaansa&quot;</a></em></p><p><strong>Päätöksistä pitää tuoda esiin niin näkyvät kuin näkymättömät vaikutukset. Ennakointia, kokemusta ja harkintaa tarvitaan mahdollisten menetysten estämiseksi tai taklaamiseksi.</strong></p><p>Eduskunnan päätökset ovat arvovalintoja, joilla on näkyviä ja näkymättömiä vaikutuksia kansalaisille, yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle. Yleisen mielipiteen mukaan aktiivimalli, joka aiheuttaa vain menetyksiä työhakijoille ei tunnu reilulta, tarkoituksemukaiselta tai muutoinkaan toimeenpanokelpoiselta.</p><p>Kansalaisten on vaikea ymmärtää miksi valtiovalta on leikkausten kannalla, kun varsinaiset työllistymisen keinot ovat vajavaisia, nopeasti rakennettuja ja osin toteuttamiskelvottomia. Elinkeinoelämä tuskin kokee tyytyväisyyttä, kun valtiovallan päätökset aiheuttavat työnantajille turhia resurssimenetyksiä. Työvoimahallinto ei edes pysty vastaamaan muuttuviin tarpeisiin, jolloin kaikille osallisille tulee tarpeettomia ja odottamattomia vaikeuksia.</p><p>Yhteiskunnan kannalta päätösten pitää kestää kritiikiä, jos päätös</p><p>- aiheuttaa systeemikuluja tai jopa menetyksiä<br />- tai sen vaikutukset ovat epäselviä ja jopa ennakoimattomia<br />- lisää elinkeinoelämän painolastia muun muassa erilaisten turhien hakemusten käsittelyn johdosta<br />- tosiasiallisesti vaikeuttaa työnhakijoiden työllistymistä tai on tosiasiassa piiloleikkaus</p><p>Yleinen mielipide on aidosti työmarkkinoiden ongelmien poistamisen takana, työntekoa pidetään arvossa ja työllisyysastetta halutaan saada nostettua. Päätösten on ratkaistava arjen ongelmia korjaamalla havaittuja epäkohtia. Hallinnollisten päätösten, keinojen ja mallien tulee siis ratkaista olemassa olevia ongelmia, ei synnyttää uusia ongelmia. Mitä järkeä ongelmia olisi korjata uusilla virheillä, jolloin systeemivirhe vain voimistuu.</p><p>Monissa tilanteissa eteenpäin pääseminen edellyttää pienten askelten politiikkaa, jossa osapuolet korjaavat vapaaehtoisesti havaittuja ongelmia palkkiota tavoitellen. Työmarkkinoiden ratkaisut ja niiden jalkauttaminen onnistuu parhaiten työmarkkinoiden toimesta. Joustavuus syntyy sopimisesta, ei lainsäädännön kiristyksistä. Työllistymistä tuskin lisätään pakolla, vaan osapuolia kannustavilla toimilla ja poistamalla työllistymisen hallinnollisia esteitä. Työstä toiseen siirtymisen pitää olla joustavampaa ja työntekemisen muodot on saatava synkronoitua keskenään muun muassa yrittäjyys huomioiden.</p><p>Ristiriitaisuutta herättää se, että työmarkkinolle halutaan paikallista sopimista, mutta asioita koitetaan viedä läpi kiriställä ja pakolla. Suomalaistenkin perimässä on arvomuisti, joka on sitoutunut kulttuuriin ja sivistykseen, ihmisten arkeen. Aiheutuu arvoristiriitoja, kun päätökset koskettavat tai sotivat vastaan omaksuttuja kansallisia arvoja tai normaaleja valintoja.</p><p>Ristiriidassa voivat olla esimerkiksi</p><p>- Isot toimijat &lt;-&gt; Pienet toimijat<br />- Tuottavuus &lt;-&gt; Arjen arvot<br />- Elinvoima &lt;-&gt; Demokratia<br />- Vuorovaikutus &lt;-&gt; Lopputulos</p><p>Kansanedustaja <strong>Harri Jaskarin</strong> Verkkouutisiisa&nbsp; 8.1. mainitsema &quot;menneisyyden mies&quot; elää meissä jokaisessa arvojen kautta. Viisaus muutokselle löytyy arjesta ja sen muuttamisesta, ei hallinnon pakkokeinoista. Keskustelussa voisi auttaa eteneminen esimerkiksi kokemuksellisuuden, merkityksellisyyden, vaikuttavuuden, tärkeyden ja mielikuvien kautta, jolloin osalliset kytketään ja sitoutetaan vapaaehtoisesti yhteiseen tavoitteeseen.</p><p>Uudistusten esteitä voidaan poistaa ainakin</p><p>- vuorovaikutuksella, joka lisää tietoa, poistaa pelkoja ja kasvattaa luottamusta<br />- yhteisillä tavoitteilla ja ihanteilla, sillä ne kantavat vaikeiden tilanteiden yli<br />- kultturin huomioimisella, mutta kuitenkin kulttuuria yhdessä päivittämällä ja kehittämällä</p><p>Kautta maailman sivun isojen moraalilla ja toimintamallilla on ollut merkitystä pienempien toimintaan tai valintoihin. Tarpeellisuuden, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden tunne sitouttaa työmarkkinoita uudistumaan. Vaikka kansakunnan etu vaatii muutoksia, niin niitä tuskin kannatta tehdä ilman arvoperustoja, yleistä hyväksyntää tai tyylittömästi.</p><p>Päättäjillä on aina päättäjien huolet ja murheet sekä kansalaisilla on omat arkiset rutiinit, joita päättäjien arvoilla ja -valinnoilla ohjataan. Asetetut tavoitteet ja ihanteet saavutetaan näkyvillä tai näkyviin tuoduilla konkreettisilla arvonlisäyksillä, jolloin avautuu yhteiskunnan lukkoja.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jatkoa blokille 6.1.2018 "Työhallinto hukannut asiakkaansa"

Päätöksistä pitää tuoda esiin niin näkyvät kuin näkymättömät vaikutukset. Ennakointia, kokemusta ja harkintaa tarvitaan mahdollisten menetysten estämiseksi tai taklaamiseksi.

Eduskunnan päätökset ovat arvovalintoja, joilla on näkyviä ja näkymättömiä vaikutuksia kansalaisille, yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle. Yleisen mielipiteen mukaan aktiivimalli, joka aiheuttaa vain menetyksiä työhakijoille ei tunnu reilulta, tarkoituksemukaiselta tai muutoinkaan toimeenpanokelpoiselta.

Kansalaisten on vaikea ymmärtää miksi valtiovalta on leikkausten kannalla, kun varsinaiset työllistymisen keinot ovat vajavaisia, nopeasti rakennettuja ja osin toteuttamiskelvottomia. Elinkeinoelämä tuskin kokee tyytyväisyyttä, kun valtiovallan päätökset aiheuttavat työnantajille turhia resurssimenetyksiä. Työvoimahallinto ei edes pysty vastaamaan muuttuviin tarpeisiin, jolloin kaikille osallisille tulee tarpeettomia ja odottamattomia vaikeuksia.

Yhteiskunnan kannalta päätösten pitää kestää kritiikiä, jos päätös

- aiheuttaa systeemikuluja tai jopa menetyksiä
- tai sen vaikutukset ovat epäselviä ja jopa ennakoimattomia
- lisää elinkeinoelämän painolastia muun muassa erilaisten turhien hakemusten käsittelyn johdosta
- tosiasiallisesti vaikeuttaa työnhakijoiden työllistymistä tai on tosiasiassa piiloleikkaus

Yleinen mielipide on aidosti työmarkkinoiden ongelmien poistamisen takana, työntekoa pidetään arvossa ja työllisyysastetta halutaan saada nostettua. Päätösten on ratkaistava arjen ongelmia korjaamalla havaittuja epäkohtia. Hallinnollisten päätösten, keinojen ja mallien tulee siis ratkaista olemassa olevia ongelmia, ei synnyttää uusia ongelmia. Mitä järkeä ongelmia olisi korjata uusilla virheillä, jolloin systeemivirhe vain voimistuu.

Monissa tilanteissa eteenpäin pääseminen edellyttää pienten askelten politiikkaa, jossa osapuolet korjaavat vapaaehtoisesti havaittuja ongelmia palkkiota tavoitellen. Työmarkkinoiden ratkaisut ja niiden jalkauttaminen onnistuu parhaiten työmarkkinoiden toimesta. Joustavuus syntyy sopimisesta, ei lainsäädännön kiristyksistä. Työllistymistä tuskin lisätään pakolla, vaan osapuolia kannustavilla toimilla ja poistamalla työllistymisen hallinnollisia esteitä. Työstä toiseen siirtymisen pitää olla joustavampaa ja työntekemisen muodot on saatava synkronoitua keskenään muun muassa yrittäjyys huomioiden.

Ristiriitaisuutta herättää se, että työmarkkinolle halutaan paikallista sopimista, mutta asioita koitetaan viedä läpi kiriställä ja pakolla. Suomalaistenkin perimässä on arvomuisti, joka on sitoutunut kulttuuriin ja sivistykseen, ihmisten arkeen. Aiheutuu arvoristiriitoja, kun päätökset koskettavat tai sotivat vastaan omaksuttuja kansallisia arvoja tai normaaleja valintoja.

Ristiriidassa voivat olla esimerkiksi

- Isot toimijat <-> Pienet toimijat
- Tuottavuus <-> Arjen arvot
- Elinvoima <-> Demokratia
- Vuorovaikutus <-> Lopputulos

Kansanedustaja Harri Jaskarin Verkkouutisiisa  8.1. mainitsema "menneisyyden mies" elää meissä jokaisessa arvojen kautta. Viisaus muutokselle löytyy arjesta ja sen muuttamisesta, ei hallinnon pakkokeinoista. Keskustelussa voisi auttaa eteneminen esimerkiksi kokemuksellisuuden, merkityksellisyyden, vaikuttavuuden, tärkeyden ja mielikuvien kautta, jolloin osalliset kytketään ja sitoutetaan vapaaehtoisesti yhteiseen tavoitteeseen.

Uudistusten esteitä voidaan poistaa ainakin

- vuorovaikutuksella, joka lisää tietoa, poistaa pelkoja ja kasvattaa luottamusta
- yhteisillä tavoitteilla ja ihanteilla, sillä ne kantavat vaikeiden tilanteiden yli
- kultturin huomioimisella, mutta kuitenkin kulttuuria yhdessä päivittämällä ja kehittämällä

Kautta maailman sivun isojen moraalilla ja toimintamallilla on ollut merkitystä pienempien toimintaan tai valintoihin. Tarpeellisuuden, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden tunne sitouttaa työmarkkinoita uudistumaan. Vaikka kansakunnan etu vaatii muutoksia, niin niitä tuskin kannatta tehdä ilman arvoperustoja, yleistä hyväksyntää tai tyylittömästi.

Päättäjillä on aina päättäjien huolet ja murheet sekä kansalaisilla on omat arkiset rutiinit, joita päättäjien arvoilla ja -valinnoilla ohjataan. Asetetut tavoitteet ja ihanteet saavutetaan näkyvillä tai näkyviin tuoduilla konkreettisilla arvonlisäyksillä, jolloin avautuu yhteiskunnan lukkoja.

 

]]>
2 http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248880-arvovalta-huono-peruste-aktiivimallille#comments Aktiivimalli Arvot Arvovalta Vuorovaikutus Yleinen mielipide Tue, 09 Jan 2018 12:10:04 +0000 Keijo Houhala http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248880-arvovalta-huono-peruste-aktiivimallille
Kansa kiinnittyy arvoihin http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248531-kansa-kiinnittyy-arvoihin <p><br /><strong><em>Kansalaisten arkikäytännöt asettavat yhteiskunnan toiminnalle raamit. Arkeen voidaan vaikuttaa vain käyttäytymiseen vaikuttamalla. Kestäviä muutoksia saadaan aikaan, jos muutokset ja niiden perusteet ovat arvojen kanssa tasapainossa.</em></strong></p><p>Yhteiskunnan rakenteet ovat arvojen kiinnityspintoja. Rakenteet, niiden merkitys ja vaikutukset ovat olleet esillä muun muassa Kekkosta käsittelevän dokumenttisarjan johdosta. Ajankohtaisuutta lisäävät talvella järjestettävät presidentinvaalit sekä se, että takana on juhlavuosi Suomi 100-vuotta.</p><p>Monet arvopohjaiset asiat, jotka ohjaavat arkista käyttäytymistämme, kumpuavat suomalaisen yhteiskunnan historiasta. Historiamme taustalla ovat muun muassa vaikeat sotavuodet, jälleenrakennus, hyvinvointiyhteiskunnan syntyminen, lama, pankkikriisi ja elämän digisoituminen.</p><p>Ruotsissa asioista keskustellaan ja niitä avataan, mutta Suomessa asioista mielellään vaietaan. Vaikenemisen kulttuuri syntyi sotavuosina ja se jatkui myös 90-luvun &rdquo;laman lapsien&rdquo; asioiden käsittelemättä jättämisenä. Asiat säilyvät kansan muistissa ja rasittavat uuden tekemistä, kun vanhoja rasitteita ei käsitellä asianmukaisesti. Kansakunnan omakuvan ja demokratian toimivuuden kannalta vaikeatkin asiat olisi käsiteltävä.</p><p>Jokainen ikäkausi on kohdannut nämä asiat omista näkökulmistaan. Monet muutokset ovat tulleet aina annettuina ja niihin on pitänyt sopeutua, kun valinnanvaraa tai vaihtoehtoja ei ole ollut. Nyt, kun vaihtoehtoja on, niin arvostammeko niitä tai osaammeko hyödyntää niitä?</p><p>Kansalaisilta jää käsittelemättä liian paljon valmistelussa olevia asioita hämärien tai hämärrettyjen käsitteiden takia. Tämä kehitys jakaa kansalaisia ja vie niin puolueilta kuin politikoilta uskottavuutta. Politiikan ja poliitikkojen tulisi olla kansan tarpeita varten, eikä itseään varten.</p><p>Vaikeat asiat olisi avattava ja keskusteltava kunnolla, jotta yleinen mielipide ja kansan syvät rivit ymmärtävät tehtyjä päätöksiä ja niiden vaikutuksia, voiden näin myös sitoutua päätöksiin. Yhteiskunnan on kuitenkin uskallettava kokeilla uusia asioita, mutta niitä ei voi tehdä &rdquo;toimitusjohtajan&rdquo; käskytyksellä tai määräämällä.</p><p>Meitä vaivaa edelleen sulkeutumisen, itsekseen murjottamisen ja päätöksentekijöiden valtakulttuuri. Asiat voitaisiin avata, tehdä näkyviksi ja vuorovaikutteisiksi nykytekniikan avulla, jos käytäntöjä halutaan aidosti uudistaa. Ihmisiä pitää osallistaa yhteiskunnallisilla asioilla, jotta useammat saavat äänensä kuuluviin, vaihtoehtoja syntyy ja niitä voidaan arvioida.</p><p>Ratkaisevaa tulevaisuuden kannalta onkin</p><ol><li>Miten yhteiskunnan eri ikäisten tarpeet ja ääni saadaan kuuluviin?</li><li>Kuinka politiikka kehittyy vastaamaan uskottavalla tavalla kansalaisten tarpeisiin?</li><li>Koska yhteiskunta pääsee avoimen ja läpinäkyvän vuorovaikutuksen arkikäytänteisiin?</li></ol><p>Nämä asiat vaikuttavat yhteisen tulevaisuuden tekemiseen ja arvoihin, joista kansalaisten tulevaisuuskuva muodostuu. Kansaa on vaikea johtaa, jos ei ole yhteistä tulevaisuuskuvaa.</p><p>Päättäjien pitää kertoa mielipiteensä perustellusti, jotta demokratia ei menetä merkitystään. Äänestämällä pitää saada äänensä kuuluviin. Liiallinen konsensuspolitiikka, moniarvottomuus tai vaihtoehdottomuus, ei voi jatkua, koska silloin kansan äänellä, politiikalla tai valtaa pitävillä puolueilla ei ole merkitystä.</p><p>Politikka menettää lopunkin tarkoituksen ja merkityksen kansalaisten silmissä, jos puolueet eivät tuo esille erilaisia arvopohjaisia vaihtoehtoja ja käy niistä keskustelua ennen päätöksentekoa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Kansalaisten arkikäytännöt asettavat yhteiskunnan toiminnalle raamit. Arkeen voidaan vaikuttaa vain käyttäytymiseen vaikuttamalla. Kestäviä muutoksia saadaan aikaan, jos muutokset ja niiden perusteet ovat arvojen kanssa tasapainossa.

Yhteiskunnan rakenteet ovat arvojen kiinnityspintoja. Rakenteet, niiden merkitys ja vaikutukset ovat olleet esillä muun muassa Kekkosta käsittelevän dokumenttisarjan johdosta. Ajankohtaisuutta lisäävät talvella järjestettävät presidentinvaalit sekä se, että takana on juhlavuosi Suomi 100-vuotta.

Monet arvopohjaiset asiat, jotka ohjaavat arkista käyttäytymistämme, kumpuavat suomalaisen yhteiskunnan historiasta. Historiamme taustalla ovat muun muassa vaikeat sotavuodet, jälleenrakennus, hyvinvointiyhteiskunnan syntyminen, lama, pankkikriisi ja elämän digisoituminen.

Ruotsissa asioista keskustellaan ja niitä avataan, mutta Suomessa asioista mielellään vaietaan. Vaikenemisen kulttuuri syntyi sotavuosina ja se jatkui myös 90-luvun ”laman lapsien” asioiden käsittelemättä jättämisenä. Asiat säilyvät kansan muistissa ja rasittavat uuden tekemistä, kun vanhoja rasitteita ei käsitellä asianmukaisesti. Kansakunnan omakuvan ja demokratian toimivuuden kannalta vaikeatkin asiat olisi käsiteltävä.

Jokainen ikäkausi on kohdannut nämä asiat omista näkökulmistaan. Monet muutokset ovat tulleet aina annettuina ja niihin on pitänyt sopeutua, kun valinnanvaraa tai vaihtoehtoja ei ole ollut. Nyt, kun vaihtoehtoja on, niin arvostammeko niitä tai osaammeko hyödyntää niitä?

Kansalaisilta jää käsittelemättä liian paljon valmistelussa olevia asioita hämärien tai hämärrettyjen käsitteiden takia. Tämä kehitys jakaa kansalaisia ja vie niin puolueilta kuin politikoilta uskottavuutta. Politiikan ja poliitikkojen tulisi olla kansan tarpeita varten, eikä itseään varten.

Vaikeat asiat olisi avattava ja keskusteltava kunnolla, jotta yleinen mielipide ja kansan syvät rivit ymmärtävät tehtyjä päätöksiä ja niiden vaikutuksia, voiden näin myös sitoutua päätöksiin. Yhteiskunnan on kuitenkin uskallettava kokeilla uusia asioita, mutta niitä ei voi tehdä ”toimitusjohtajan” käskytyksellä tai määräämällä.

Meitä vaivaa edelleen sulkeutumisen, itsekseen murjottamisen ja päätöksentekijöiden valtakulttuuri. Asiat voitaisiin avata, tehdä näkyviksi ja vuorovaikutteisiksi nykytekniikan avulla, jos käytäntöjä halutaan aidosti uudistaa. Ihmisiä pitää osallistaa yhteiskunnallisilla asioilla, jotta useammat saavat äänensä kuuluviin, vaihtoehtoja syntyy ja niitä voidaan arvioida.

Ratkaisevaa tulevaisuuden kannalta onkin

  1. Miten yhteiskunnan eri ikäisten tarpeet ja ääni saadaan kuuluviin?
  2. Kuinka politiikka kehittyy vastaamaan uskottavalla tavalla kansalaisten tarpeisiin?
  3. Koska yhteiskunta pääsee avoimen ja läpinäkyvän vuorovaikutuksen arkikäytänteisiin?

Nämä asiat vaikuttavat yhteisen tulevaisuuden tekemiseen ja arvoihin, joista kansalaisten tulevaisuuskuva muodostuu. Kansaa on vaikea johtaa, jos ei ole yhteistä tulevaisuuskuvaa.

Päättäjien pitää kertoa mielipiteensä perustellusti, jotta demokratia ei menetä merkitystään. Äänestämällä pitää saada äänensä kuuluviin. Liiallinen konsensuspolitiikka, moniarvottomuus tai vaihtoehdottomuus, ei voi jatkua, koska silloin kansan äänellä, politiikalla tai valtaa pitävillä puolueilla ei ole merkitystä.

Politikka menettää lopunkin tarkoituksen ja merkityksen kansalaisten silmissä, jos puolueet eivät tuo esille erilaisia arvopohjaisia vaihtoehtoja ja käy niistä keskustelua ennen päätöksentekoa.

 

]]>
2 http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248531-kansa-kiinnittyy-arvoihin#comments Arvot Mielipiteet Tulevaisuus Vaihtoehdot Vuorovaikutus Tue, 02 Jan 2018 19:35:00 +0000 Keijo Houhala http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248531-kansa-kiinnittyy-arvoihin
Vihreät - Suomen vaarallisin puolue http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246589-vihreat-suomen-vaarallisin-puolue <p>Suomen vihreän liikkeen alkuhistoria on kuin tarua. Se tuli 80-luvulla haastamaan vanhat pönäköityneet puolueet ertilaisuudellaan ja voitti heti sekä luontoväen että nuorison suosion. Vihreät näytti luonnonpuolustajien liikkeeltä - ja sitä se myös oli.</p> <p>Näin jatkui pitkään, mutta 2000-luvulla vihreiden aatteellisuus muuttui ylimieliseksi muiden halveeraamiseksi. Luonto jäi yhä taaemmaksi vihreiden politiikassa - ja puolue muuttui nuorten hyväosaisten kaupunkilaisten etupuolueeksi.</p> <p>Pelkäksi etupuolueeksi vajoaminen näkyi ja näkyy selvästi siinä, että esimerkiksi puolueen kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut ovat enimmäkseen nuorehkoja ja koulutettuja korkeakoulukaupunkien edustajia. Niinpä on aivan selvää, että korkeakouluväen piirissä vihreiden kannatus on erittäin suurta, jopa liian suurta</p> <p>Jos tiedeyhteisö on huomattavan yksituumaista ja kapeasti ajattelevaa, uudet ja vaihtoehtoiset ajatukset eivät pääse riittävässä määrin esiin. Samanmielisten porukoissa erimielisiä ei suvaita - ja ennen pitkää myös he liittyvät pääjoukkoon. Terve älyllinen epäly kaikkoaa, ja yhteisistä mielipiteistä tulee pian yhteisiä opinkappaleita.</p> <p>Seurauksia on jo nähty. Vaikka esimerkiksi yliopistojen määrärahoista leikkaamisen seurasuten analysointia ei ollut ehditty edes aloittaa, monet yliopistomiehet ja -naiset olivat jo kertomassa, kuinka nuo leikkaukset näivettävät koko tieteellisen tutkimuksen Suomessa ja syöksevät maan kuilun partaalle. Kun tuollaista selkeää politikointia harrastetaan akateemisen asiantuntemuksen kaavussa, tieteen uskottavuus kyseenalaistetaan saman tien.</p> <p>Vihreiden ylimielisyys näkyy muutoinkin. Vaikka esimerkiksi sukupuolineutraali avioliittokäsitys, kulloinekin maahanmuuttopolitiikka, kirkon rooli yhteiskunnassa tai vaikkapa seksuaaliasiat ovat yleensä mielipideasioita, vihreät tarjoavat omaa käsitystään ainoana oikeana, jopa lopullisena totuutena.</p> <p>Seurauksena tästä on, että niitä kyseenalaistavat mielipiteet ja tahot tuomitaan ei vain vääriksi, vaan jopa yhyteiskunnalle vahingollisiksi. Ja kun mukaan saadaan em. asiantuntijatahoja noita vihreitä mielipiteitä puiolustamaan, yhteiskunnallinen keskustelu loppuu alkuunsa.</p> <p>Eihän itsestäänselvyyksistä tarvitse keskustella, sanotaan, mutta samalla jää huomaamatta, että se mikä on itsestäänselvyys yhteen suuntaan toiselle, onkin toiselle sitä täysin vastakkaiseen suuntaan.</p> <p>Kun keskustelua ei ole, tärkeisiinkin päätöksiin mennään usein oikopäätä. Vihreiden varmaankin ihan oikeasti uskomat asiat eivät saavuta suurten kansankerrosten hyväksyntää, jonka parissa tyytymättömyys - ja samalla ääriliikkeiden kannatus - on vaarassa kasvaa. Juuri tästä syystä vihreät ovat Suomen vaarallisin puolue.</p> <p>Jos nykyinen kehitys - jossa esimerkiksi pääkaupunkiseudun päättäjien ja maakuntien Suomen päättäjien käsitykset poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä - jatkuu, edessä voi olla isokin yhteentörmäys. En tässä uumoile vuoden 1918 tilannetta, jossa silloiset tiede-, taide- ja tiedotuspiirit sekä kirkko olivat kaikki täysin pihalla siitä, mitä tavallinen kansa ajatteli, mutta samoja aineksia löytyy.</p> <p>Analogiaa löytyy myös 60-70-lukujen tilanteeseen. Silloinen älymystö ei ollut puhtaan valkoisia kuten vuonna 1918, vaan nyt tilanne oli päinvastainen. Korkeintaan kilpailtiin siitä, kuka uskaltaa olla vieläkin vähän punaisempi kuin muut.</p> <p>Vihreät ovat nyt tienhaarassa. Jos se haluaa olla yleispuolue ja koko maan asialla, sen on oitis ryhdyttävä karistamaan yltään hyväosaisten nuorten kaupunkilaisten etupuolueen leimaa. Toinen vaihtoehto on myöntää juuri sellainen olevansa - ja samalla tunnustautua pelkäksi etupuolueeksi eräiden muiden puolueiden tapaan.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen vihreän liikkeen alkuhistoria on kuin tarua. Se tuli 80-luvulla haastamaan vanhat pönäköityneet puolueet ertilaisuudellaan ja voitti heti sekä luontoväen että nuorison suosion. Vihreät näytti luonnonpuolustajien liikkeeltä - ja sitä se myös oli.

Näin jatkui pitkään, mutta 2000-luvulla vihreiden aatteellisuus muuttui ylimieliseksi muiden halveeraamiseksi. Luonto jäi yhä taaemmaksi vihreiden politiikassa - ja puolue muuttui nuorten hyväosaisten kaupunkilaisten etupuolueeksi.

Pelkäksi etupuolueeksi vajoaminen näkyi ja näkyy selvästi siinä, että esimerkiksi puolueen kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut ovat enimmäkseen nuorehkoja ja koulutettuja korkeakoulukaupunkien edustajia. Niinpä on aivan selvää, että korkeakouluväen piirissä vihreiden kannatus on erittäin suurta, jopa liian suurta

Jos tiedeyhteisö on huomattavan yksituumaista ja kapeasti ajattelevaa, uudet ja vaihtoehtoiset ajatukset eivät pääse riittävässä määrin esiin. Samanmielisten porukoissa erimielisiä ei suvaita - ja ennen pitkää myös he liittyvät pääjoukkoon. Terve älyllinen epäly kaikkoaa, ja yhteisistä mielipiteistä tulee pian yhteisiä opinkappaleita.

Seurauksia on jo nähty. Vaikka esimerkiksi yliopistojen määrärahoista leikkaamisen seurasuten analysointia ei ollut ehditty edes aloittaa, monet yliopistomiehet ja -naiset olivat jo kertomassa, kuinka nuo leikkaukset näivettävät koko tieteellisen tutkimuksen Suomessa ja syöksevät maan kuilun partaalle. Kun tuollaista selkeää politikointia harrastetaan akateemisen asiantuntemuksen kaavussa, tieteen uskottavuus kyseenalaistetaan saman tien.

Vihreiden ylimielisyys näkyy muutoinkin. Vaikka esimerkiksi sukupuolineutraali avioliittokäsitys, kulloinekin maahanmuuttopolitiikka, kirkon rooli yhteiskunnassa tai vaikkapa seksuaaliasiat ovat yleensä mielipideasioita, vihreät tarjoavat omaa käsitystään ainoana oikeana, jopa lopullisena totuutena.

Seurauksena tästä on, että niitä kyseenalaistavat mielipiteet ja tahot tuomitaan ei vain vääriksi, vaan jopa yhyteiskunnalle vahingollisiksi. Ja kun mukaan saadaan em. asiantuntijatahoja noita vihreitä mielipiteitä puiolustamaan, yhteiskunnallinen keskustelu loppuu alkuunsa.

Eihän itsestäänselvyyksistä tarvitse keskustella, sanotaan, mutta samalla jää huomaamatta, että se mikä on itsestäänselvyys yhteen suuntaan toiselle, onkin toiselle sitä täysin vastakkaiseen suuntaan.

Kun keskustelua ei ole, tärkeisiinkin päätöksiin mennään usein oikopäätä. Vihreiden varmaankin ihan oikeasti uskomat asiat eivät saavuta suurten kansankerrosten hyväksyntää, jonka parissa tyytymättömyys - ja samalla ääriliikkeiden kannatus - on vaarassa kasvaa. Juuri tästä syystä vihreät ovat Suomen vaarallisin puolue.

Jos nykyinen kehitys - jossa esimerkiksi pääkaupunkiseudun päättäjien ja maakuntien Suomen päättäjien käsitykset poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä - jatkuu, edessä voi olla isokin yhteentörmäys. En tässä uumoile vuoden 1918 tilannetta, jossa silloiset tiede-, taide- ja tiedotuspiirit sekä kirkko olivat kaikki täysin pihalla siitä, mitä tavallinen kansa ajatteli, mutta samoja aineksia löytyy.

Analogiaa löytyy myös 60-70-lukujen tilanteeseen. Silloinen älymystö ei ollut puhtaan valkoisia kuten vuonna 1918, vaan nyt tilanne oli päinvastainen. Korkeintaan kilpailtiin siitä, kuka uskaltaa olla vieläkin vähän punaisempi kuin muut.

Vihreät ovat nyt tienhaarassa. Jos se haluaa olla yleispuolue ja koko maan asialla, sen on oitis ryhdyttävä karistamaan yltään hyväosaisten nuorten kaupunkilaisten etupuolueen leimaa. Toinen vaihtoehto on myöntää juuri sellainen olevansa - ja samalla tunnustautua pelkäksi etupuolueeksi eräiden muiden puolueiden tapaan. 

 

 

 

 

]]>
13 http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246589-vihreat-suomen-vaarallisin-puolue#comments Aatteet Arvot Eduskuntapuolueet Polittiikka Vihreät Fri, 24 Nov 2017 22:49:39 +0000 Jari Rusanen http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246589-vihreat-suomen-vaarallisin-puolue
Vihreät - Suomen vaarallisin puolue http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246588-vihreat-suomen-vaarallisin-puolue <p>Suomen vihreän liikkeen alkuhistoria on kuin tarua. Se tuli 80-luvulla haastamaan vanhat pönäköityneet puolueet ertilaisuudellaan ja voitti heti sekä luontoväen että nuorison suosion. Vihreät näytti luonnonpuolustajien liikkeeltä - ja sitä se myös oli.</p><p>Näin jatkui pitkään, mutta 2000-luvulla vihreiden aatteellisuus muuttui ylimieliseksi muiden halveeraamiseksi. Luonto jäi yhä taaemmaksi vihreiden politiikassa - ja puolue muuttui nuorten hyväosaisten kaupunkilaisten etupuolueeksi.</p><p>Pelkäksi etupuolueeksi vajoaminen näkyi ja näkyy selvästi siinä, että esimerkiksi puolueen kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut ovat enimmäkseen nuorehkoja ja koulutettuja korkeakoulukaupunkien edustajia. Niinpä on aivan selvää, että korkeakouluväen piirissä vihreiden kannatus on erittäin suurta, jopa liian suurta</p><p>Jos tiedeyhteisö on huomattavan yksituumaista ja kapeasti ajattelevaa, uudet ja vaihtoehtoiset ajatukset eivät pääse riittävässä määrin esiin. Samanmielisten porukoissa erimielisiä ei suvaita - ja ennen pitkää myös he liittyvät pääjoukkoon. Terve älyllinen epäly kaikkoaa, ja yhteisistä mielipiteistä tulee pian yhteisiä opinkappaleita.</p><p>Seurauksia on jo nähty. Vaikka esimerkiksi yliopistojen määrärahoista leikkaamisen seurasuten analysointia ei ollut ehditty edes aloittaa, monet yliopistomiehet ja -naiset olivat jo kertomassa, kuinka nuo leikkaukset näivettävät koko tieteellisen tutkimuksen Suomessa ja syöksevät maan kuilun partaalle. Kun tuollaista selkeää politikointia harrastetaan akateemisen asiantuntemuksen kaavussa, tieteen uskottavuus kyseenalaistetaan saman tien.</p><p>Vihreiden ylimielisyys näkyy muutoinkin. Vaikka esimerkiksi sukupuolineutraali avioliittokäsitys, kulloinekin maahanmuuttopolitiikka, kirkon rooli yhteiskunnassa tai vaikkapa seksuaaliasiat ovat yleensä mielipideasioita, vihreät tarjoavat omaa käsitystään ainoana oikeana, jopa lopullisena totuutena.</p><p>Seurauksena tästä on, että niitä kyseenalaistavat mielipiteet ja tahot tuomitaan ei vain vääriksi, vaan jopa yhyteiskunnalle vahingollisiksi. Ja kun mukaan saadaan em. asiantuntijatahoja noita vihreitä mielipiteitä puiolustamaan, yhteiskunnallinen keskustelu loppuu alkuunsa.</p><p>Eihän itsestäänselvyyksistä tarvitse keskustella, sanotaan, mutta samalla jää huomaamatta, että se mikä on itsestäänselvyys yhteen suuntaan toiselle, onkin toiselle sitä täysin vastakkaiseen suuntaan.</p><p>Kun keskustelua ei ole, tärkeisiinkin päätöksiin mennään usein oikopäätä. Vihreiden varmaankin ihan oikeasti uskomat asiat eivät saavuta suurten kansankerrosten hyväksyntää, jonka parissa tyytymättömyys - ja samalla ääriliikkeiden kannatus - on vaarassa kasvaa. Juuri tästä syystä vihreät ovat Suomen vaarallisin puolue.</p><p>Jos nykyinen kehitys - jossa esimerkiksi pääkaupunkiseudun päättäjien ja maakuntien Suomen päättäjien käsitykset poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä - jatkuu, edessä voi olla isokin yhteentörmäys. En tässä uumoile vuoden 1918 tilannetta, jossa silloiset tiede-, taide- ja tiedotuspiirit sekä kirkko olivat kaikki täysin pihalla siitä, mitä tavallinen kansa ajatteli, mutta samoja aineksia löytyy.</p><p>Analogiaa löytyy myös 60-70-lukujen tilanteeseen. Silloinen älymystö ei ollut puhtaan valkoisia kuten vuonna 1918, vaan nyt tilanne oli päinvastainen. Korkeintaan kilpailtiin siitä, kuka uskaltaa olla vieläkin vähän punaisempi kuin muut.</p><p>Vihreät ovat nyt tienhaarassa. Jos se haluaa olla yleispuolue ja koko maan asialla, sen on oitis ryhdyttävä karistamaan yltään hyväosaisten nuorten kaupunkilaisten etupuolueen leimaa. Toinen vaihtoehto on myöntää juuri sellainen olevansa - ja samalla tunnustautua pelkäksi etupuolueeksi eräiden muiden puolueiden tapaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen vihreän liikkeen alkuhistoria on kuin tarua. Se tuli 80-luvulla haastamaan vanhat pönäköityneet puolueet ertilaisuudellaan ja voitti heti sekä luontoväen että nuorison suosion. Vihreät näytti luonnonpuolustajien liikkeeltä - ja sitä se myös oli.

Näin jatkui pitkään, mutta 2000-luvulla vihreiden aatteellisuus muuttui ylimieliseksi muiden halveeraamiseksi. Luonto jäi yhä taaemmaksi vihreiden politiikassa - ja puolue muuttui nuorten hyväosaisten kaupunkilaisten etupuolueeksi.

Pelkäksi etupuolueeksi vajoaminen näkyi ja näkyy selvästi siinä, että esimerkiksi puolueen kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut ovat enimmäkseen nuorehkoja ja koulutettuja korkeakoulukaupunkien edustajia. Niinpä on aivan selvää, että korkeakouluväen piirissä vihreiden kannatus on erittäin suurta, jopa liian suurta

Jos tiedeyhteisö on huomattavan yksituumaista ja kapeasti ajattelevaa, uudet ja vaihtoehtoiset ajatukset eivät pääse riittävässä määrin esiin. Samanmielisten porukoissa erimielisiä ei suvaita - ja ennen pitkää myös he liittyvät pääjoukkoon. Terve älyllinen epäly kaikkoaa, ja yhteisistä mielipiteistä tulee pian yhteisiä opinkappaleita.

Seurauksia on jo nähty. Vaikka esimerkiksi yliopistojen määrärahoista leikkaamisen seurasuten analysointia ei ollut ehditty edes aloittaa, monet yliopistomiehet ja -naiset olivat jo kertomassa, kuinka nuo leikkaukset näivettävät koko tieteellisen tutkimuksen Suomessa ja syöksevät maan kuilun partaalle. Kun tuollaista selkeää politikointia harrastetaan akateemisen asiantuntemuksen kaavussa, tieteen uskottavuus kyseenalaistetaan saman tien.

Vihreiden ylimielisyys näkyy muutoinkin. Vaikka esimerkiksi sukupuolineutraali avioliittokäsitys, kulloinekin maahanmuuttopolitiikka, kirkon rooli yhteiskunnassa tai vaikkapa seksuaaliasiat ovat yleensä mielipideasioita, vihreät tarjoavat omaa käsitystään ainoana oikeana, jopa lopullisena totuutena.

Seurauksena tästä on, että niitä kyseenalaistavat mielipiteet ja tahot tuomitaan ei vain vääriksi, vaan jopa yhyteiskunnalle vahingollisiksi. Ja kun mukaan saadaan em. asiantuntijatahoja noita vihreitä mielipiteitä puiolustamaan, yhteiskunnallinen keskustelu loppuu alkuunsa.

Eihän itsestäänselvyyksistä tarvitse keskustella, sanotaan, mutta samalla jää huomaamatta, että se mikä on itsestäänselvyys yhteen suuntaan toiselle, onkin toiselle sitä täysin vastakkaiseen suuntaan.

Kun keskustelua ei ole, tärkeisiinkin päätöksiin mennään usein oikopäätä. Vihreiden varmaankin ihan oikeasti uskomat asiat eivät saavuta suurten kansankerrosten hyväksyntää, jonka parissa tyytymättömyys - ja samalla ääriliikkeiden kannatus - on vaarassa kasvaa. Juuri tästä syystä vihreät ovat Suomen vaarallisin puolue.

Jos nykyinen kehitys - jossa esimerkiksi pääkaupunkiseudun päättäjien ja maakuntien Suomen päättäjien käsitykset poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä - jatkuu, edessä voi olla isokin yhteentörmäys. En tässä uumoile vuoden 1918 tilannetta, jossa silloiset tiede-, taide- ja tiedotuspiirit sekä kirkko olivat kaikki täysin pihalla siitä, mitä tavallinen kansa ajatteli, mutta samoja aineksia löytyy.

Analogiaa löytyy myös 60-70-lukujen tilanteeseen. Silloinen älymystö ei ollut puhtaan valkoisia kuten vuonna 1918, vaan nyt tilanne oli päinvastainen. Korkeintaan kilpailtiin siitä, kuka uskaltaa olla vieläkin vähän punaisempi kuin muut.

Vihreät ovat nyt tienhaarassa. Jos se haluaa olla yleispuolue ja koko maan asialla, sen on oitis ryhdyttävä karistamaan yltään hyväosaisten nuorten kaupunkilaisten etupuolueen leimaa. Toinen vaihtoehto on myöntää juuri sellainen olevansa - ja samalla tunnustautua pelkäksi etupuolueeksi eräiden muiden puolueiden tapaan. 

 

 

 

 

]]>
0 http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246588-vihreat-suomen-vaarallisin-puolue#comments Aatteet Arvot Eduskuntapuolueet Polittiikka Vihreät Fri, 24 Nov 2017 22:48:50 +0000 Jari Rusanen http://jrusanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246588-vihreat-suomen-vaarallisin-puolue
Presidentinvaaleista arvovaalit? http://juhohmlinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244618-presidentinvaaleista-arvovaalit <p>Muutaman kuukauden kuluttua Suomessa valitaan presidentinvaaleissa presidenttikandidaateista kansan mielestä paras vaihtoehto. Selatessani eri keskustelupalstoja koskien presidentinvaaleja olin hyvin hämmentynyt, kuinka huonoa argumentointia, henkilökohtaisuuksia, vihaa ja raivoa kandidaatit aiheuttavat ihmisissä.</p><p>&nbsp;</p><p>Presidentti on ennenkaikkea arvojohtaja, joka näyttää millainen Suomi on seuraavien kuuden vuoden ajan. Vaalien tarkoituksena on nimenomaan herättää poliittista keskustelua ja tuoda esiin erilaisia politiikka- ja arvovaihtoehtoja. Presidentinvaalit eivät siis tavallaan ole henkilövaalit mutta tavallaan ovat: Presidentti on Suomen keulakuva, mutta mielestäni tärkeämpiä ovat arvot, joita henkilö edustaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Henkilökohtaisesti toivon, että poteroituminen vaalien osalta loppuisi. Ei ole kovinkaan rakentavaa keskustelua esimerkiksi sanoa, että äänestää Sauli Niinistöä, sillä muut ovat &rdquo;huuhaa-höpöttäjiä&rdquo;, tai puhua henkilöiden, sukupuolesta, ihonväristä, ulkonäöstä, parisuhteesta tai mistään muustakaan, joka ei suoranaisesti vaikuta henkilön kykyyn suoriutua presidentintehtävästä.</p><p>&nbsp;</p><p>Sen sijaan, että arvostellaan sivuseikkoja, voitaisiin vaaleissa keskittyä henkilön sijasta juuri arvoihin ja ideologiaan, joita ehdokkaat ajavat. Näin saataisiin myös nettikeskusteluihin kunnon argumentaatiota, sillä henkilön äänestämistä tai äänestämättömyyttä voidaan perustella arvoilla.Voi esimerkiksi sanoa, että äänestää tiettyä henkilöä, sillä rauha on hänelle tärkeä teema, tai maahanmuuttokriittisyys tai NATO..., sen sijaan, että mentäisiin henkilökohtaisuuksiin ja sivuseikkoihin.</p><p>&nbsp;</p><p>Tulevissa presidenttikeskusteluissa ja -debateissa kannattaa keskittyä henkilöiden sijasta niihin paljon puhuttuihin arvoihin, sillä saattaa yllättyä, kuka oikeasti vastaa omaa ideologiaansa.</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Omia arvoja kuuntelemalla ei voi kuin onnistua.&rdquo;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muutaman kuukauden kuluttua Suomessa valitaan presidentinvaaleissa presidenttikandidaateista kansan mielestä paras vaihtoehto. Selatessani eri keskustelupalstoja koskien presidentinvaaleja olin hyvin hämmentynyt, kuinka huonoa argumentointia, henkilökohtaisuuksia, vihaa ja raivoa kandidaatit aiheuttavat ihmisissä.

 

Presidentti on ennenkaikkea arvojohtaja, joka näyttää millainen Suomi on seuraavien kuuden vuoden ajan. Vaalien tarkoituksena on nimenomaan herättää poliittista keskustelua ja tuoda esiin erilaisia politiikka- ja arvovaihtoehtoja. Presidentinvaalit eivät siis tavallaan ole henkilövaalit mutta tavallaan ovat: Presidentti on Suomen keulakuva, mutta mielestäni tärkeämpiä ovat arvot, joita henkilö edustaa.

 

Henkilökohtaisesti toivon, että poteroituminen vaalien osalta loppuisi. Ei ole kovinkaan rakentavaa keskustelua esimerkiksi sanoa, että äänestää Sauli Niinistöä, sillä muut ovat ”huuhaa-höpöttäjiä”, tai puhua henkilöiden, sukupuolesta, ihonväristä, ulkonäöstä, parisuhteesta tai mistään muustakaan, joka ei suoranaisesti vaikuta henkilön kykyyn suoriutua presidentintehtävästä.

 

Sen sijaan, että arvostellaan sivuseikkoja, voitaisiin vaaleissa keskittyä henkilön sijasta juuri arvoihin ja ideologiaan, joita ehdokkaat ajavat. Näin saataisiin myös nettikeskusteluihin kunnon argumentaatiota, sillä henkilön äänestämistä tai äänestämättömyyttä voidaan perustella arvoilla.Voi esimerkiksi sanoa, että äänestää tiettyä henkilöä, sillä rauha on hänelle tärkeä teema, tai maahanmuuttokriittisyys tai NATO..., sen sijaan, että mentäisiin henkilökohtaisuuksiin ja sivuseikkoihin.

 

Tulevissa presidenttikeskusteluissa ja -debateissa kannattaa keskittyä henkilöiden sijasta niihin paljon puhuttuihin arvoihin, sillä saattaa yllättyä, kuka oikeasti vastaa omaa ideologiaansa.

 

”Omia arvoja kuuntelemalla ei voi kuin onnistua.”

]]>
0 http://juhohmlinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244618-presidentinvaaleista-arvovaalit#comments Argumentointi Arvot Presidentinvaalit Sauli Niinistö Tue, 17 Oct 2017 20:42:31 +0000 Juho Hämäläinen http://juhohmlinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244618-presidentinvaaleista-arvovaalit
Karman laki kurmottaa Halla-ahoa http://miesenergiaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244616-karman-laki-kurmottaa-halla-ahoa <p>Perussuomalaiset ja Halla-aho ovat tökkineet jäseniä melkoisen kiivaaseen tahtiin aina kun jossain on huhuiltu jonkun persun olevan edes tekemisissä Sininen tulevaisuus -porukkaan kuuluvien kanssa. Omien jäsenten vainoaminen ja ripittäminen ei ole normaalia, mutta eri ryhmien ja ihmisten välinen toiminta on, sillä useimmille politiikka on harrastus muiden muassa. Vain poliittinen eliitti ottaa siitä leivän.&nbsp;</p><p>Perussuomalaisten sisäinen pakokauhu on saanut jo hysteerisia oireita, kun puheenjohtajaa myöten ollaan jokaisen juorun perässä. Sinällään koomista, että todennäköisesti juuri Halla-ahon vaino innoitti kyvykkään poliittisen puuhamiehen, Pekka Sinisalon vaihtamaan leiriä. Entisenä pitkäaikaisena persuna ja nykyisin sinisiä fanittavana toivotan Pekan tervetulleeksi työhön, jolla on tarkoitus, sillä perussuomalaisten käpykaartilaisuuspolitiikalla (pakoon hallitusvastuusta) Suomen asioita ei kohenneta, vaikka puolue mieluusti huutakin toreilla, että &quot;Suomi ensin&quot;. Tämä vaan ei näkynyt puolueen valinnoissa, kun piti myös omalta kohdalta niin tehdä. Onneksemme sinisten linja pitää ja Talvisodan perintö elää vahvana.&nbsp;</p><p>Sinällään Halla-ahon itkupotkuraivarit pettämisestä ovat varsin koomisia, kun tämä Karman lakiin kompastuneen tyypin on vast&#39;ikään todettu pettäneen Eiran kotijoukkojaan kymmenisen vuotta jalkavaimon kanssa ja junailleen puheenjohtajakisan kysymyksien täsmävastaukset yhteistyössä puoluetoimiston putkimiehen kanssa.&nbsp;<br />Kun Halla-ahon perusarvot ovat tukevasti omien pettämisessä, niin onko se edes ihme, että kenttäväki vastaa samoin? Vanha perussuomalainen vitsauskin kertoo, että &quot;saat mitä tilaat&quot;.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaiset ja Halla-aho ovat tökkineet jäseniä melkoisen kiivaaseen tahtiin aina kun jossain on huhuiltu jonkun persun olevan edes tekemisissä Sininen tulevaisuus -porukkaan kuuluvien kanssa. Omien jäsenten vainoaminen ja ripittäminen ei ole normaalia, mutta eri ryhmien ja ihmisten välinen toiminta on, sillä useimmille politiikka on harrastus muiden muassa. Vain poliittinen eliitti ottaa siitä leivän. 

Perussuomalaisten sisäinen pakokauhu on saanut jo hysteerisia oireita, kun puheenjohtajaa myöten ollaan jokaisen juorun perässä. Sinällään koomista, että todennäköisesti juuri Halla-ahon vaino innoitti kyvykkään poliittisen puuhamiehen, Pekka Sinisalon vaihtamaan leiriä. Entisenä pitkäaikaisena persuna ja nykyisin sinisiä fanittavana toivotan Pekan tervetulleeksi työhön, jolla on tarkoitus, sillä perussuomalaisten käpykaartilaisuuspolitiikalla (pakoon hallitusvastuusta) Suomen asioita ei kohenneta, vaikka puolue mieluusti huutakin toreilla, että "Suomi ensin". Tämä vaan ei näkynyt puolueen valinnoissa, kun piti myös omalta kohdalta niin tehdä. Onneksemme sinisten linja pitää ja Talvisodan perintö elää vahvana. 

Sinällään Halla-ahon itkupotkuraivarit pettämisestä ovat varsin koomisia, kun tämä Karman lakiin kompastuneen tyypin on vast'ikään todettu pettäneen Eiran kotijoukkojaan kymmenisen vuotta jalkavaimon kanssa ja junailleen puheenjohtajakisan kysymyksien täsmävastaukset yhteistyössä puoluetoimiston putkimiehen kanssa. 
Kun Halla-ahon perusarvot ovat tukevasti omien pettämisessä, niin onko se edes ihme, että kenttäväki vastaa samoin? Vanha perussuomalainen vitsauskin kertoo, että "saat mitä tilaat". 

]]>
4 http://miesenergiaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244616-karman-laki-kurmottaa-halla-ahoa#comments Arvot Jussi Halla-aho Keman laki Perussuomalaiset Vainoaminen Tue, 17 Oct 2017 19:47:55 +0000 Mikki Nieminen http://miesenergiaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244616-karman-laki-kurmottaa-halla-ahoa
Analyysin muutos eli kuinka irtauduin vasemmistolaisuudesta http://tatusailaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243383-analyysin-muutos-eli-kuinka-irtauduin-vasemmistolaisuudesta <p><em>Julkaistu alunperin 17.9.2017 osoitteessa:&nbsp;</em>http://kahvitnappikselle.blogspot.fi/</p><p>&nbsp;</p><p>Vuoteen 2016 asti äänestin aina vasemmistopuolueita. Osoitin mieltäni opintotukileikkauksia vastaan, luin marxistista teoriaa ja osallistuin Vasemmistonuorten toimintaan. Jotain on kuitenkin muuttunut viimeisen vuoden aikana. Huomasin yhä useammin pudistavani päätäni lukiessani somesta vasemmistopolitiikkojen päivityksiä. Säätelyn lakkauttamista ja markkinoita korostaneet äänet alkoivat saada tykkäykseni. Tuliko minusta oikeistolainen? Kannatan edelleen samoja asioita, tasa-arvoa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Analyysini on vain muuttunut.&nbsp;&nbsp;</p><p>Tämän tekstin tavoitteena ei ole dissata vasemmistoa tai vasemmistolaisesti ajattelevia ihmisiä. Uskon heillä olevan paljon annettavaa suomalaiselle poliittiselle keskustelulle ja yhteiskunnalle. Tarkoituksena ei myöskään ole hehkuttaa oikeistoa. Tämä on kertomus siitä, kuinka jotkin ajatukset voivat muuttua hyvinkin nopeasti, toisten pysyessä muuttumattomina.&nbsp;</p><p>SDP:stä Kokoomukseen loikannut kansanedustaja, silloinen Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja, Juhana Vartiainen hahmotteli vuonna 2013 blogissaan kehyksen, jonka kautta yhteiskuntatulkintoja voi lajitella. Arvot ja analyysi on erotettava toisistaan. Arvot määrittävät päämäärät, johon pyrimme. Analyysi puolestaan määrittää keinot näiden päämäärien saavuttamiseksi. Vartiaisen mallin mukaan vasemmistolaisia arvoja seuraava ihminen tavoittelee tasa-arvoa. Oikeistolaiset arvot puolestaan hyväksyvät epätasa-arvon: ihmisillä on luonnolliset paikkansa ja toiset ovat köyhempiä kuin toiset.</p><p>Tärkeää on huomata, ettei vasemmistolaisia arvoja ei välttämättä aina seuraa vasemmistolainen analyysi. Vasemmistolainen analyysi näkee tärkeimpänä keinona valtion säätelyn eikä se luota markkinoihin. Oikeistolainen analyysi näkee asian päinvastoin. Vartiainen kertoo itse kuuluvansa joukkoon, joka näkee, että säätelynpurulla ja vapailla markkinoilla voidaan edesauttaa hyvinvointia, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Vartiaisella siis on vasemmistolaiset arvot ja oikeistolainen analyysi. Kuulun myös nykyään samaan koulukuntaan.</p><p>Miten tällainen yhtälö on mahdollinen? Eivätkö vapaat markkinat toimi taloudellisesti vahvempien ehdolla? Kuinka käy julkisen terveydenhuollon, jos kaikkea aletaan yksityistää?</p><p>Oman analyysini muutos johtuu perustavanlaatuisesta tulkintamuutoksesta uusklassisen taloustieteen luonteesta. Uusklassinen taloustiede on yksi oikeistolaisen analyysin tukipilareista. Aiempi tulkintani oli, että uusklassinen taloustiede oli ideologisesti latautunutta &rdquo;uusliberalismia&rdquo;, jonka soveltaminen loisi hierarkkisen, voittajiin ja häviäjiin jakautuvan yhteiskunnan. Oletin joidenkin uusliberaalien taloustieteilijöiden jopa tähtäävän tähän.</p><p>Päätin hylätä ennakkoluuloni ja tutustua uusklassiseen taloustieteeseen lähemmin. Huomasin, että sen tärkein arvopohja on ylijäämän maksimointi kaikille. Nykyään näen uusklassisen taloustieteen tärkeänä tieteenä tieteiden joukossa. Se on nähdäkseni tiede, joka tuottaa empiiristä tietoa siitä, miten ihmisten taloudellinen hyvinvointi saadaan maksimoitua. Usein vapaat markkinat ja valtion tarkkaan harkittu talouspolitiikka edesauttavat hyvinvoivan yhteiskunnan luomista. Uskon, että uusklassisen taloustieteen järkevä soveltaminen voi auttaa myös &rdquo;pientä ihmistä&rdquo; eli yhteiskunnan köyhimpiä.&nbsp;</p><p>Yksi käytännön politiikan esimerkki siitä, miten säätely saattaa vahingoittaa pienituloista on Suomen apteekkijärjestelmä. Nykyinen valtion suojelema kartelli pitää hinnat korkealla ja vahingoittaa kuluttajaa, samalla kun apteekkarit vuolevat kultaa.&nbsp;Missään nimessä en aja suin päin kaiken mahdollisen yksityistämistä. Esimerkiksi perusterveydenhuolto on taattava kaikille ja näin suomalaisen hyvinvointivaltion kruununjalokivi, julkinen terveydenhuolto tekeekin.</p><p>En väitä, että uusklassisen taloustiede olisi kovaa luonnontiedettä täysin vailla arvopohjaa. Se perustuu olettamukseen ihmisen rationaalisuudesta, mikä ei käytännössä toteudu. Täyden kuvan luomiseen ihmisen käyttämisestä ja yhteiskunnasta tarvitaan myös muita tieteitä. Taloustieteellä on myös uusklassisen suuntauksen lisäksi muita ansiokkaita koulukuntia, jotka tulisi ottaa huomioon yhteiskuntaa analysoidessa. Näistä maineikkain lienee uuskeynesiläisyys, joka korostaa valtion roolia erityisesti taloudellisesti heikkoina aikoina. Uusklassinen teoria on kuitenkin nykytilassa akateemisesti hallitseva ja näkisin, että todistusvelvollisuus on lähtökohtaisesti sitä vastaan argumentoivalla. Muiden koulukuntien kritiikkiä on kuitenkin syytä kuunnella ja huomioida, jotta uusklassinen teoria kehittyisi edelleen.</p><p>Minulla on varmasti vielä paljon opittavaa yhteiskunnasta, politiikasta, taloustieteestä ja yhteiskuntatieteistä. Analyysini saattaa vielä jonain päivänä muuttua, mutta arvoni tuskin merkittävästi.</p><p>&nbsp;</p><p>Liitteenä Juhana Vartiaisen blogi:</p><p><a href="https://suomenkuvalehti.fi/ykkosketju/onko-minusta-tullut-oikeistolainen/" title="https://suomenkuvalehti.fi/ykkosketju/onko-minusta-tullut-oikeistolainen/">https://suomenkuvalehti.fi/ykkosketju/onko-minusta-tullut-oikeistolainen/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaistu alunperin 17.9.2017 osoitteessa: http://kahvitnappikselle.blogspot.fi/

 

Vuoteen 2016 asti äänestin aina vasemmistopuolueita. Osoitin mieltäni opintotukileikkauksia vastaan, luin marxistista teoriaa ja osallistuin Vasemmistonuorten toimintaan. Jotain on kuitenkin muuttunut viimeisen vuoden aikana. Huomasin yhä useammin pudistavani päätäni lukiessani somesta vasemmistopolitiikkojen päivityksiä. Säätelyn lakkauttamista ja markkinoita korostaneet äänet alkoivat saada tykkäykseni. Tuliko minusta oikeistolainen? Kannatan edelleen samoja asioita, tasa-arvoa ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Analyysini on vain muuttunut.  

Tämän tekstin tavoitteena ei ole dissata vasemmistoa tai vasemmistolaisesti ajattelevia ihmisiä. Uskon heillä olevan paljon annettavaa suomalaiselle poliittiselle keskustelulle ja yhteiskunnalle. Tarkoituksena ei myöskään ole hehkuttaa oikeistoa. Tämä on kertomus siitä, kuinka jotkin ajatukset voivat muuttua hyvinkin nopeasti, toisten pysyessä muuttumattomina. 

SDP:stä Kokoomukseen loikannut kansanedustaja, silloinen Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja, Juhana Vartiainen hahmotteli vuonna 2013 blogissaan kehyksen, jonka kautta yhteiskuntatulkintoja voi lajitella. Arvot ja analyysi on erotettava toisistaan. Arvot määrittävät päämäärät, johon pyrimme. Analyysi puolestaan määrittää keinot näiden päämäärien saavuttamiseksi. Vartiaisen mallin mukaan vasemmistolaisia arvoja seuraava ihminen tavoittelee tasa-arvoa. Oikeistolaiset arvot puolestaan hyväksyvät epätasa-arvon: ihmisillä on luonnolliset paikkansa ja toiset ovat köyhempiä kuin toiset.

Tärkeää on huomata, ettei vasemmistolaisia arvoja ei välttämättä aina seuraa vasemmistolainen analyysi. Vasemmistolainen analyysi näkee tärkeimpänä keinona valtion säätelyn eikä se luota markkinoihin. Oikeistolainen analyysi näkee asian päinvastoin. Vartiainen kertoo itse kuuluvansa joukkoon, joka näkee, että säätelynpurulla ja vapailla markkinoilla voidaan edesauttaa hyvinvointia, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Vartiaisella siis on vasemmistolaiset arvot ja oikeistolainen analyysi. Kuulun myös nykyään samaan koulukuntaan.

Miten tällainen yhtälö on mahdollinen? Eivätkö vapaat markkinat toimi taloudellisesti vahvempien ehdolla? Kuinka käy julkisen terveydenhuollon, jos kaikkea aletaan yksityistää?

Oman analyysini muutos johtuu perustavanlaatuisesta tulkintamuutoksesta uusklassisen taloustieteen luonteesta. Uusklassinen taloustiede on yksi oikeistolaisen analyysin tukipilareista. Aiempi tulkintani oli, että uusklassinen taloustiede oli ideologisesti latautunutta ”uusliberalismia”, jonka soveltaminen loisi hierarkkisen, voittajiin ja häviäjiin jakautuvan yhteiskunnan. Oletin joidenkin uusliberaalien taloustieteilijöiden jopa tähtäävän tähän.

Päätin hylätä ennakkoluuloni ja tutustua uusklassiseen taloustieteeseen lähemmin. Huomasin, että sen tärkein arvopohja on ylijäämän maksimointi kaikille. Nykyään näen uusklassisen taloustieteen tärkeänä tieteenä tieteiden joukossa. Se on nähdäkseni tiede, joka tuottaa empiiristä tietoa siitä, miten ihmisten taloudellinen hyvinvointi saadaan maksimoitua. Usein vapaat markkinat ja valtion tarkkaan harkittu talouspolitiikka edesauttavat hyvinvoivan yhteiskunnan luomista. Uskon, että uusklassisen taloustieteen järkevä soveltaminen voi auttaa myös ”pientä ihmistä” eli yhteiskunnan köyhimpiä. 

Yksi käytännön politiikan esimerkki siitä, miten säätely saattaa vahingoittaa pienituloista on Suomen apteekkijärjestelmä. Nykyinen valtion suojelema kartelli pitää hinnat korkealla ja vahingoittaa kuluttajaa, samalla kun apteekkarit vuolevat kultaa. Missään nimessä en aja suin päin kaiken mahdollisen yksityistämistä. Esimerkiksi perusterveydenhuolto on taattava kaikille ja näin suomalaisen hyvinvointivaltion kruununjalokivi, julkinen terveydenhuolto tekeekin.

En väitä, että uusklassisen taloustiede olisi kovaa luonnontiedettä täysin vailla arvopohjaa. Se perustuu olettamukseen ihmisen rationaalisuudesta, mikä ei käytännössä toteudu. Täyden kuvan luomiseen ihmisen käyttämisestä ja yhteiskunnasta tarvitaan myös muita tieteitä. Taloustieteellä on myös uusklassisen suuntauksen lisäksi muita ansiokkaita koulukuntia, jotka tulisi ottaa huomioon yhteiskuntaa analysoidessa. Näistä maineikkain lienee uuskeynesiläisyys, joka korostaa valtion roolia erityisesti taloudellisesti heikkoina aikoina. Uusklassinen teoria on kuitenkin nykytilassa akateemisesti hallitseva ja näkisin, että todistusvelvollisuus on lähtökohtaisesti sitä vastaan argumentoivalla. Muiden koulukuntien kritiikkiä on kuitenkin syytä kuunnella ja huomioida, jotta uusklassinen teoria kehittyisi edelleen.

Minulla on varmasti vielä paljon opittavaa yhteiskunnasta, politiikasta, taloustieteestä ja yhteiskuntatieteistä. Analyysini saattaa vielä jonain päivänä muuttua, mutta arvoni tuskin merkittävästi.

 

Liitteenä Juhana Vartiaisen blogi:

https://suomenkuvalehti.fi/ykkosketju/onko-minusta-tullut-oikeistolainen/

]]>
0 http://tatusailaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243383-analyysin-muutos-eli-kuinka-irtauduin-vasemmistolaisuudesta#comments Arvot Liberaali Vasemmistolaisuus Sun, 24 Sep 2017 18:04:32 +0000 Tatu Sailaranta http://tatusailaranta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243383-analyysin-muutos-eli-kuinka-irtauduin-vasemmistolaisuudesta